Hän täytti eilen kuusi kuukautta, toisin sanoen hän on puolivuotias. Puoli vuotta kuulostaa jotenkin enemmältä kuin kuusi kuukautta. Hän on valloittava, iloinen, touhukas, temperamentiltaan siskoa maltillisempi ja suurimmaksi osaksi tyytyväinen ihminen.

Kirjoitin blogiin muistiin isosiskosta kuukausikuulumiset koko vauvavuoden ajan vajaa kolme vuotta sitten. Mutta kuten tiedämme, toinen lapsi ei ehdi saada osakseen ihan samanlaista kohtelua kaikin osin. Ajattelin kuitenkin, että nämä kuuden kuukauden kuulumiset voisivat olla paikallaan. Miten ensimmäinen puolikas vauvavuodesta on mennyt? Miten hän on kasvanut ja kehittynyt? Mitä puolivuotiamme syö ja puuhailee? Miltä kahden lapsen äitiys ja vanhemmuus on tuntunut?

Puolivuotiaan kuulumisia

Ensimmäiset kuusi kuukautta on mennyt sopivaa vauhtia. Toisaalta voisin ihmetellä, että jo nyt! Jos kuitenkin palaan ajatuksissa taaksepäin synnytykseen, heinäkuun alkuun ja kesän lämpöön, niin onhan niistä ajoista jo hetki vierähtänyt.

Ensimmäiset viikot ja kuukaudet vauva nukkui paljon, kasvoi silmissä ja minä palauduin synnytyksestä. Vahvinta vauvakuplaa kesti kolme-neljä kuukautta. Sellaista aikaa, kun vauva on kaikki kaikessa ja ajatukset sekä tekeminen kulminoituvat häneen ja perheeseen.

Raskausviikolla 42 syntynyt vauva oli terhakka ja kovin valmis maailmaan syntyessään. Pään kannattelu kehittyi nopeasti, imu oli voimakasta ja kasvu lähti hyvin kehittymään. Solakka hän on aina ollut ja on edelleen. Neuvolassa pituus kulkee käyrästön ylälaidassa. Meidän ihanuuskäyrästöllä hän on täydellinen.

Neljän kuukauden kohdilla pikkuruinen vauva ei ollutkaan enää niin pikkuruinen. Tuli hymyjä, tuli nauruja, sisko alkoi kiinnostaa todella, lelut houkutteli, ympäristö alkoi olla täynnä kaikkea mielenkiintoista. Viiden kuukauden kohdalla hän oppi kääntymään ja sen jälkeen kehitystä ”isommaksi vauvaksi” on tapahtunut paljon.

Ruokailut monipuolistuu

Rintamaidolla hän on kasvanut ensimmäiset viisi ja puoli kuukautta. Sen jälkeen hän oppi rintamaidon lisäksi juomaan korviketta pullosta silloin tällöin. Hän oppi pullosta juomisen muutamassa viikossa, mikä auttoi kuuden tunnin ajomatkalla joulun viettoon Pietarsaareen, kun autoa ei tarvinnut imetyksen takia pysäyttää niin montaa kertaa. Pääasiallinen ravinto tulee edelleen rintamaidosta, mutta sen lisäksi Danielilla on mahdollisuus osallistua syöttöihin esimerkiksi iltaisin pullosta korviketta antamalla.

Minä nukutan iltaisin isosiskon ja jos vauvalla on samaan aikaan nälkä, on Daniel saanut nauttia rauhallisesta syöttöhetkestä vauvan kanssa. Uskon myös, että pullosta annettu iltamaito on himpun verran vähentänyt yöimetyksiä. Annettuun korvikkeeseen hän ei ole reagoinut mitenkään, muutoin kun tyytyväisyytenä, kuten ruokailun jälkeen muutenkin.

Maistelijasta kohti sormiruokailijaa

Aloitimme maistelut noin 5 kuukauden iässä. Monia makuja olemme kokeilleet, vaikka määrät ovatkin vielä pie