Juhlimme tänä viikonloppuna 3-vuotiaan synttäreitä. Tässä muutamia letkautuksia, joita olemme viime aikoina saaneet kuulla hänen suustaan.

Oltiin eräs päivä ruokapöydässä ja kehoitin Pikkuässää syömään vielä vähän ruokaa lautaselta.

Äiti: Syö vielä vähän ruokaa. Niin kasvaa isoksi tytöksi.

Pikkuässä: No mutta äiti kun en mä just tänään halua kasvaa isoksi. Voin kasvaa ihan hyvin huomenna vasta.

Fammolla ja faffalla oli marsu, joka kuoli jokin aika sitten. Olemme puhuneet, että marsu on siirtynyt marsujen taivaaseen ja muistelleet lämmöllä marsua. Eräs päivä Pikkuässä tuumasi.

Pikkuässä: Voisitteko antaa minulle aurinkolasit.

Äiti: Mihin sinä niitä tarvitset?

Pikkuässä: Paistaa niin paljon aurinko, että en oikein näe marsua tuolla pilven reunalla. Jos nämä lasit vähän auttaisi, kun katselen sitä marsua.

Olin ostanut erilaista uutta mehua kaupasta ja annoin sitä Pikkuässälle.

Pikkuässä: No ei tämä ole kauhean pahaa. Vain vähän pahaa.

Oltiin lähdössä aamulla päiväkotiin ja ulkovaatteiden pukeminen kesti. Sanoin päättäväisesti, että nyt asioiden pitäisi sujua, jotta pääsemme jossain vaiheessa ulko-ovesta ulos ja päiväkotiin. Sain kuitenkin lapselta palautetta toiminnastani:

Pikkuässä: Huomasitko äiti, että sinä korotit ääntä. Iskä on sanonut, ettei äänen korottaminen auta mitään.

Äiti: (hetken sanaton ja hiljaa)

Tein Pikkuässälle aamupalaleivät, hän otti ne lautaselleen, lähti juoksemaan ja samalla leivät lensivät pitkin lattioita.

Pikkuässä: Sano äiti että ei tää haittaa.

Äiti: No ei se nyt haittaa, mutta ensi kerralla leipien kanssa ei tarvitse juosta.