Lapsen kaksikielisyys ja sen kehittyminen

Miten kaksikielisyys meidän perheessä toimii, miten se kulkee arjessa mukana ja miten lapsen kaksikielisyys on kehittynyt nyt kahden vuoden ja viiden kuukauden aikana? Lapsen kaksikielisyys ja sen kehittyminen on ollut yksi toivottu postausaihe tänne blogiin. Nyt oli vihdoin tämän aiheen vuoro, joten siitä seuraavaksi.

Meidän vanhempien osalta kielten puhuminen ja ylläpitäminen arjessa on siinä mielessä helppoa, että Daniel on täysin ruotsinkielinen ja minä puolestaan täysin suomenkielinen. Danielin kotona on aina puhuttu vain ruotsia ja minun kotonani suomea. Tilanne voisi olla erilainen, jos esimerkiksi toinen vanhemmista tai molemmat vanhemmat olisivat kaksikielisiä. Silloin sitä omaa kieltä lapsen kanssa olisi ehkä vaikeampi valita, mutta nyt se tulee täysin luonnostaan.

Lapsen kaksikielisyys

Daniel alkoi synnytyssalissa puhua Pikkuässälle ruotsinkieltä ja minä puolestaan suomenkieltä. Siitä hetkestä on edetty lähes kaksi ja puoli vuotta tähän hetkeen. Olen lukenut yhden kirjan lapsen kaksikielisyyden kehityksestä, mutta muuten olemme menneet niillä neuvoilla, joita olemme saaneet kaksikielisiltä ystäviltämme sekä omalla mutu-tuntumalla. Kaksikielisiä perheitä on yllättävän paljon ystäväpiirissämme, jotenkin kummasti suomenruotsalaiset ja suomenkieliset suunnistajat ovat pariutuneet suunnistusmetsissä. Hehe.

Olemme saaneet sen neuvon, että meidän vanhempien tulisi johdonmukaisesti puhua lapselle sitä omaa kieltämme. Vaikka Pikkuässä puhuu minulle toista kieltä tai vastaa ruotsinkielellä, niin silti puhun hänelle aina vain suomea ja vastaan kysymyksiin suomeksi, oli ne esitetty millä kielellä hyvänsä. Toistan hänen sanomiaan ruotsinkielisiä sanoja usein myös suomeksi eli käännän hänen puhettaan suomeksi samalla kun juttelemme. Jos hän sanoo esimerkiksi Äiti, kan jag få en mandarin, niin minä vastaan hänelle, että kyllä, äiti voi antaa sinulle mandariinin. Johdonmukaisuus kielessä on tosi tärkeää ja helpottaa lapsen oppimista, kun puhumme lapsen kanssa vain ”omia” kieliämme.

Suomen- ja ruotsinkieli sulassa sovussa

Minulta myös aika usein kysytään, että kumpi kieli lapsella on vahvempi. Sanoisin, että lapsen kaksikielisyys on kehittynyt aikalailla 50/50 rinta rinnan ja hän on sekoittanut puheessaan molempia kieliä kaiken aikaa. Olen kuullut parilta Instagram-seuraajaltani, että heillä on ollut myös lapsia, jotka ovat alusta asti erotelleet puheessaan kielet, eivätkä juurikaan sekoittaneet. Uskoisin kuitenkin, että suurimmalla osalla lapsista kieli kehittyy ensin sekoittuen ja vasta myöhemmin lapsi alkaa tunnistaa ja erotella kieliä. Mutta tässäkin asiassa on siis eroja.

Mielenkiintoista on huomata sellainen juttu, että ruotsinkieliset sanovat lapsen puhuvan enemmän suomea ja puolestaan suomenkieliset taas usein sanovat hänen puhuvan enemmän ruotsia. Ehkäpä se ”ei oma kieli” osuu enemmän kuulijan korvaan ja arvio tehdään sen osalta. Eihän asialla ole siis mitään väliä, mutta tämä on ollut mun mielestä mielenkiintoista huomata. Omasta mielestäni molemmat kielet sekoittuvat parhaillaan aikalailla fifty-fifty.

Kielten erotteleminen alkaa kehittyä

Kuitenkin nyt 2,5 vuoden iässä huomaan Pikkuässän jo alkavan hieman erotella kieliä. Hän on ruotsinkielisessä päiväkodissa ja kun haen hänet sieltä, puhuu hän ensin melkein pelkkää ruotsia minulle, mutta vähitellen huomaan kuinka kieli vaihtuu kanssani suomeksi. Toisaalta, jos vietän viikonlopun Pikkuässän kanssa kahdestaan tai vain suomenkielisten ympäröimänä, vahvistuu suomi. Sitten taas Pohjanmaalla Pietarsaaressa fammon ja faffan luona vahvistuu ruotsi. Kieli on hyvin sidoksissa tällä hetkellä ympäristöön ja siihen, mitä ympärillä puhutaan.

Lapsi myös tunnistaa jos ”väärä” ihminen puhuu ”väärää” kieltä. Jos fammo esimerkiksi puhuu suomea, saattaa Pikkuässä todeta: ”fammo pratar finska!!” Eli hän laittaa merkille, että fammo puhuu nyt eri kieltä kuin yleensä. Se on ollut kanssa yksi huomio tässä kielten erottelussa. Vaikka kielet sekoittuvat lapsen suussa, niin silti hän tunnistaa kaksi kieltä erilaiseksi.

Kaksikielinen asuinpaikka

Asumme nykyään Kirkkonummella, joka on kaksikielinen paikkakunta ja ruotsinkielisten määrä on täällä suurempi kuin monella muulla paikkakunnalla. Itseasiassa kun etsimme uutta kotia Helsingistä lähtiessämme, niin yhtenä toiveenamme oli löytää uusi koti kaksikieliseltä alueelta, jotta harrastuksia ja muita palveluja kuten päiväkodit ja koulut löytyisi mahdollisesti molemmilla kielillä. Mietimme esimerkiksi Espoota, Porvoota ja Kirkkonummea. Sitten ihana koti löytyi täältä Kirkkonummelta ja nykyisessä kodissa olemme viihtyneet jo 1,5 vuotta.

Nyt Etelä-Suomessa asuessamme ympäristö on niin paljon suomenkielisempi, että päädyimme laittamaan Pikkuässän ruotsinkieliseen päiväkotiin, jotta myös ruotsinkieli kehittyisi. Se on ollut hyvä päätös.

Vielä emme mieti asioita tämän pidemmälle, esimerkiksi sitä, kumman kieliseen kouluun Pikkuässä menee. Siihen hän saa tulevaisuudessa vaikuttaa vaikka itsekin. Sekin vaikuttaa varmasti, millaisiksi harrastukset muodostuvat tai kumman kielisiä kavereita ympärille löytyy tulevaisuudessa. Tai asummeko ylipäätään siinä vaiheessa elämää kaksikielisellä alueella, jotta kouluja olisi molemmilla kielillä. Sen aika näyttää, mutta varmaankin nyt seuraavat päiväkotivuodet ja esikoulu mennään ruotsinkielellä. Ne löytyvät nykyisestä päiväkodista.

Onko kaksikielisyys aiheuttanut vaikeuksia kommunikaatiossa tai miltä näin äitinä tämä on tuntunut? Joitain tilanteita on ollut, että emme ole lapsen kanssa ihan ymmärtäneet toisiamme, koska ylipäätään pienen lapsen puhetta on välillä vaikeaa ymmärtää omalla kielellä, saati jos hän puhuu hieman epäselvällä tavalla sitä toista kieltä.

Kieli on väline

Tässä yksi esimerkki, kun emme aina ymmärrä toisiamme: Eräs päivä Pikkuässä sanoi minulle armare! Mietin kaikkia suomenkielisiä sanoja, että mitä se voisi tarkoittaa. Armare, armare, armare! Hän toisti sitä ja lopulta suuttui, kun en ymmärtänyt. Tuohtui, ja huomasin hänestä, että häntä tosiaan ärsytti, kun äiti ei tajua vaikka hän selkeästi sanoi.

Sitten pyysin Danielin paikalle ja kysyin häneltä, että tietääkö hän mitä armare tarkoittaa. Ja Daniel sanoi heti: närmare eli lähemmäs. Minun piti siis tulla lähemmäksi Pikkuässää, sitä hän pyysi tai käski sanoessaan armare! Aina ei voi ymmärtää, ei edes joka kerta. 😀 Tuollaisia tilanteita tulee aina silloin tällöin vastaan, vaikka paljon olen oppinut kuulemaan ruotsinkieltä myös pikkulapsen puhumana. Loppujen lopuksi kieli on kuitenkin vain väline ja pääasia on, että jokainen tulee ymmärretyksi jollain tavalla.

Kielten oppiminen lapsena on rikkaus

Kaiken kaikkiaan näen kaksikielisyyden rikkautena ja rohkaisen nykyään myös yhden kielen perheitä miettimään kielikylpyjä tai muita sellaisia vaihtoehtoja. Kahden tai useamman kielen kehittyminen lapsuudessa tulee kuin itsestään ja siitä voi olla apua sitten tulevaisuudessa. Olisin itsekin hyvin kiitollinen siitä, jos kieliä olisi tullut opittua lapsuudessa useampia ja koulun penkillä olisi päässyt esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa helpommalla. Kyllä kieliä oppii opettelemallakin, mutta onhan se nyt helppoa, jos niitä oppii itsestään lapsuuden kasvuympäristössä.

Tänään aamupalapöydässä puhuttiin muun muassa kilpikonnista eli sköldpaddoista ja sisäisesti vähän hihittelin hänen toistaessaan: pilkikonna ja shöldpadda.

Sellaisia kokemuksia meidän perheessä. Kysykää ihmeessä lisää, jos jokin tietty asia kiinnostaa. 🙂 Onko siellä ruudun toisella puolella kaksikielisiä? Tai muita kaksikielisten lasten vanhempia? Mitä kieliä teidän kotona puhutaan?

-Hilla

Instagramissa @hillasblog.

You may also like

14 kommenttia

  1. Heippa! Tuli mieleen, että mitä kieltä puhutte Danielin kanssa keskenänne? Suomea, ruotsia vai molempia..? Ja millä tasolla koet oman ruotsin kielesi olevan? Pystytko lukemaan/kirjoittamaan/kuuntelemaan ruotsia aivan ongelmitta. Tämä on kiinnostava aihe, sillä olen aina pitänyt ruotsin kielestä ja sen opiskelusta, mutta täällä itä-rajan tuntumassa kielen ylläpitäminen on haastavampaa…

    1. Heippa! Minun ja Danielin välinen kieli on suomi tai sitä käytämme eniten. Tämä olisi toisen tarinan paikka, mutta siis kun 10 vuotta sitten tapasimme, niin lähtökohta oli se, että Daniel halusi oppia kanssani suomenkielen sujuvaksi. Ja sitten kun sillä kielellä aloitimme, niin emme ole koskaan osanneet vaihtaa. Suomi on ns. ”meidän kieli”. Mun ruotsi on vuosien aikana tietenkin kehittynyt ja esimerkiksi kotona ruotsinkieli on kieli siinä missä suomikin ja ymmärrän kaiken, joitain satunnaisia sanoja tai murteita lukuun ottamatta. Myös lukeminen sujuu multa hyvin, mutta ruotsia minun ei ole koskaan tarvinnut kirjoittaa koulun jälkeen, joten varmaan kirjoittaessa tekisin kyllä virheitä. Tekstarit ja muutkin tekstit Daniel kirjoittaa mulle aina kuitenkin ruotsiksi, vaikka suomea puhuukin, minä vastaan suomeksi. 🙂

      Ja jeps, yhden vuoden Lappeenrannassa opiskelleena kyllä tiedän hyvin, ettei siellä itärajan tuntumassa ruotsinkieleen kohtaa kovin usein. Venäjänkielestä olisi esimerkiksi kaupan kassalla useammin hyötyä. Kirjoja lukemalla ja äänikirjoja kuuntelemalla saat varmaan ruotsinkielen taitoasi jonkin verran ylläpidettyä ja kehitettyä. 🙂

      Mukavaa torstain jatkoa sulle ja kiva kun jätit kommentin! <3

  2. Lasten kaksikielisyys on tosi mielenkiintoinen aihe. Kiva lukea teidän perheen kokemuksia. Meidän perhe on suomenkielinen, mutta ulkomaille muuton ansiosta meidän lapset ovat ovat olleet viisi vuotta kaksikielisiä. He aloittivat saksankielisessä päiväkodissa ja nyt käyvät koulua. Pääasiassa puhumme kotona suomea, mutta keskenään saattavat joskus puhua saksaa, etenkin nuorimmat. Välillä nuorimmat selittävät saksaksi, mitä ovat koulussa tehneet, koska eivät tiedä sanoja suomeksi. Minä käännän sitten heille asian suomeksi. Vaikka suomea ylläpidetään dvd:eillä, kirjoilla ja äänikirjoilla puhumisen lisäksi, huomaa, ettei se oli niin rikasta kuin Suomessa asuvilla.

    1. Heippa Anna ja tosi mukava kun kerroit miten teillä kielet rikastaa elämää. ☺️ Kaksikielisyys voi tulla tosiaan myös tuota kautta lapsille, kun vanhemmat ulkomailla töissä ja lapset pääsevät sitä kautta toisen kulttuurin ja kielen keskelle. Ihana, että teidän pienillä jopa saksa vahvempi vaikka kotona suomea puhutaankin. Tuossa sen huomaa, miten iso rooli sillä koko ympäristöllä on kielenkehityksessä. ☺️ Mukavaa kevättä teille sinne ulkomaille. ❤️🌞

  3. Hei Hilla,

    kiva etta kirjoitit tasta aiheesta. Meilla on 2.5v tytar ja melkein 1.5v poika. Asumme Australiassa, josta mieheni on kotoisin. Kovasti tahtoisin, etta lapsista tulisi kaksikielisia, mutta ainakin nyt alkuunsa vaikuttaa, etta englannin kieli on ottanut 90/10 roolin suomen kieleen verrattuna. Lapset kayvat paikallisessa tarhassa, ja kaikki ystavamme ovat taalta kotoisin. Ainoan suomen kielen lapset siis kuulevat minulta, muumeilta, ja kun aitini kay meilla muutaman kerran vuodessa. He ymmartavat kylla suomea, mutta etenkin vanhempi tytar sanoo vain muutaman sanan suomea. Olen huomannut, etta olen itsekin vahan laiskistunut suomen kielen kayton kanssa, kun lapset selvasti vastaavat englannin kayttoon paremmin. Olemme tulossa kesalla Suomeen lomalle ja sukulaisia nakemaan. Toivon, etta 6 viikon intensiivinen suomen kielen kylpy tarttuisi heihin (ja tahan aitiin) silloin. 😊

    1. Moikka Matilda! ☺️ Ja heipat sinne kauas maapallon toiselle puolelle. Teillä alkaa kohta kääntyä syksyksi siellä. Mutta lämmintä taitaa riittää siitä huolimatta. 🌞

      Täytyy heti onnitella, että olet jaksanut ihailtavasti kuitenkin jossain määrin kantaa suomenkieltä mukana siellä kaukana. Vaikka ymmärrän hyvin, että motivaation löytäminen suomen käyttöön voi olla vaikeaa, jos lapset vastaavat kuitenkin aina englanniksi. Mutta mä tsemppaan sinua sinnittelemään ja pitämään suomea yllä. Kieli kehittyy lapsilla myös passiivisena ja ymmärtäminenkin on tärkeä taito. Sillä tavallahan se puhetaito voi vaikka tulevana kesänä puhjeta kukkaan täällä Suomessa. Ja ainakin ymmärtävät, vaikka puhetta ei niin paljoa tulisikaan.☺️

