Jaettu vanhemmuus mahdollistaa meidän perheessä työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen

Huomasin parisen viikkoa sitten somesta ja Hesarin artikkelista, että toimittaja Anni Erkon kirjoittama uusi kirja oli julkaistu. Teoksen nimi on: Uraäidin selviytymisopas – Tarinoita ruuhkavuosien kuningattarilta. Kirjan nimi, aihe ja koko teema herättivät tietenkin mielenkiintoni, sillä käyn läpi juuri itsekin sitä vaihetta elämässäni, että taiteilen työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen välillä. Klikkasin itseni tietenkin heti Adlibrikseen ja tilasin kirjan, jotta pääsisin lukemaan uraäitien tarinoita kirjasta.

Ruuhkavuosien mielekkyys

Pohdimme parhaillaan mieheni kanssa erityisesti sitä, miten ruuhkavuosista saisi tehtyä mahdollisimman mielekkäitä meidän koko perheelle. Mielekkäitä siinä mielessä, että elämästä saisi nauttia tässäkin elämänvaiheessa mahdollisimman paljon. Ilman tunnetta siitä, että tekeminen on kaiken aikaa vain selviytymistä ruuhkavuosien keskellä: päiväkotiin viemistä, duunia, päiväkodista hakemista, ruuan laittamista ja kodin pyörittämistä. Koska onhan elämä paljon muutakin, ja se voi olla!

Ja muutenkin, en ajattele kuuluisia ”ruuhkavuosia” vain muutaman vuoden vaiheeksi, vaan ovathan lapset elämämme rikkaus vielä monta vuotta eteenpäin tästä teini-ikään ja nuoriksi aikuisiksi saakka. Sekin on jo hyvä syy miettiä, miten arjesta tehdään kaikille osapuolille mahdollisimman mukavaa.

Uraäidin selviytymisoppaassa yhdeksän työelämässä menestyvää suomalaisnaista kertoo vaativan työn ja perheen onnistuneesta yhdistämisestä. Kirjan äidit kokevat olevansa hyviä äitejä, sillä onnistuessaan jakamaan aikansa perheen ja työn välillä he ovat lapsilleen paremmin läsnä ja kukoistavat töissä. Kuten kirjan esittelyssä sanotaan: Into työhön ei lopu lasten saamiseen, mutta perheen kasvaessa herää kysymys, miten olla hyvä vanhempi ja samalla tavoitella unelmia työelämässä. Juurikin niin!

Tämä kyseinen kirja on rajattu haastattelemaan naisia eli niitä uraäitejä tai neutraalimmin sanottuna työssä käyviä äitejä. Kirjan tuo heidän eli pääasiassa naisten tarinoita, kokemuksia, vinkkejä ja parhaita metodeja esille. Ja hienoa niin!

Jaettu vanhemmuus

Itse kuitenkin asiaa hetken pohtineena tajusin, että meidän perheessä jaettu vanhemmuus on ehkäpä tärkein asia, joka mahdollistaa sujuvan työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen. Tasa-arvo ja molempien vanhempien panos lapsen hoitamiseen sekä arjen palapelin kasassa pitämiseen. Siinä miehelläni on vierelläni iso rooli. Kun yksi pala rakoilee jostain, niin me molemmat mieheni kanssa olemme yhtä valmiina pitelemään palettia kasassa.

Tokikaan en pitänyt tilannetta siinä vaiheessa tasa-arvoisena, kun kärsin synnytyskivuista synnytyssalissa tai kun heräsin 9 kuukautta joka yö imettämään meidän yhteistä lastamme ja mies käänsi samalla kylkeään vieressä. Kyllä siinä elämän ja sukupuolien realiteetit toivat hyvin esiin sen, että minä olin äiti ja isä isä, vaikka tasa-arvoisia vanhempia olemmekin.

