Olen seurannut mielenkiinnolla henkilökohtaisen talouden, rahankäytön ja säästämisen sisältöjä ja keskustelua somessa. Mikä hienointa, rahasta puhutaan nykyään paljon enemmän ja avoimemmin kuin ennen. Uskaltaisin silti väittää, että iso osa rahapuheesta on yllättävän suurelle joukolle suomalaisia liian korkealentoista – tavoittamattomissa. Puhutaan pienistä kympeistä ja satasista, mutta ei sellaiset summat kaikille pieniä ole, ja se aika usein unohdetaan.

Minun kohderyhmääni täällä blogissa ja sosiaalisessa mediassa on niin ikään myös lapsiperheet, ja osa heistä on (meidän perhe mukaan lukien) sitä ryhmää, joka ei niin vaan saa isoja summia säästöön, jos ollenkaan tiukimpina kuukausina esimerkiksi hoitovapaan aikana kun toinen vanhempi on lapsen/lasten kanssa kotona. Siksi haluaisin kanavissani luoda arkisempaa rahapuhetta. Avata jollain tavalla meidän perheen näkökulmasta sitä kaikkea arjen kulua ja menoa, jonka jälkeen summia voi saada säästöön ja sijoitukseen.

Usein sanotaan, että säästämisen ja sijoittamisen voi aloittaa ihan pienillä summilla. Samalla on yksi kolmasosa suomalaisia (Rahapuhetta-tutkimuksen mukaan*), joilla ei ole säästöjä ollenkaan. Osa elää tiukilla pienituloisuuden vuoksi, osa siksi, ettei näe säästämistä riittävän motivoivana asiana, osa siksi, ettei oikein osaa hallita omaa talouttaan.

Osalla ne ”muka” pienet kympit eivät ole niitä pieniä kymppejä, vaan ne ovat niitä rahoja, joilla ostetaan lapselle uudet syksykengät, koululaiselle koulureppu, kuun viimeiset ruokaostokset tai maksetaan harrastusmaksut. Silti näissäkin tilanteissa edes pieni säästöön saaminen loisi turvaa ja pidemmällä aikavälillä hyvää taloudellista puskuria.

Harvoin puhutaan siitäkään, että kahden ihan hyvätuloisen ihmisen talous voi olla tiukilla, jos oma elämäntyyli on hilattu liian ylös. Jos elämisen menot vain ovat suuret: asuntolainat on haettu tappiin, useammalla lapsella on maksullinen harrastus, ruoka pitää saada pöytään, hankkia bussikortti, korjauttaa auto vuosihuollossa ja maksaa kaikkien perheenjäsenten vakuutukset. Kaikkien näiden menojen jälkeen voikin olla niin, ettei rahastoja paljoa tarvitse valita tai oikeasti siellä ruokakaupassa joudutaan loppukuusta miettimään tarkemmin kulutusta. Tästä ei mielestäni paljoa somessa puhuta. Rahapuheesta puuttuu usein myös velkapuhe, vaikka velaksi ostaminen on sekin yleistynyt.