Niin alkoi taas uusi viikko. Päivämäärä näyttää 18.5. eli yli puolivälin mennään toukokuuta. Kevät etenee, puihin puhkeaa lehti ja luonto vihertyy. Toukokuu on mun lempparikuukausi. Toukokuu on verrattavissa kuin torstaihin, kaikki paras on vielä edessä. ;) Toukokuu on synttärikuukauteni, ja 30.5. tulee jälleen yksi vuosi elämää ja kokemuksia lisää mittariin.

Yksi seuraajani laittoi Instagramin puolella ykstiyisviestiä minulle ja esitti kauniisti toiveen, että voisinko useammin kirjoittaa näitä viikkolista-postauksia. Miksipä ei, joten tartuin heti tämän viikon alkuun toiveeseen ja tässä tulee tämän viikon lista.

Arki

Uusi normaali alkaa löytää omat uomansa ja arki rullaa tietyllä kaavalla koronasta huolimatta. On ollut päiviä, ettei korona ole saanut omassa elämässä montaa ajatusta ja minuuttia päivästä. Toki asia mietityttää ja osin huolettaa, mutta  samaan aikaan siitä on tullut jo osa uutta normaalia siinä määrin, että oman kodin seinien sisällä arki rullaa.

Luin tämän artikkelin, jossa psykologit kuvaili ihmisten käyttäytymistä kriisin aikana ja edetessä. Pystyin kyllä tunnistamaan omista olotiloista ihan samanlaisia vaiheita: aluksi on kuherrusvaihe, sitten reaktiovaihe, pelkoa, sopeutumista, lamaantumista, väsymistä, käsittelyä, sopeutumista, jne.

”Käsittelyvaihetta seuraa tavallisesti asteittainen sopeutuminen. Uusi arki alkaa hiljalleen tuntua siedettävämmältä. Mieliala tasaantuu ja lamaantuminen väistyy. Ihminen alkaa löytää toimivan selviytymisstrategian hankalien vaiheiden jälkeen, Marko Elovainio kuvailee.”

Minusta tuntuu, että ehdin jossain määrin jo väsähtää tähän tilanteeseen, mutta nyt olen nousemassa sieltä käsittelyvaiheen kautta sopeutumiseen ja siihen aluksi mainitsemaani ”uuteen normaaliin” – tätä tämä nyt on, etukäteen määrittelemättömän ajan, ja teen itse sen, mikä mahdollista on.

Kuulumisia

Viimeisimpiä kuulumisia meidän perheessä on varmaan se, että kun koulut siirtyivät takaisin lähiopetukseen, niin samalla lapsia palasi päiväkoteihin. Mekin päätimme, että Pikkuässä saa palata dagikseen lyhennetyillä päivillä. Hän on siellä lounaaseen asti ja sitten haen hänet kotiin jatkamaan päivää. He ulkoilevat koko aamupäivän ja syövät lounaan ulkona, joten minusta tuo oli hyvä ratkaisu meidän arkeen. Katsotaan, miten asiat tästä etenee.

Saan vähän lisää aikaa Pikkuveen kanssa kahdestaan, töille, huilaamiselle ja muutenkin arki kevenee sen verran, että aamupäivän ulkoilut hoituu Pikkuässällä nyt päiväkodissa muiden lasten kanssa – hän saa siellä kaivattua seuraa kavereista ja minä saan käyttää aamupäivien parituntisen vauvan päiväunien aikaan johonkin muuhun.