Olen tässä pohtinut sitä, millaisen kuvan sosiaalinen media antaa vauvaelämästä. Ihan jo siitäkin syystä, että olen sitä kuvaa itse parhaillaan luomassa Instagramin ja tämän blogin kautta. Koska some on vain pieni pala kokonaisuutta, voi vauva-arjen saada näyttämään kuvien, stoorien ja blogin kautta ihan miltä itse haluaa: hattaraisen ihanalta vauvakuplalta tai unettomien öiden täyttämältä selviytymiseltä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se ei ole täysin kumpaakaan, mutta suurimmalla osalla varmasti molempia, ainakin jossain vaiheessa. Kuten meilläkin.

Pieni vauva on ihana, täyttää äidin ja isän rakkaudella ja nostaa hoivavietin helposti tappiin. Toisaalta vauva määrää hetken lähestulkoon koko elämän rytmin, valvottaa vähän tai enemmän, itkeskelee kun ei osaa vielä puhua ja saa äidin ja iskän ajoittain turhautuneiksikin, kun emme keksi, mikä milloinkin auttaa parhaiten.