Mutta toisaalta, en koskaan ajatellutkaan, että minulla pitäisi olla heti kiire takaisin tasa-arvoiseen työelämään, vaan ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että ensimmäinen vuosi lapsen kanssa kotona hurahti nopeasti ja olen erittäin kiitollinen, että sain viettää sen kotona lapsen kanssa. Olen myös kiitollinen itselleni siitä, että vietin sen vuoden kotona, enkä kiirehtinyt sen arvokkaan ajan kanssa minnekään. Vauva on vain hetken vauva.

Tasa-arvo on hieno asia, mutta ainakin minulle on myös päivän selvä tosiseikka se, että isälle ei kasva tissejä, joista tulisi maitoa. Tai että synnytyksen jälkeen rauhallinen lapsivuodeaika on äidin palautumisen kannalta oleellisen tärkeää, jotta voimat palautuvat taas ennalleen. Ja siksi mielestäni myös tätä puolta on kunnioitettava ja arvostettava, että äidit saavat olla hetken rauhassa kotona, jos niin haluavat! Kaiken ei siis tarvitse mennä tasan, ja silti mies ja nainen tulee nähdä työelämässä tasa-arvoisina.

Työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen 

Meidän perheessä työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen tuli ajankohtaiseksi asiaksi lapsen täyttäessä yhden vuoden. Silloin minunkin voimani ja yöunet olivat palautuneet sille tasolle, että työelämään palaaminen alkoi jälleen tuntua innostavalta ja ajankohtaiselta. Olin siihen taas valmis. Sisälläni heräsi inspiraatio ja kiinnostus kehittyä taas ammatillisilla rintamalla, vaikka lapsen kanssa kotona touhuaminenkin kehitti minua monella tavoin.

Siinä vaiheessa kun minäkin halusin palata työelämään, pohdimme yhdessä mieheni kanssa, miten taas tämä uusi elämäntilanne, työn ja perhe-elämän yhdistäminen, hoidetaan ja järjestetään. Yhtä oikeaa neuvoa työelämän ja perhe-elämän yhdistämiseen ei tietenkään ole, vaan jokainen perhe tekee omat päätöksensä oman tilanteen mukaan.

Mitä jaettu vanhemmuus meillä sitten tarkoittaa?

Mitä jaettu vanhemmuus meillä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa paljonkin, mutta lyhyesti sitä, että me molemmat haluamme ottaa lapsen hoidosta täysin yhtä suuren vastuun. Minä ja mieheni tulemme lapsen kanssa yhtä hyvin toimeen, viemme ja haemme lasta vuorotellen hoidosta, laitamme vuorotellen kotona ruokaa, jaamme kotitöitä oman kiinnostuksen mukaan ja annamme myös molemmat toisillemme aikaa toteuttaa omia intohimoja, harrastuksia ja ystävien näkemistä. Niin, että meidän kaikkien perheenjäsenten hyvinvointi on asetettu tasavertaiseksi.

Meillä ei ole täällä Kirkkonummella isovanhempien tai ystävien tukiverkkoa, johon voisimme joskus nojata, mutta tavallaan lomitamme tarvittaessa mieheni kanssa toisiamme. Sillä tavalla pääsemme tekemään ja harrastamaan esimerkiksi liikuntaa, josta molemmat paljon nautimme. Se vain vaatii vuorottelua ja aikatauluttamista.

Jaettu vanhemmuus on minulle sitä, että voin todellakin 100 % luottaa vierelläni seisovan sellaisen pelikaverin, joka hoitaa pelitermein oman tonttinsa. Ja arvostaa minun työtä yhtä paljon kuin omaansa ja toisinpäin, myös minä hänen.

Jaettu vanhemmuus on ollut meillä myös sitä, että mieheni tuki minua päätöksessäni hypätä yrittäjäksi ”varmemman” palkkatyön sijaan. Päätökseni hypätä yrittäjäksi on tuonut meidän koko perheelle lisää liikkumatilaa, mikä heijastuu myös positiivisena asiana miehenkin arkeen ja aikatauluihin. Arjen palapelin yhteensovittaminen on tuntunut joulun jälkeen helpommalta, kun olen ollut yrittäjänä.

Ei naisia tikun nokkaan

Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä: nimittäin sitä, että useimmiten keskustelut kääntyvät äiteihin ja naisiin, kun kysymys on työelämän ja perhe-elämän yhdistämisestä. Että se koskettaisi enemmän naisia kuin miehiä. Tai siihen, että työelämässä mietitään kannattaako palkata nainen vai mies, kun oletuksena on, että 29-vuotias nainen sormus sormessaan saattaa pian jäädä äitiyslomalle ja ”pahimmassa” tapauksessa ehkä perään heti toiselle. (päässäni kiehuu ja sauhuaa aika nopeasti, kun kuulen näitä juttuja! Ja näitähän kuulee, surullista kyllä.)

Kylmästi sanottuna: jonkun niitä uusia veronmaksajia ja uutta sukupolvea tähänkin maahan on tehtävä (syntyvyyskin nyt alempana kuin nälkävuosina) ja toisekseen, ainakin meidän perheen kokemus on se, että ihan yhtä paljon työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen vaatii niin mieheltä kuin naiseltakin siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon ja molemmat vanhemmat palaavat työelämään.

Ihan yhtä usein miehenkin on päätettävä työpäivä kello 16, jotta ehtii hakea lapsen kotiin tai ihan yhtä usein meidän perheessä mies jää kotiin hoitamaan sairasta lasta kuin minä äitikin. Ihan yhtä usein miehenkin aivot toimivat palaverissa sumussa, kun edellisen yön unet ovat olleet katkonaiset. Ei se katso sukupuolta: vanhemmuus vaikuttaa työelämänäkökulmasta sekä naiseen että mieheen.

Tämän takia naisten ja äitien tikkuun nostaminen on täysin turhaa, koska kyllä perhe-elämän ja työelämän yhdistämisessä pitää joustaa molempien vanhempien. Tai niin ainakin toivoisin asian olevan ja isien sitä myös itselleen vaativan!

Yksi iso asia tässä koko aiheessa on myös työnantajien osallisuus: joustot, joustava työaika, perhevapaat, hoitovapaiden tasapuolisuus sekä esimerkiksi molempien vanhempien mahdollisuus lyhennettyyn työviikkoon, jos sellaiseen tarve. Että niin äideillä kuin iseillä olisi myös työnantajien näkökulmasta yhtäläiset mahdollisuudet pyörittää ruuhkavuosia työn ohessa. Tämä on kuitenkin niin laaja kokonaisuus, että jätän sen tällä kertaa ruotimatta, mutta lupaan palata asiaan.

Äidiksi tulo kasvattaa naista monella tavalla

Haluan lopuksi lainata tähän omaan blogitekstiini kohtaa Hesarin artikkelista, koska asiat voi nähdä myös positiivisessa valossa ja etsiä erilaisista tilanteista niitä hyötyjäkin:

Työelämässä ollaan vähitellen heräämässä siihen, että pienten lasten vanhemmat ovat itse asiassa erinomaisia työntekijöitä.

”Lapset opettavat ihmissuhdetaitoja. Olen itsekin käyttänyt töissä samoja metodeja kuin esimerkiksi uhmaikäisen lapsen kanssa”, Erkko kertoo, eikä se ole vitsi.

”Lapset opettavat myös priorisointia. Tulee tilanteita, joissa alkaa ihmetellä, miksi olen edes tehnyt tällaista aikaisemmin.”

”Ja vielä, pienten lasten vanhemmat ovat tehokkaita, sillä heillä on intressinä päästä ajoissa pois töistä.”

Erkko ja hänen haastateltavansa väittävät, että oikealla asenteella ruuhkavuosista voi jopa nauttia.

”Ruuhkavuodet menevät nopeasti, mutta se on kuitenkin aivan liian pitkä ajanjakso käyttää pelkkään stressaamiseen.”

Liityn samaan kuoroon!

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *