Miten kaksikielisyys meidän perheessä toimii, miten se kulkee arjessa mukana ja miten lapsen kaksikielisyys on kehittynyt nyt kahden vuoden ja viiden kuukauden aikana? Lapsen kaksikielisyys ja sen kehittyminen on ollut yksi toivottu postausaihe tänne blogiin. Nyt oli vihdoin tämän aiheen vuoro, joten siitä seuraavaksi.

Meidän vanhempien osalta kielten puhuminen ja ylläpitäminen arjessa on siinä mielessä helppoa, että Daniel on täysin ruotsinkielinen ja minä puolestaan täysin suomenkielinen. Danielin kotona on aina puhuttu vain ruotsia ja minun kotonani suomea. Tilanne voisi olla erilainen, jos esimerkiksi toinen vanhemmista tai molemmat vanhemmat olisivat kaksikielisiä. Silloin sitä omaa kieltä lapsen kanssa olisi ehkä vaikeampi valita, mutta nyt se tulee täysin luonnostaan.

Lapsen kaksikielisyys

Daniel alkoi synnytyssalissa puhua Pikkuässälle ruotsinkieltä ja minä puolestaan suomenkieltä. Siitä hetkestä on edetty lähes kaksi ja puoli vuotta tähän hetkeen. Olen lukenut yhden kirjan lapsen kaksikielisyyden kehityksestä, mutta muuten olemme menneet niillä neuvoilla, joita olemme saaneet kaksikielisiltä ystäviltämme sekä omalla mutu-tuntumalla. Kaksikielisiä perheitä on yllättävän paljon ystäväpiirissämme, jotenkin kummasti suomenruotsalaiset ja suomenkieliset suunnistajat ovat pariutuneet suunnistusmetsissä. Hehe.

Olemme saaneet sen neuvon, että meidän vanhempien tulisi johdonmukaisesti puhua lapselle sitä omaa kieltämme. Vaikka Pikkuässä puhuu minulle toista kieltä tai vastaa ruotsinkielellä, niin silti puhun hänelle aina vain suomea ja vastaan kysymyksiin suomeksi, oli ne esitetty millä kielellä hyvänsä. Toistan hänen sanomiaan ruotsinkielisiä sanoja usein myös suomeksi eli käännän hänen puhettaan suomeksi samalla kun juttelemme. Jos hän sanoo esimerkiksi Äiti, kan jag få en mandarin, niin minä vastaan hänelle, että kyllä, äiti voi antaa sinulle mandariinin. Johdonmukaisuus kielessä on tosi tärkeää ja helpottaa lapsen oppimista, kun puhumme lapsen kanssa vain ”omia” kieliämme.