Miksi päädyin opiskelemaan kauppatieteitä?

Opiskelupaikkojen, korkeakoulujen ja yliopistojen yhteishaku on parhaillaan auki 20.3.-3.4.2019. Monia mietityttää, miten opiskelupaikan valinta tässä hetkessä vaikuttaa tulevaisuuteen, työllistymiseen ja myöhemmin omaan työuraan. Millä perusteella lähtisi opiskelemaan, mikä kiinnostaa ja missä työssä tulevaisuudessa viihtyisi? Eräs seuraajani kysyi minulta Instagramissa yksityisviestillä, että miksi päädyin opiskelemaan kauppatieteitä? Hyvä kysymys, jota olen pohtinut jälkeenpäin itsekin. Näin yhteishaun ollessa auki ja kevään pääsykoebuumin alkaessa on oiva ajankohta vastata tähän kysymykseen.

Yliopistossa kauppatieteiden opiskelu ei ollut minulle alusta asti selvä valinta, vaan se kypsyi mielessä mutkan kautta, itseasiassa vasta välivuoden aikana. On siis ihan hyvä kysyä, miksi olen tälle alalle päätynyt. Ehkäpä esimerkiksi opettajan, poliisin tai lääkärin ura tuntuu toiveammatilta joillekin jo aikaisessa vaiheessa, mutta itselläni sellaista täysin selvää vaihtoehtoa ei koskaan ole ollut mielessä.

Kirjoitin lukion ylioppilaskirjoituksissa muun muassa kemian ja biologian. Sain kemiasta sen verran hyvät lähtöpisteet, että pääsin helposti sisään Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan materiaalitekniikkaa eli siis diplomi-insinöörin tutkintoa. Ajattelin, että kokeillaan nyt sitten tätä, kun sisään pääsin.

Aloitin opinnot syksyllä 2008, mutta kaksi kuukautta kemian, fysiikan, matematiikan ja insinöörialan opintoja oli minulle jo tarpeeksi ja tajusin heti, ettei tämä ole ollenkaan mun juttu, vaikka olinkin lukiossa niistäkin aineista pitänyt. En tuntenut paikkaa omakseni, eikä työura sellaisten asioiden parissa näyttänytkään omalta.

Joku voisi sanoa, että 2 kuukautta on aivan liian lyhyt aika kertomaan mitään, mutta olen aina ollut hyvä kuuntelemaan omaa intuitiota. Silloin ja edelleenkin luotan intuitioon, jos tarve tulee. Teen intuition mukaan paljon päätöksiä. Minulle asioista syntyvillä tunteilla on suuri merkitys ja vaikutus. Jos tunne on, että ei mun juttu, niin sitä kuuntelen.

Soitin Tampereelta vanhemmilleni kahden kuukauden diplomi-insinööriopintojen jälkeen, että muutan takaisin kotiin. Sanoin keksiväni kyllä muuta mielenkiintoisempaa tilalle. Se oli vanhemmilleni tietenkin ok, mitä muutakaan vanhemmat voivat kuin tukea, jos lapsesta siltä tuntuu…heh! Viikon kuluttua olikin muuttokuorma ajettu takaisin kotiin Hollolaan ja opintotuet laitettu tauolle. Olo oli erittäin huojentunut ja helpottunut. Opintopaikka jäi, mutta sinne en koskaan palannut.

Vuotta vanhempi isoveljeni oli sinä syksynä pääsemässä armeijasta pois ja hän oli päättänyt hakea uudelleen opiskelemaan kauppatieteitä. Mietin sinä syksynä erilaisia kaupallisen alan vaihtoehtoja, tutkin yliopistojen ja kauppakorkeiden kurssitarjontaa, pääaineita ja sitten ajatus alkoi muhia mielessä. Jos minäkin hakisin kauppikseen, kuten isoveljenikin.

En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että markkinoinnista tai viestinnästä tulisi pääaineeni. Ajattelin, että kauppatieteiden maisterin tutkinto on perushyvä ja yleispätevä tutkinto, jolla varmaan voin tulevaisuudessa tehdä jotain mielenkiintoista duunia. Minulla ei kiilunut silmissä tilintarkastajan tai rahoitusalan tulevaisuus vaan pikemminkin halusin vain tutkinnon, jolla pääsen elämässä eteenpäin.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että keväällä 2009 maaliskuussa istuimme samalla kauppatieteiden valmennuskurssilla veljeni kanssa. Hankimme pääsykoekirjat, teimme lukusuunnitelmia ja aloimme päntätä. Iltoja istuimme valmennuskurssilla. Pikkuhiljaa laskentatoimen, talousmatematiikan, markkinoinnin, johtamisen ja taloustieteen oppikirjat alkoivat jäädä muistiin ja loppukeväästä osallistuimme pääsykokeisiin. Pääsimme molemmat opiskelemaan.

