Opiskelupaikkojen, korkeakoulujen ja yliopistojen yhteishaku on parhaillaan auki 20.3.-3.4.2019. Monia mietityttää, miten opiskelupaikan valinta tässä hetkessä vaikuttaa tulevaisuuteen, työllistymiseen ja myöhemmin omaan työuraan. Millä perusteella lähtisi opiskelemaan, mikä kiinnostaa ja missä työssä tulevaisuudessa viihtyisi? Eräs seuraajani kysyi minulta Instagramissa yksityisviestillä, että miksi päädyin opiskelemaan kauppatieteitä? Hyvä kysymys, jota olen pohtinut jälkeenpäin itsekin. Näin yhteishaun ollessa auki ja kevään pääsykoebuumin alkaessa on oiva ajankohta vastata tähän kysymykseen.

Yliopistossa kauppatieteiden opiskelu ei ollut minulle alusta asti selvä valinta, vaan se kypsyi mielessä mutkan kautta, itseasiassa vasta välivuoden aikana. On siis ihan hyvä kysyä, miksi olen tälle alalle päätynyt. Ehkäpä esimerkiksi opettajan, poliisin tai lääkärin ura tuntuu toiveammatilta joillekin jo aikaisessa vaiheessa, mutta itselläni sellaista täysin selvää vaihtoehtoa ei koskaan ole ollut mielessä.

Kirjoitin lukion ylioppilaskirjoituksissa muun muassa kemian ja biologian. Sain kemiasta sen verran hyvät lähtöpisteet, että pääsin helposti sisään Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan materiaalitekniikkaa eli siis diplomi-insinöörin tutkintoa. Ajattelin, että kokeillaan nyt sitten tätä, kun sisään pääsin.

Aloitin opinnot syksyllä 2008, mutta kaksi kuukautta kemian, fysiikan, matematiikan ja insinöörialan opintoja oli minulle jo tarpeeksi ja tajusin heti, ettei tämä ole ollenkaan mun juttu, vaikka olinkin lukiossa niistäkin aineista pitänyt. En tuntenut paikkaa omakseni, eikä työura sellaisten asioiden parissa näyttänytkään omalta.

Joku voisi sanoa, että 2 kuukautta on aivan liian lyhyt aika kertomaan mitään, mutta olen aina ollut hyvä kuuntelemaan omaa intuitiota. Silloin ja edelleenkin luotan intuitioon, jos tarve tulee. Teen intuition mukaan paljon päätöksiä. Minulle asioista syntyvillä tunteilla on suuri merkitys ja vaikutus. Jos tunne on, että ei mun juttu, niin sitä kuuntelen.

Soitin Tampereelta vanhemmilleni kahden kuukauden diplomi-insinööriopintojen jälkeen, että muutan takaisin kotiin. Sanoin keksiväni kyllä muuta mielenkiintoisempaa tilalle. Se oli vanhemmilleni tietenkin ok, mitä muutakaan vanhemmat voivat kuin tukea, jos lapsesta siltä tuntuu…heh! Viikon kuluttua olikin muuttokuorma ajettu takaisin kotiin Hollolaan ja opintotuet laitettu tauolle. Olo oli erittäin huojentunut ja helpottunut. Opintopaikka jäi, mutta sinne en koskaan palannut.

Vuotta vanhempi isoveljeni oli sinä syksynä pääsemässä armeijasta pois ja hän oli päättänyt hakea uudelleen opiskelemaan kauppatieteitä. Mietin sinä syksynä erilaisia kaupallisen alan vaihtoehtoja, tutkin yliopistojen ja kauppakorkeiden kurssitarjontaa, pääaineita ja sitten ajatus alkoi muhia mielessä. Jos minäkin hakisin kauppikseen, kuten isoveljenikin.

En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että markkinoinnista tai viestinnästä tulisi pääaineeni. Ajattelin, että kauppatieteiden maisterin tutkinto on perushyvä ja yleispätevä tutkinto, jolla varmaan voin tulevaisuudessa tehdä jotain mielenkiintoista duunia. Minulla ei kiilunut silmissä tilintarkastajan tai rahoitusalan tulevaisuus vaan pikemminkin halusin vain tutkinnon, jolla pääsen elämässä eteenpäin.