      Ja muumitkin on tosi hyvää kielikoulua. Hehe! Mukavaa kevättä teidän perheelle. ❤️

  4. Kiva teksti!👌🏼 Oon itse kaksikielisestä perheestä ja kielten oppiminen on ollut helppoa. Käytän nyt arjessa neljää kieltä, josta kahta paljon. Kielitaito on kokemukseni mukaan ollut hyödyllinen, koska asiantuntijatehtävään on valittu kahdeta tasavahvasta hakijasta se, jolla on laajempi kielitaito. Kielet kehittyvät kun niitä käytetään ja vastaavasti jäävät tustalle kun niitä ei käytä. Huomaan myös unohtavani joskus sanoja ja ilmaisuja sillä kielellä, jota en aktiivisesti käytä. Meillä oli se tilanne, että valittiin yhteiseksi kotikieleksi ruotsi ja laitettiin lapset suomenkieliseen päiväkotiin, jossa kieli kehittyi hurjasti, kun olivat kokopäivähoidossa. Saksaan muutettuamme suomenkieli on jäänyt taustalle lasten kielenkehityksessä, koska koulussa arkeen tulivat saksa ja englanti. Suomea kehitetään 90 min viikossa Suomikoulussa ja lukemalla iltasadut aina suomeksi. Nyt menossa Harry Potter-kirjat, joissa on hyvinkin rikas kieli ja välillä saan selittää lapsille jonkin suomenkielisen sanan meriktyksen.

    1. Vastasinkin sulle jo Instagramin puolella! ☺️❤️ Mahtavan monikielistä menoa teillä. 🙌

  5. Todella mielenkiintoinen teksti, jota oli kiinnostavaa lukea näin yksikielisenä. Kaksikielisyys on todella lapselle rikkaus, jota kannattaa tukea ja vaalia! Mukavaa viikon jatkoa teidän koko perheelle! 🙂

    1. Kiva kuulla, että tykkäsit lukea. ☺️ Ja kiitos paljon, samoin sinne mukavaa alkavaa kevättä! 🌞

  6. Hei, Hilla!😊Meillä on melko samanlainen tilanne. Asumme Helsingissä.Mieheni on ruotsinkielinen ja minä suomenkielinen. Tyttäremme on nyt 1v9kk. Mieheni puhuu hänelle ruotsia ja minä suomea. Vuoden vaihteen jälkeen tyttö aloitti ruotsinkielisessä päivähoidossa. Itse olen Savosta kotoisin ja mieheni tavatessani oma ruotsini oli todella heikoissa kantimissa, vaikka olen aina kielistä pitänyt ja ruotsin kokenut melko helpoksi kieleksi opiskella. Vuosien aikana ruotsini on onneksi kehittynyt paljon ja nyt yhtä matkaa tyttömme kielen kanssa 😊 Yhteinen kielemme mieheni kanssa on kuitenkin aina ollut suomi ja on edelleen. Olessamme kolmestaan perheenä, myös mieheni puhuu suomea, ellei osoita sanomaansa suoraan tyttärellemme. Olenkin miettinyt, että onkohan tämä jotenkin epäloogista tytön mielestä. Toisaalta, koska toimimme ja puhumme kieliä aina saman kaavan ja systeemin mukaisesti, ehkä se on tytölle ihan sitä normaalia kielenkäyttöä 😊Toistaiseksi hän itse ei puhu vielä kovin paljoa, mutta suomeksi sanoja tulee paljon enemmän kuin ruotsiksi. Veikkaan, että tilanne tulee kyllä tasoittumaan ja pääasia, että hän näyttää ymmärtävän molempia kieliä tasavertaisesti. Kyllä kaksikielisyys on suuri rikkaus ja itse haluan kyllä tehdä parhaani, että tyttö saavuttaa molemmissa kielissä vahvan äidinkielisen tason. Mukavaa kevättä teille! 😊

    1. Heippa Hanne ja kiva kun jätit kommentin. Teillä tosiaan aikalailla samanlainen tilanne. Kyllä mekin Danielin kanssa puhutaan keskenämme suomea ja kotona sitä keiltä kuuluu varmaan jonkun verran enemmän. Mutta ei se kait koskaan ihan tasan mene, päiväkodissa sitten toisinpäin. 🤗 Joten hyvä siitä tulee, ja lapsellehan normaalia on se mitä ympärillä tapahtuu. Ne ei osaa vertailla mihinkään muuhun. Ihanaa kevättä teidänkin perheelle ja hyvää kaksikielisyyden kehitystä sinnekin juniorille. Se on rikkaus. ❤️☺️

  7. Kiitos postauksesta, jonka olisin melkein voinut kirjoittaa itse. Meidän perheessä on 2v 3kk tyttö ja olemme teidän kanssanne samalla tapaa kaksikielisiä, minä täysin suomenkielinen ja mieheni täysin ruotsinkielinen. Aikoinaan seurustelun alkaessa aloitimme suomeksi keskenään (mieheni suomi kehittyi valtavan nopeasti hyväksi, mutta minun ruotsini jäi vielä hyvin vajavaiseksi) ja vasta lapsen syntymän myötä ruotsi tuli jokapäiväiseksi kieleksi perheeseemme.
    Olemme molemmat puhuneet alusta asti omaa kieltä tytölle. 1-vuotiaana hän meni ruotsinkieliseen päiväkotiin, koska ympäristömme on enempi suomenkielinen ja näin yritämme varmistaa, että molemmat kielet saavat riittävästi vahvistusta. Tällä hetkellä puhetta tulee tasaisesti molemmilla kielillä ja juuri sillä kielellä, kenen kanssa puhutaan tai missä ympäristössä ollaan.
    Uusien sanojen kanssa välillä tulee esim. tällaisia tilanteita. -Minä:”Katso, tuolla on kuu.” -Tyttö: ”Ei, se on måne.” -Minä: ” Pappa säger måne, äiti sanoo kuu.” Ja sitten jatketaan keskustelua.. Tai yhdellä kertaa hän hoki ”ettukettua” enkä ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, eikä myöskään pappa. Seuraavana päivänä kirjaa lukiessa hän näytti leppäkertun kuvaa ja sanoi ”ettukettu”. Siihen asti leppäkertut olivat olleet minullekin nyckelpigoja.
    Oma ruotsinkieleni on kehittynyt tytön syntymän jälkeen valtavasti. Päiväkodissa pyrin pääsääntöisesti asioimaan ruotsiksi. Nykyään muissa ympäristöissä keskusteluiden sisältö ei mene ohi ymmärtämättömyyden vuoksi vaikka en kykene vielä(kään) vastaamaan sillä kielellä. Mutta jatkan harjoittelua.
    Olen onnellinen kaksikielisyydestä perheessämme, joka on mielestäni lahja lapselle. Välillä tuntuu, että itse olen se, joka enemmän haluaa varmistaa ruotsin kielen asemaa lapsen elämässä valitsemalla ruotsinkielisiä palveluja kuten päivähoidon ja mahdollisesti aikanaan koulun. Mielenkiinnolla odotan, millä kielellä lapset keskenään puhuvat (meillekin on tulossa toinen).
    Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi!

    1. Kiitos paljon Anni ja ihanaa kevättä teidänkin perheelle.☺️💕🌞 Olipas mukava kun kerroit, miten on teillä lapsen kaksikielisyys edennyt. Kovin kuulostaa samanlaiselta. 🙌 Ja kyllä, olen tehnyt saman huomion, että ruotsinkielen määrä kotona on lisääntynyt huomattavasti lapsen syntymän jälkeen. Siinä kehittyy oma kielitaitokin samalla, mikä on iso plussa sekin. Mekin puhutaan miehen kanssa keskenään suomea, joten se oli ennen paljon suuremmassa roolissa. ☺️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *