Ajattelin ensin, että eihän minulla ole imettämisestä paljoakaan sanottavaa, mutta olipa kuitenkin. Imetyksestä minun on toivottu kirjoittavan, joten tässä tekstissä omia kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Ensimmäiseksi sanon kuitenkin sen, että suhtaudun vauvan ja lasten ruokkimiseen hyvin neutraalisti ja kiihkottomasti. Pääasia on, että vauva saa ruokansa, pullosta, rinnasta tai molemmista – perheelleen parhaalla tavalla.

Olen imettänyt molempia meidän lapsia, koska kohdallani se on lähtenyt hyvin käyntiin ja sujunut. Olimme eilen neljän kuukauden neuvolassa, ja vauva jälleen mitattiin ja punnittiin. Vauva on lähes tuplannut 3500 gramman syntymäpainonsa painaen nyt melkein seitsemän kiloa. Minusta äitinä tuntuu mielettömältä ajatella, että ensin kasvatin 9 kuukautta vauvaa sisälläni ja sitten olen maidollani saanut tuplattua hänen painonsa neljässä kuukaudessa. Kaikki nuo vauvan kilot ovat lähtöisin minusta, se siinä kai ihmeellisimmältä tuntuu. Eikä ihme, jos ja kun tämä kahden ihmisen ruokkiminen välillä ryydyttää – keho prosessoi kaiken aikaa ruokaa vielä toiselle.

Oman kokemukseni mukaan yksi tärkeimmistä asioista imetyksessä on itseensä luottaminen. Miksikö? Siksi, että rintamaitoa ei oikein koskaan näe. Vauva imee maidon rinnasta suoraan vatsaansa, enkä minä pysty nähdä kuinka paljon hän söi. On vaan luotettava siihen, että riittävästi. Kasvu ja vauvan tyytyväisyys kertovat imetyksen sujuvuudesta ja maidon riittävyydestä. Esikoisen kohdalla itseensä luottaminen oli vaikeampaa, koska se oli ihan uutta – ehkä siksikin, että monesti äideiltä kysytään: riittääkö maitosi? Se on rehellisesti sanottuna jotenkin outo kysymys vastata. Kyllä kai, kun imetys sujuu.

Tiedän, että joillain imetyksen alku tekee kipeää. Minulla on ystävissäkin heitä, joille imetyksen alku on ollut todella kivulias taival. Minulle imetykseen ei ole liittynyt kipua alun maidon nousun aiheuttamaa lievää särkyä lukuun ottamatta. Omalla kohdallani imetys lähti sujumaan sairaalassa noin pari vuorokautta vauvan syntymän jälkeen. Oikeastaan maito nousi kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun pääsimme kotiin, omaan tuttuun ympäristöön. Ehkä keho siinä vaiheessa rentoutui synnytyksen jälkeen ja imetyksen jälkeiset oksitosiinit pääsivät oikein kunnolla valloilleen.

Vauva syö tällä hetkellä muutaman tunnin välein päivin ja öin – imetys on todella 24/7 hommaa. Yleisimmin vauva syö ehkä 3 tunnin välein – alkuyöstä tulee yleensä pisin unipätkä, joka on parhaimmillaan ollut 5-6 tuntia, mutta tällä hetkellä yölläkin hän syö