Lähdin tänään Meikojärvelle polkujuoksulenkille. Juoksin kaksi kilometriä ja sitten minun oli todettava, että juoksut taitavat olla nyt tämän raskauden osalta tässä. Vatsa on kasvanut jo sen verran isoksi. Ei vaan enää tuntunut mukavalta vatsanseudulla ja silloin on parasta lopettaa ja siirtyä toisten lajien pariin. Tänään oli siis viimeinen juoksulenkki hetkeen – joskus ensi syksynä sitten taas jatketaan juoksun parissa. :)

Mutta kieltämättä, pakko myöntää, juoksu olisi tänään maistunut metsäpoluilla. Olo oli energinen, juoksufiilis tapissaan sulaneilla poluilla ja sääkin muuttui iltapäivällä kauniin aurinkoiseksi. Vähän haikein fiiliksin siinä sanoin heipat juoksulle, vaikka syy onkin mitä paras ja tärkein. <3

Juostuani kaksi kilometriä siirryin kävelyyn ja mukavaa sekin oli. Kävelin rantapolkuja pitkin kauniiden metsälampien rantoja, nastalenkkarit rapisivat kuivilla avokallioilla ja löytyi matkan varrella soliseva metsäpurokin.

Nämä kaksi raskautta menivät juoksun osalta samalla tavalla. Olen nyt raskausviikolla 28, ja edellisessäkin raskaudessa tein viimeisen juoksulenkin kesällä ollessani 28 viikolla. Molemmilla kerroilla jatkoin juoksuharrastusta niin pitkälle kuin se mukavalta ja hyvältä tuntui. Ja se on ehkä oma neuvoni muillekin, jotka alkuraskaudessa vielä pohtivat voiko juoksua harrastaa. Omaa oloaan kuunnellen, kyllä sen sitten tietää kun juoksut on juostu.

Tästä eteenpäin jatkan kävelyä, sauvakävelyä, kuntopiirien tekemistä, kuminauhajumppaa, porraskävelyä, joogaa, pyöräilyä ja ehkä uintiakin. Nautin liikkumisesta niillä tavoin, kun se loppuraskaudessa on mahdollista seuraavien 12 viikon aikana.