Huomasin parisen viikkoa sitten somesta ja Hesarin artikkelista, että toimittaja Anni Erkon kirjoittama uusi kirja oli julkaistu. Teoksen nimi on: Uraäidin selviytymisopas – Tarinoita ruuhkavuosien kuningattarilta. Kirjan nimi, aihe ja koko teema herättivät tietenkin mielenkiintoni, sillä käyn läpi juuri itsekin sitä vaihetta elämässäni, että taiteilen työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen välillä. Klikkasin itseni tietenkin heti Adlibrikseen ja tilasin kirjan, jotta pääsisin lukemaan uraäitien tarinoita kirjasta.

Ruuhkavuosien mielekkyys

Pohdimme parhaillaan mieheni kanssa erityisesti sitä, miten ruuhkavuosista saisi tehtyä mahdollisimman mielekkäitä meidän koko perheelle. Mielekkäitä siinä mielessä, että elämästä saisi nauttia tässäkin elämänvaiheessa mahdollisimman paljon. Ilman tunnetta siitä, että tekeminen on kaiken aikaa vain selviytymistä ruuhkavuosien keskellä: päiväkotiin viemistä, duunia, päiväkodista hakemista, ruuan laittamista ja kodin pyörittämistä. Koska onhan elämä paljon muutakin, ja se voi olla!

Ja muutenkin, en ajattele kuuluisia ”ruuhkavuosia” vain muutaman vuoden vaiheeksi, vaan ovathan lapset elämämme rikkaus vielä monta vuotta eteenpäin tästä teini-ikään ja nuoriksi aikuisiksi saakka. Sekin on jo hyvä syy miettiä, miten arjesta tehdään kaikille osapuolille mahdollisimman mukavaa.

Uraäidin selviytymisoppaassa yhdeksän työelämässä menestyvää suomalaisnaista kertoo vaativan työn ja perheen onnistuneesta yhdistämisestä. Kirjan äidit kokevat olevansa hyviä äitejä, sillä onnistuessaan jakamaan aikansa perheen ja työn välillä he ovat lapsilleen paremmin läsnä ja kukoistavat töissä. Kuten kirjan esittelyssä sanotaan: Into työhön ei lopu lasten saamiseen, mutta perheen kasvaessa herää kysymys, miten olla hyvä vanhempi ja samalla tavoitella unelmia työelämässä. Juurikin niin!

Tämä kyseinen kirja on rajattu haastattelemaan naisia eli niitä uraäitejä tai neutraalimmin sanottuna työssä käyviä äitejä. Kirjan tuo heidän eli pääasiassa naisten tarinoita, kokemuksia, vinkkejä ja parhaita metodeja esille. Ja hienoa niin!

Jaettu vanhemmuus

Itse kuitenkin asiaa hetken pohtineena tajusin, että meidän perheessä jaettu vanhemmuus on ehkäpä tärkein asia, joka mahdollistaa sujuvan työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen. Tasa-arvo ja molempien vanhempien panos lapsen hoitamiseen sekä arjen palapelin kasassa pitämiseen. Siinä miehelläni on vierelläni iso rooli. Kun yksi pala rakoilee jostain, niin me molemmat mieheni kanssa olemme yhtä valmiina pitelemään palettia kasassa.

Tokikaan en pitänyt tilannetta siinä vaiheessa tasa-arvoisena, kun kärsin synnytyskivuista synnytyssalissa tai kun heräsin 9 kuukautta joka yö imettämään meidän yhteistä lastamme ja mies käänsi samalla kylkeään vieressä. Kyllä siinä elämän ja sukupuolien realiteetit toivat hyvin esiin sen, että minä olin äiti ja isä isä, vaikka tasa-arvoisia vanhempia olemmekin.

Mutta toisaalta, en koskaan ajatellutkaan, että minulla pitäisi olla heti kiire takaisin tasa-arvoiseen työelämään, vaan ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että ensimmäinen vuosi lapsen kanssa kotona hurahti nopeasti ja olen erittäin kiitollinen, että sain viettää sen kotona lapsen kanssa. Olen myös kiitollinen itselleni siitä, että vietin sen vuoden kotona, enkä kiirehtinyt sen arvokkaan ajan kanssa minnekään. Vauva on vain hetken vauva.

Tasa-arvo on hieno asia, mutta ainakin minulle on myös päivän selvä tosiseikka se, että isälle ei kasva tissejä, joista tulisi maitoa. Tai että synnytyksen jälkeen rauhallinen lapsivuodeaika on äidin palautumisen kannalta oleellisen tärkeää, jotta voimat palautuvat taas ennalleen. Ja siksi mielestäni myös tätä puolta on kunnioitettava ja arvostettava, että äidit saavat olla hetken rauhassa kotona, jos niin haluavat! Kaiken ei siis tarvitse mennä tasan, ja silti mies ja nainen tulee nähdä työelämässä tasa-arvoisina.

Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen