Kun kerroin raskausuutisista ensimmäisen kerran täällä blogissa ja somessa, oli raskausviikkoja kasassa silloin jo yli kaksikymmentä. Halusimme odottaa asian kertomisen kanssa ihan rauhassa. Olimme käyneet siinä vaiheessa myös jo rakenneultrassa, jonka tärkein tehtävä on tarkistaa sikiön rakenteellinen kehitys, onko kaikki kunnossa ja löytyykö ultralla kehityksen kannalta tarpeelliset elimet. Samalla saimme kuulla pienen sikiön painoarvion, sydämen sykkeen ja selvisi siellä sukupuolikin.

Tärkein oli tietenkin kuulla, että kaikki oli hyvin, mutta kyllä meitä myös sukupuoli kiinnosti. Kun kätilö kysyi, saako sukupuolen kertoa, sanoimme yhteen ääneen kyllä.

Olemme jutelleet Danielin kanssa asiasta ja totesimme, että jollain tavalla sukupuolen kuuleminen tekee raskaudesta ja vatsassa kasvavasta vauvasta meille konkreettisemman. Kun pystymme hieman paremmin kuvittelemaan, millainen tyyppi siellä vatsan sisällä on kasvamassa – tyttö vai poika. Samanlainen olo on ollut molemmilla kerroilla.

Tällä kertaa ultraaja ei vaikuttanut asian kanssa ihan yhtä varmalta ja yksimieliseltä kuin viime kerralla, mutta hetken tutkailtuaan näkymää koneen näytöltä hän osasi sen meille kuitenkin kertoa. Ultran mukaan meille on tulossa toinen pieni tyttö.

On ihana ajatus, että saamme varaston hyllyille säilötyille vauvanvaatteille uuden käyttäjän. Pienet bodyt, trikoot, yöpuvut, villavaatteet ja toppapuvut odottavat siellä valmiina toista tulijaa – pikkusiskoa. Vaikka kyllä minä jotain uuttakin aion hankkia pikkuiselle, ei siltä voi välttyä kun saa käsiinsä söpöjä pieniä vaatteita. Hypistelin viime viikonloppuna kaupoilla paria kaunista kesämekkoa ja ihania vaalean sävyisiä bodeja, mutta vielä ne jäivät kaupan hyllylle.

Ja vitsit miten pieneltä koko 50-55 senttiä näyttikään. Sen kokoisen pienen ihmeen toimme viime kerralla synnytyslaitokselta kotiin. Ei sitä enää oikein muistakaan miten pieniä ne ihan vastasyntyneinä ovatkaan.