Ensimmäisellä hakukerralla pääsin Lappeenrantaan opiskelemaan ja kevällä 2010 hain uudelleen ja pääsin toisella kertaa lopulta samaan kaupunkiin silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni Danielin kanssa. Jatkoin opintojani Turussa ja valmistuin ekonomiksi neljän vuoden jälkeen 2014. Pääaineena minulla oli markkinointi ja sivuaineina yritysjuridiikka ja talousmaantiede. Talousmaantiede kiinnosti varmaan suunnistajataustani takia ja yritysjuridiikasta halusin markkinoinnin rinnalle jotain jykevämpää.

Olemme nykyään veljeni kanssa molemmat markkinoinnin ekonomeja, joten samoja latuja on todellakin hiihdetty.

Ensimmäisessä markkinoinnin ja viestinnän alan työpaikassa aloitin valmistumiskeväänä 2014 ja siitä asti olen alan parissa työskennellyt, yritykset ja alat ovat vaihdelleet.

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, miksi päädyit lukemaan kauppatieteitä?

Sanoisin, että siihen on muutama oleellinen syy: 1. Isoveljeni perässä oli jollain tavalla helppo mennä. 2. Halusin yliopistotason tutkinnon, joka mahdollistaisi tulevaisuudessa monenlaisen työuran. 3. Lukiossa olin pitänyt myös yhteiskuntaopin opinnoista ja tajusin lukion jälkeen, että kauppiksessa pääsisi syventymän niihin aineisiin. 4. Jollain tasolla olen aina ollut yrittäjähenkinen tekijätyyppi, joten ajattelin, että ekonomin tutkinnolla myös yrittäjyys olisi mahdollista. 5. Kurssivalikoimaa tutkiessa markkinoinnin ja viestinnän kurssit herättivät mielenkiintoni. 6. Pidän innovatiivisuudesta, ratkaisukeskeisyydestä ja tekemisen meiningistä ja ajattelin sitä riittävän opintojen parissa.

Tällä hetkellä omasta opintosuunnastani sanotaan Turun kauppatieteellisen verkkosivuilla näin: Markkinoinnin ja arvoketjujen johtamisen koulutusohjelmasta valmistuneet osaavat luoda ja kehittää vastuullista ja eettistä liiketoimintaa, joka yhdistää asiakaslähtöisesti ja innovatiivisesti uudet tarpeet ja mahdollisuudet markkinoilla. Ohjelman erikoistumissuunnat ovat markkinointi, toimitusketjujen johtaminen sekä digitaalinen liiketoiminta.

Opintojen aloituksen jälkeen kauppatieteellinen tuntui heti oikealta paikalta jo ekojen viikkojen aikana. Opiskelukavereita löytyi, kurssit kiinnosti ja niiden parissa oli helppo edetä.

Siihen aikaan kauppiksessa osa kulki jakkutakeissa ja korkokengissä, useimmat siisteissä vaatteissa, mutta minä saatoin tulla aamutreeneistä tukka märkänä trikoot päällä ja käppäillä lenkkareilla suoraan luennolle ja se oli mulle täysin fine. En myöskään ollut aktiivinen vaikuttamisessa tai missään hallituksissa, kunhan opiskelin omia kursseja, vapaa-ajalla urheilin ja aloitin blogin kirjoittamisen. Vietin myös paljon vapaa-aikaa suunnistajien ja urheilun parissa. Tein kauppista ehkä vähän omia polkujani näin jälkeenpäin miettien.

Tuntuuko minusta nyt siltä, että olen nykyään oikealla alalla ja tein oikean uravalinnan? No kyllä juu. Toki maailmassa on paljon mielenkiintoista ja voisin kuvitella, että jokin ihan erilainenkin työura olisi ollut myös mahdollinen, esimerkiksi liikunnanopettaja tai psykologi. Mutta kyllä koen, että nykyinen työni on tosi mielenkiintoista ja valmistuin alalle juuri siinä vaiheessa kun markkinointi ja viestintä ovat olleet digitaalisessa murroksessa ja muuttuneet todella paljon. Omasta osaamisesta on ollut tässä ajassa hyötyä. Alalla vaihtoehtoja on runsaasti, työpaikkaa vaihtamalla voi tehdä hyvin erilaisia töitä ja siten saada vaihtelua omaan uraan. Sekin on mun mielestä iso plussa.

Ja tällä hetkellä hienoin asia on tietysti se, että olen pystynyt tämän tutkinnon taidoilla luomaan ihan itse itselleni työn ja voin nykyään toimia markkinoinnin yrittäjänä ja bloggaajana työkseni. Kumpaakaan edellä mainituista taidoista ei tietenkään yliopiston luentopenkeillä oppinut, mutta kaikkien viiden yliopistovuoden aikana opin paljon taitoja ja teoriaa, jota nykyään jollain tavalla työssäni hyödynnän. Ihan vaikka jo tässä bloggaamisessakin, esimerkiksi kohderyhmiäni pohtiessani.

Moni ilmoittauttuu tähän aikaan vuodesta yhteishakuihin ja pohtii tulevaisuuden opintojaan. Antaisin ehkä sellaisen vinkin, että kuuntele sisintäsi, tee itse valintasi, eikä siltikään ensimmäisen päätöksen tarvitse mennä heti oikein. Kyllä elämässä ehtii ja oma paikka löytyy jossain vaiheessa. Ihan varmasti. Kunhan on vain valmis tekemään sen suhteen töitä ja olemaan kiinnostunut oppimaan uutta. Kehittymään ja tarttumaan ennakkoluulottomasti uusiin tilanteisiin. Luottamaan itseensä ja kuuntelemaan sitä intuitiotaankin tarpeen vaatiessa.

Olisi ihan huippua kuulla edes lyhyesti, minkä muun alojen ihmisiä siellä lukijoissani on? Tai jos pidemmin haluat ja jaksat kertoa, mitä työtä teet ja miten olet alalle päätynyt? Onko joku jopa kutsumusammatissa, jonka tiedosti jo nuorena?

Hilla

Instagramissa:

@hillasblog

@hillashome

@hillastraining

 

You may also like

9 kommenttia

  1. Sähkösuunnittelijana toimin (DI-koulutus).

    Lukion lopulla ei ollut yhtään ajatusta, mitä sitä lähtisi opiskelemaan. Isäni ehdotuksesta valitsin sitten sähkötekniikan ja pidän kyllä työstäni. 🙂

    1. Heippa Maria ja hyvä iskä! Isiltä saattaa tulla joskus hyviäkin neuvoja. 🙂 Ja ihana kuulla, että tykkäät ja viihdyt työssäsi. Se on niin tärkeää. Uskon, että meille kaikille olisi varmasti moniakin sopivia urapolkuja, joita ei voi välttämättä etukäteen edes arvatakaan. Mukavaa kevään jatkoa! -Hilla

  2. Kulttuurintutkija, kohta tohtori. Töissä yliopisto-opettajana, apurahalla tutkijana sekä kohta 30h viikossa räätälöimässä asiantuntijavierailuita erään maan matkaajille 😊

    Halusin lääkäriksi, tulikin pesunkestävä humanisti 😁👍

    1. Hehee! Pesunkestävä humanisti, hieman eri kuin lääkäri – molemmat erittäin hyviä! 😀 Sinullahan työ koostuu kivan erilaisista palikoista. Tutkimustyötä, mutta myös ihan kädet savessa tekemistä kentällä. Jes! Ja onnea pian myös tohtorille, hieno suoritus. 🙂 -Hilla

  3. Kohta valmis fysioterapeutti. Hain kylläkin nyt yhteishaussa luokanopettajaksi, sillä se ammatti on ollut mielessäni jo jonkin aikaa… Saa siis nähdä, istunko koulun penkillä vielä 5vuotta ja luen itselleni toisen ammatin 😁

    1. Paljon onnea pian valmistuvalle fyssarille, sillädin tutkinnolla voi tehdä monenlaista, olla yksityisellä, julkisella tai vaikka yrittäjä. Mutta hienoa myös, että edessä siintää jo uusia juttujakin. Kaksi tutkintoa takataskussa on tulevaisuuden kannalta erinomainen juttu, voi sitten myöhemmin katsoa oman elämäntilanteen, kiinnostuksen ja työtilanteen mukaan, että minkä parissa työuraansa sitten vie eteenpäin. Kahden luokanopen lapsena voin sanoa, että hyvä valinta tuokin! 🙂 Kivaa kevättä ja mahdollista uutta opintosyksyä. 😉

  4. Mielenkiintoinen teksti 😊
    Olen itse aina halunnut opettajaksi ja lukion jälkeen pääsin opiskelemaan ranskaa. Nyt kieltenopettajana lukiossa ja omalta alalta tuntuu edelleen. Nyt äippälomalla olen harkinnut, että pitäisikö vähän lisäkouluttautua, jotta varmasti riittäisi töitä tulevaisuudessakin. Nuoria ei enää oikein kiinnosta noiden pienten kielten opiskelu ja ryhmät sen kun pienenee 🤔
    -Iida

    1. Sinulla ollut siis opettajan ura pitkään mielessä.:) Meilläkin suvussa paljon opettajia ja molemmat vanhempani opettajia, se olisi ollut tavallaan tuttu vaihtoehto myös minulle. Mutta sitten omat kiinnostukset veikin toisaalle.

      Aivan, niin se lukiomaailmakin muuttuu ja pitää omaa ammattitaitoaan mahdollisesti vähän kehittää ”trendien” mukaan, että töitä riittää varmemmin. Kiva kun kerroit oman työtaustasi, oli mielenkiintoista kuulla, kuin myös. 🙂 -Hilla

  5. Hei! Itse opiskelen kolmatta vuotta rakennustekniikkaa. Alunperin halusin lääkäriksi, mutta sinne ei avautunut koulupaikka ja lähdin kokeilemaan rakennustekniikkaa. Toisin kuin sinulla, teekkarielämä ja opinnot veivät heti täysin mennessään enkä ole enää muista opiskelupaikoista haaveillut! Vielä en tiedä mihin haluaisin erikoistua, liikennesuunnittelu sekä rakennesuunnittelu kiinnostavat kummatkin. Onneksi ei ole kiirettä päättää ja varmaankin sekin johdattelee, että mistä saa töitä. Mukavaa kevään jatkoa sinulle ja perheellesi! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *