Muutamia ajatuksia äitiydestä

Äitienpäivä alkoi tänään sillä, että sain jäädä sänkyyn nukkumaan muiden herättyä. Daniel nappasi lapset mukaansa aamupalalle. Minä sain jatkaa unia ja loikoilua sängyssä. Herättyäni kuulin pehmeiden jalkojen töminää, jotka tulivat luokseni kertomaan, että äitienpäiväkortti on piilotettu jonnekin. Piti arvuutella korkeutta: kala, perhonen vai lintu? Samalla minua ohjattiin: kuumenee ja kylmenee sen mukaan minne menin… Lopulta kortti löytyi paljastuksella, koska 3-vuotias ei enää malttanut odottaa. Voi sitä onnen ja ilon määrää, jonka itsetehty pahvikortti voi saada aikaan. <3 ”Äiti, valitsin korttiin sun lempivärit, pinkin ja oranssin!” Tietenkin!

Söin aamupalan ja kahvin kaikessa rauhassa. Daniel vaihtoi Pikkuveen vaipan ja puki tytöille päivävaatteet. Sekin on täytty juhlaa, kun saa pienten lasten äitinä skipata hetkeksi nuo arkiset velvollisuudet, joita pyörittää päivä toisensa jälkeen osin autopilotilla selkärangasta.

Aamuhömpötysten jälkeen muut pukivat ulkovaatteet päällensä ja suuntasivat ulkoilemaan. Minä sain jäädä tuoremehulasillisen kanssa sisälle kuuntelemaan sateen ropinaa ja kirjoittamaan tätä blogitekstiä. Viimeisten kuukausien aikana, koronakeväästä johtuen, blogille on ollut äärettömän vähän aikaa, joten tämä on minulle erittäin mieluinen osa tätä äitienpäivää, että sain kurahousujen pukemisen sijaan jäädä sisälle ja kirjoittaa blogiin ajatuksia äitiydestä. Tänään on ensimmäinen äitienpäivä kahden lapsen äitinä ja kolmas äitienpäivä kaiken kaikkiaan. Millaisia ajatuksia äitiys minussa herättää?

Jokainen on omalla tavallaan paras mahdollinen äiti

Äitiyttä on yhtä monta kuin meitä äitejä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti, vaan jokainen on omalla uniikilla tavallaan paras mahdollinen äiti lapsilleen. Äitiyteen liittyy vahvoja olettamuksia ja sisäänrakennettuja ajatuksia, mutta ei niitä tarvitse kenenkään väkisin täyttää tai mitata omaa äitiyttään niiden mukaan. Jokainen rakentakoon äitiydestä juuri sen näköisen kuin itselleen sopii.

Olen ollut reilut 3 vuotta äitinä ja sinä aikana olen todistanut näitä vahvoja äitiyteen liitettäviä olettamuksia, mutta samaan aikaan olen nähnyt liberaalia äitiyttä, jota kukin äiti toteuttaa omalla tavallaan ja omannäköisesti. Se tuntuu hitsin hyvältä! Pullantuoksuiseksi äidiksi voi päästä kaupan pakastealtaan kautta tai itse leipomalla, ihan sen mukaan, mikä omimmalta ja itselleen hyvältä tuntuu. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja.

Mielestäni kenenkään ei tässä ajassa enää tarvitsisi selitellä omia valintojaan. Äitiys ei ole suorittamista, tekoja tai tekemättä jättämisiä – äitiys on tunne ja rakkaus äidin ja lapsen välillä.

Täydellinen äiti ei voi eikä tarvitse olla

Äitiydestä revitään usein mustaa huumoria, jota sitäkin tarvitaan, mutta ihan aina noiden äitiyden irvikuvien maalaaminen ei jaksa minua naurattaa. Äitihuumori ei aina uppoa minuun. Miksikö, siksi että äitiyden irvikuvissa äitiyttä kuvataan usein väsymyksen kautta: äiti joka juo koko ajan kahvia, äiti joka pukeutuu vain kotiverkkareihin, äiti jolla on mustat silmänaluset, äiti jonka tukka sojottaa sinne tänne, äiti joka on unohtanut naiseutensa, äiti joka ei ehdi olla mitään muuta kuin äiti… Ymmärrän ja rakastan huumoria, mutta välillä äitihuumori on liian kaavoihin kangistunutta.

Minusta on täysin normaalia ja äitiyteen kuuluvaa, että joskus äiti on väsynyt, tarjoilee ruokapöytään mikron kautta pinaattilettuja ja oikaisee kotiverkkareissa pitkäkseen sohvalle kaaoksen keskelle, kun muutakaan ei jaksa, mutta se on enemmänkin elämää kuin äitiyttä. Äitiys kun on niin paljon muutakin, kuin ainaisia kahvikuppeja.

Täydellinen äiti ei kukaan voi olla, eikä sitä ole suotavaa kenenkään edes tavoitella. Äitiys on yhtälailla osa elämää, jossa virheitä tehdään ja niiden kautta kartutetaan kokemusta ja opitaan.

Kuuntele sydäntäsi, se kertoo paljon

Äitiydestä kirjoitettaessa kuulee usein puhuttavana riittämättömyyden tunteesta. Minun täytyy rehellisesti sanoa, että en itse tunnista äitinä tuota riittämättömyyden tunnetta. Ajattelen jotakuinkin niin, että joskus väsyttää ja äitiys on ajoittain hanurista olevia hetkiä, kuten elämä yleensäkin, mutta ihmisenä ja äitinä minä riitän lapsilleni.

Täytettyäni 30 vuotta pohdin ehkä jonkun verran enemmän elämää ja sen tähän astista kulkua ja silloin huomasin, että ne päätökset, jotka olen tehnyt sydäntäni kuunnellen, ovat aina olleet oikeita. Jos nyt antaisin yhden ohjeen neljän vuoden takaiselle esikoistani odottavalle itselleni, sanoisin varmasti, että kuuntele sydäntäsi, se kertoo paljon.

Tavallinen arki lasten kanssa on hyvää 

Koronakeväässä on ollut paljon huonoa, mutta samaan aikaan se on saanut avaamaan silmiä vielä entistä paremmin niille hyville asioille, joita meillä on. Tavallinen arki lasten kanssa on hyvää ja se on lapselle täysin riittävää. Tämä kevät on tuonut meidät monien valintojen ja mahdollisuuksien maailmasta ryminällä takaisin perusasioiden äärelle. Se tekee monin osin hyvää.

Minä toivon ja uskon, että tyttäreni muistavat lapsuudestaan lämmöllä juurikin niitä tavallisia hetkiä. Koronakevään keskellä sellaiset elämän hetket eivät ole kadonneet minnekään – pikemminkin niitä näkee jopa selvemmin.

Äiti on muutakin kuin äiti

Äitienpäivänä juhlitaan äitiyttä. Olen äiti, mutta äitiroolin lisäksi haluan olla edelleen muutakin kuin äiti. On ihanaa olla äiti ja se on iso osa minua ja identiteettiäni nykyään, mutta saan ääretöntä vahvuutta myös siitä ajatuksesta, että äitiys on vain yksi osa minua ja sen lisäksi saan olla paljon muutakin.

Tunnista hetket, kun tarvitset omien voimavarojen lataamista

Viimeisenä asiana haluan nostaa äitiyteen liittyen vielä yhden asian esille, voimavarat. Kenenkään ihmisen eikä kenenkään äidin voimavarat ole ehtymättömät tai loputtomasti venytettävissä. Omien voimavarojen kanssa kannattaa olla rehellinen ja sanoa ääneen silloin, kun tuntuu siltä, että nyt ei jaksa tai tarvitsee hetken hönkäistä. Kukaan ei osaa lukea äidin ajatuksia, vaan ne ajatukset on sanottava ääneen.

Oma aika ei tarvitse olla viikonlopun hotelliloma tai joogaretriitti ylhäisessä yksinäisyydessä, vaan huomattavasti tärkeämpää on, että intensiivisen pienlapsiajan aikana ottaa pieniä hetkiä itselleen. Solmii vaikka lenkkarit jalkaan ja lähtee puolituntiseksi metsään kuuntelemaan linnunlaulua ja haistelemaan metsän tuoksuja. Kaivaa kaapista esiin leivonta-aineet ja leipoo flow-tilassa maailman herkullisimman suklaakakun. Mikä kenellekin on luontainen tapa ladata omia voimavarojaan.

Äitiys on kyllä koko elämän mittainen matka, josta aukeaa uusia lukuja päivä kerrallaan. Äitiys ei ole aina helppoa ja huoletonta, mutta jokaisesta päivästä lasteni kanssa olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen. Joka päivä opin jotain lisää niin äitiydestä, itsestäni kuin maailman rakkaimmista muruistani. <3

Sellaisia ajatuksia tänään 10.5. äitienpäivänä äitiydestä. Ihanaa äitienpäivää jokaiselle äidille ja voimia jokaiselle, jonka äitiys- ja vanhemmuushaaveet eivät ole vielä syystä tai toisesta täyttyneet.

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

21+

You may also like

2 kommenttia

  1. Ihanat ja rehelliset ajatukset. Täysin samoilla linjoilla olen näiden kanssa. Tasapaino, olla äiti ja olla paljon muutakin, on joskus vaikea löytää ja vaikea ylläpitää, mutta hiljalleen se löytyy ja mukautuu eri ikäisen lapsen kanssa.

    Ihanaa uutta viikkoa! <3

    0
    1. Kiitos Satu! Se on ihan totta, että tasapainoilua tämä monin osin on ja sitä priorisointia, mikä kulloinkin on tärkeintä. Kaiken kaikkiaan itsestään huolta pitämällä vaalii samalla äitiyttään ja sen tasapainon löytymistä. Samalla aina muistaen lempeyden ja itsemyötätunnon ettei sitä tasapainoa aina tarvitse heti löytyäkään. Kuin myös sinulle ihanaa viikon jatkoa Satu! Tosi mukava kun kommentoit. <3 /Hilla

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *