Mietin aluksi, onko uhka vai mahdollisuus kaivaa tuhat pientä hamahelmeä, levittää ne keittiön pöydälle ja aloittaa askartelu taaperon kanssa. Mutta voi vitsit kun meillä oli mukavaa, ei olisi kannattanut epäillä. Ehkä vähän ällistyinkin, kuinka näin pienikin osaa jo hienosti nypertää hamahelmin kanssa jos mielenkiintoa löytyy.

Tämä hamahelmien kanssa näpertäminen tuntui minusta kuin paluulta omaan lapsuuteen 90-luvulle. 1996 vuonna olen ollut 7-vuotias. Silloin hamahelmet olivat kuuminta hottia, niistä tehtiin vaikka minkälaisia kuvia ja sitten silitettiin kokoon. Veikkaan, että aika monille nämä ovat tuttuja ainakin lapsuudesta. Näin oman lapsen kanssa tuntui ihan hamahelmien renessanssilta.