Käsillä on sydäntalvi parhaimmillaan, vaikkei sitä täällä etelässä lumen määrästä osaisi päätellä. (lunta kun ei ole ollenkaan) On talvi, mutta parin kuukauden kuluttua lähestytään jo kevättä. Kevään lähestyminen tarkoittaa viherpeukalolle ja multasormille inspiroitumista, siemenkauppojen verkkosivuilla surffailua sekä kesäisiä puutarhaunelmia.

Tässä vaiheessa talvea mietin jo vähän tulevaa kesää. Pian on käsillä taimikasvatusaika, jos itse haluaa kasvattaa taimia ja kasveja ihan siemenestä asti. Haluan kokeilla ainakin muutamia, koska se on niin palkitsevaa sekä samalla hiukan haastavaa ja opettavaista puuhaa. Kokosin tähän blogitekstiin ajatuksia, mitä vuoden 2020 puutarhakesään ja kasvimaalle voisi kuulua:

Taimikasvatusta ja ajatuksia ensi kesän puutarhasta

Kasvimaalla ja kasvihuoneessa vähemmän on enemmän

Viime vuonna olin isoimmillaan raskaana, kun istutuskesä oli parhaimmillaan. Homma lähti hieman lapasesta, syytän siitä raskaushormoneja ;). Lopulta kasvimaalla kasvoi hiukan yli 30 lajiketta erilaisia hyötykasveja, suoraan sanottuna liikaa, varsinkin aloittelijalle.

Tulevaksi kesäksi otan hiukan erilaisen lähestymistavan: vähemmän on enemmän. Laatu ennen määrää. Vähemmän eri lajikkeita eli valitsen vain niitä, jotka kasvoivat viime kesänä parhaiten. Sellaisia olivat esimerkiksi salaatit, pavut, tomaatti, porkkana, peruna ja kurkku.

Jotain ihan uutta

Haluan silti kokeilla jotain ihan uutta, ja etenkin kasvihuoneen lämmössä. Tulevan kesän pari villimpää kokeilua voisivat olla munakoiso ja vesimeloni. Molemmat viihtyvät lämpimässä kasvihuoneessa ja ovat melko aikaisia lajikkeita, vaikka voisi luulla toisin. Olen hankkinut molempien siemeniä ja meinasin kasvattaa taimet itse.