Sain Instagramin inboksiin seuraajaltani kysymyksen, että onko minun tarvinnut käsitellä sellaista ajatusta, että kun otan lapset vaunuihin lenkille mukaan, niin se olisi heiltä pois. Että olisimme äitinä tai isinä itsekkäitä kun istutamme lapset vaunuihin ja itse juoksemme tai kävelemme lenkkiä. Tuntuuko minusta siltä, että syrjäytän lapsen tarpeet, kun teen aikuisena sitä, mikä itseäni sillä hetkellä enemmän kiinnostaa?

Kysyjä ei syyllistänyt minua, vaan enemmänkin kertoi potevansa itse asiasta huonoa omaatuntoa. Että lapsen paikka ei olisi siellä vanhemman mukana lenkillä, vaan lapsen pitäisi saada tehdä lapsen asioita. Hän koki syrjäyttävänsä vaunulenkillä jollain tapaa lapsen tarpeet.

Ei syy kantaa huonoa omaatuntoa

Vastasin kysyjälle henkilökohtaisesti inboksin puolella, ja kerroin jatkavani aihetta vielä blogiteksillä. En siksi, että selittelisin sitä, miksi vaunulenkkejä teemme, vaan haluaisin ainakin yrittää poistaa yhden aiheen, josta äidit tai vanhemmat voivat huonoa omaatuntoa harteillaan kantaa.

Äidit ja isät kokee jo riittävästi ristipaineita monesta asiasta, siksi haluan tällä tekstillä antaa omalta osaltani julkisen hyväksynnän sille, että on ihan ok ja lasten sekä vanhempien hyvinvoinnin kannalta jees, että lapset välillä istuu vaunuissa lenkin ajan. Se ei ole heiltä pois. Vaunulenkit eivät syrjäytä heidän tarpeitaan.

Meidän lapset ovat istuneet vaunulenkeillä satoja kilometrejä. Isompi varmaan jo muutaman tuhannen minun ja Danielin kanssa näiden kuluneiden vuosien aikana. Tämä on varmasti osin myös tottumiskysymys, he ovat vauvasta asti molemmat sitä tehneet ja se on ihan luonnollinen osa arkea heille.

Istuttamista vai kyydissä istumista?

Istuminen maisemia katsellen ja yhdessä jutellen vai istuttaminen paikallaan vaunuissa? Kysyjä käytti sanaa istuttaminen. Istuttamisella on mielestäni negatiivinen kaiku. Sen sijaan kyydissä istumisella ei ollenkaan. Miten siis asioista vanhempina ajattelemme? Meidän lapset ihan aidosti tykkäävät istua vaunujen kyydissä, 11 kuukautinen istuu välillä ihan etukenossa nenä pystyssä, kun haluaa nähdä vielä vähän enemmän. He katselevat ympärilleen, tarkkailevat mitä tapahtuu, samalla jutellaan yhdessä tai ollaan vain hiljaa.

Kysyin meidän 3-vuotiaalta Pikkuässältä: Miltä sinusta tuntuu istua vaunulenkeillä vaunuissa? Hän vastasi: ”Se on kivaa.” Kysyin miksi se on kivaa? Hän vastasi: ”Koska saa olla äitin ja iskän kanssa.” Ajattelen itse niin, että he ovat silloin vaunulenkillä turvallisen aikuisen seurassa ja tykkäävät siitä. He eivät itse aktiivise