Tässä muutamia mielessä pyörineitä ajatuksia tältä viikolta:

Villapaidan neulominen

Olen kaivanut pitkästä aikaa puikot esiin ja herätellyt minusta neulojan esiin tauon jälkeen. Olen se tyyppi, joka tykkää tehdä käsitöitä, mutta koska aika ja valinnat ovat rajallisia, on se usein priorisoinnin tuloksena jäänyt muiden asioiden jalkoihin.

Omalla kohdallani neulontapuikkoihin tarttuminen vaati riittävän motivoivan tavoitteen. Villasukkia meillä on kaapit pullollaan, joten niiden neulominen ei ole mitenkään motivoinut. Mutta sitten äitini mainitsi islantilaisneuleen, josta innostuin. Googlasin ohjetta ja päädyin ensimmäisenä Kalastajan vaimon blogiin ja tämän islantilaisneuleen ohjeeseen. Siinä oli jotakuinkin kaikki kohdillaan, malli, lankojen värit ja kaunis kuvio.

Tilasin pehmeät villalangat ja aloitin neulomisen 12.1.2019 (laitoin aloituspäivän muistiin, niin osaan myöhemmin kertoa, kuinka kauan projekti minulta vei aikaa). Villapaita etenee lähinnä iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Katselemme sohvalla telkkaa ja samalla olen neulonut. Pian olen kainaloissa, sitten hihat, joiden jälkeen pääsen kirjoneuleen tekoon.

Eränkävijät

Olemme viime viikkoina katsoneet iltaisin Yle Areenasta Eränkävijöiden jaksoja. Ohjelma alkoi silloin, kun odotin Pikkuässää, tunnelmat ja luontomaisemat vetosivat minuun ja Danieliin jo silloin ja niin tekevät edelleen.

En ole niinkään ensisijaisesti metsästyksestä kiinnostunut, mutta se luonnossa liikkuminen, eräjutut, maisemat ja kepeä huumori ovat ohjelman suola. Juuri eilen katselimme talvimaisemia Pohjois-Lapin erämaasta ja tuli sellainen olo, että tuonne olisi upeaa päästä.

Taito sanoa ei

Äitiys on kehittänyt taitoani sanoa ei. Tiedän, että se juontaa juurensa ajankäytöstä ja ajan priorisoimisesta. Mihin haluan ja ehdin käyttää aikaani? Kun vapaa-aika on vähentynyt, punnitsee entistä tarkemmin, mihin sitä käyttää. Viime viikolla minua kysyttiin toistamiseen mukaan kirjoittamaan kirjaa mielenkiintoisesta ja itselleni tärkeästi aiheesta, mutta sanoin ei kiitos.

Sanoin ei, vaikka kirjan kirjoittaminen kiinnostaisi kyllä. Tavallaan ein sanominen vähän harmittikin. Tiedän vaan, että tässä vaiheessa kahden pienen lapsen kanssa kotona ei olisi sellaiseen aikaa. Tässä vaiheessa priorisoin aikaani tähän blogiin ja omiin somekanaviini, joiden kanssa ponnistan hoitovapaalta ensi syksynä toivottavasti takaisin yrittäjyyden pariin.