Synttäripäivän kävely

Käytiin synttäripäivän aamukävelyllä haistelemassa syreenien ja tuomien tuoksua. Tuli ihan kevätjuhlan fiilis siitä tuoksusta.🌸🌳 Täytän tänään 31 vuotta. Lapsena tuntui siltä, että sain aina synttärilahjaksi kesäloman. Siltä se tänäänkin vähän tuntui sinisen taivaan alla shortseissa köpötellen.☀️

Juuri tänään ja tämän ikäisenä tiedän, että paras lahja joka päivä on meidän ihanat tytöt. Heistä toisen kanssa sain kävellä käsi kädessä ja kerätä pellolta voikukista kimpun.💚Voikukat on nurmikoilla rikkakasveja, mutta parin muun niittykukan kanssa niistä tuli kaunis kimppu terassille. Keltaisen kesäinen. Lapsellisen leikikäs.

Lounaaksi grillattiin, syötiin naantalilaisia uusia pottuja, sisko tuli kyläilemään, toi kuivakukkakimpun ja Daniel leipois sitruunapiirakan, koska päivänsankarin itse piti kuulemma vain olla ja nauttia.🍋Sitä olenkin tänään lähinnä tehnyt.

Juteltiin kävelylenkillä Danielin kanssa myös vähän tulevasta kesästä ja sen suunnitelmista. Mitä haluaisimme tehdä. Minne mennä ja milloin. Kesämökki tuli ainakin mainittua ja telttaretki. Veneily, Lappi ja kalastus taisi nekin keskustelussa vilahtaa. Illalla otamme kalenterin käteen, tiiraamme loma-ajat ja teemme hiukan suunnitelmaa ja aikataulua.

Joskus sanotaan, että lomille ei saisi ladata liikaa odotuksia tai tekemistä, ja pitäisi olla vähän kotonakin relaamassa. Mutta tämän kotona vietetyn kevään jälkeen tuntuu siltä, että vaihtelu virkistää ja todella. Kotisängyn sijaan ihan mielellään kokeilee lasten kanssa vähän extremempää telttamajoitusta tai ajelee Lappiin katsomaan yötöntä yötä. Kyllä sitä taas ensi marras-joulukuussa ehditään kuluttaa pepun kuva meidän sohvatyynyihin.

31-vuotias. Mitäkö siitä ajattelen? Yksi vuosi enemmän kuin viime vuonna. Joskus se tuntuu vähältä, joskus paljolta. En oikein osaa sanoa, mutta tuntuu hyvältä. Lähinnä osaan sanoa sen, että elämä kahden lapsen äitinä, Danielin kanssa, kivassa kodissa ja työssä on jo paljon.

Tulevaisuuteen on unelmia, tavoitteita ja ajatuksia, mutta samaan aikaan mietin, että aika kuluu nykyään niin kovaa vauhtia. Tämä toinen vauvavuosi on hurahtanut ohi niin vilahduksessa. Siksi voikin rauhassa ajatella, että päivä kerrallaan. Kaikelle on paikkansa ja aikansa, vaikka välillä innokkaana ja malttamattomana sieluna haluaisin pyrkiä joitain asioita kohti vauhdikkaammin, nopeammin. Ehkä 31-vuotiaana olen oppinut juuri sitä, että kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Tänään moni juhlii koulujen päättymistä ja valmistumista. Haluan toivottaa kaikille heille ja heidän vanhemmilleen sekä tukijoukoille lämpimät onnittelut! Onnea kaikille koulunsa päättäville, valmistuneille, ja opeille ansaittua kesälomaa! 🌸Kesä alkoi nyt!

Siltä meistäkin tänään tuntui.

Mukavaa viikonloppua! <3

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

14+

You may also like

3 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *