Tulin tällä kertaa kirjoittelemaan asiasta, joka pulpahti tässä yksi päivä vaunulenkillä ajatuksiini. Nimittäin siitä, miten erilaisia vauvatkin voivat olla ja miten paljon se vaikuttaa kokemukseen vauvavuodesta. Vauvoilla on kaikilla samoja tarpeita – ruoka, uni, rakkaus, läheisyys, kosketus ja kuiva vaippa. Mutta näiden asioiden jälkeen moni asia onkin tosi yksilöllistä.

Olen jo yhden vauvavuoden kokenut esikoisemme kanssa. Se oli yhdenlainen ja antoi minulle käsitystä siitä, millainen vauvavuosi voi olla. Tuo käsitys on kuitenkin hyvin subjektiivinen siinä mielessä, että suurimmalta osalta vauvan luonne ja vauvan tarpeet määrittelevät sen, millaiselta kyseinen vuosi voi tuntua.

Kun on yksi kokemus taustalla jostain asiasta, ajattelee helposti, että seuraava olisi samanlainen. Mutta eihän se niin mene, välttämättä. Ei tässäkään asiassa, ainakaan minun kokemukseni mukaan. Erilainen vauva, erilainen vauvavuosi.

Olen nimittäin kokenut näiden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, että tämän toisen vauvan kanssa olemme päässeet jollain tavalla helpommalla. Osaltaan varmaan siksi, että äitiys ja vauvaelämä on jo tuttua, mutta myös siksi, että tämä toinen lapsi on oma erilainen persoona ja tällä kertaa ”vauvabingossa” saimme vähän ”helpomman” vauvan. (pitääko nyt koputtaa puutaa, kun sanoo tällaista täällä ääneen?)

Näin jälkeenpäin osaan vasta nähdä, että viimeksi vauvavuoden väsymys oli todellista. Esikoinen söi kerralla vähän, mikä tarkoittaa myös sitä, että vauva söi useammin, voisiko sanoa jopa usein. Toisaalta siitä syystä esikoinen ei koskaan esimerkiksi puklannut, mutta herätti minua öisin parin tunnin välein, koska tarvitsi masuun lisää maitoa.

Nyt tämä toinen vauva onkin siinä mielessä erilainen, että hän syö kerralla enemmän, tankkaa vatsan täyteen maitoa iltaisin (ainakin minun kokemuksen mittakaavassa) ja nukkuu huomattavasti pidempiä unipätkiä kerralla. Se, että saa yöllä nukuttua pidempiä pätkiä putkeen kirkastaa mielen ja virkistää kehon eri tavalla.

Sanoisin jopa, että kokemus vauvavuoden helppoudesta tai vaikeudesta syntyy useimmilla varmaan juurikin siitä, miten vauva nukkuu ja miten saa itse nukutuksi. Unella vaan on niin iso merkitys – kaikkeen. Ainakin minuun on, jos en nyt lähde yleistämään tätä havaintoani.

Ymmärrän tässä valossa paremmin sen, miksi olin niin väsynyt esikoisen ollessa 8 kuukauden ikäinen. Olinhan nukkunut kahdeksan kuukautta vain 2-3 tunnin unipätkissä. Se rasittaa pitkässä juoksussa, eikä keho ja mieli pääse samalla tavalla palautumaan. Vauva kyllä määrällisesti nukkui riittävästi, mutta se ei auta siihen, että imetyskertoja ja heräämisiä tuli monta kertaa yössä. Vauvat ovat erilaisia.