Kaupallinen yhteistyö If Vakuutus

Marraskuun ensimmäisellä viikolla arki muuttuu, kun pikkusisko aloittaa päiväkotiuransa. Olen tulevaan muutokseen valmistautunut jo hieman ajatuksen tasolla ja osaltaan tämä päiväkirjamainen blogipostaus prosessoi asiaa eteenpäin. Marraskuun alussa kuopus aloittaa siis samassa päiväkodissa isosiskonsa kanssa ja minä palaan töiden pariin.

Tuntuu hassulta sanoa, että palaan töiden pariin, sillä yrittäjänä olen tehnyt töitä koko vauvavuoden. Toki vähemmän kuin yleensä, mutta töitä kuitenkin. Tämä ei ole sillä tavalla ihan samanlainen töihin paluu kuin viime kerralla, mutta arki muuttuu joka tapauksessa.  Sanoisin, että isoin ero tässä muutoksessa itselleni on se, että saan eroteltua työn ja muun ajan paremmin toisistaan. Se on iso ja tärkeä ero.

Meinasin kirjoittaa, että uskon, mutta sen sijaan kirjoitan, että tiedän sen tekevän meille kaikille hyvää ja olevan oikea aika juuri tässä kohtaa. Mikään ei ole kamalampaa kuin poukkoilu asioiden välillä tai se, että on fyysisesti läsnä, mutta ajatuksen tasolla vaikka niiden töiden parissa. Odotan myös sitä, ettei töiden kanssa tarvitsisi olla ihan niin tehokas kuin hoitovapaalla – sitä se nimittäin on vaatinut, jos on halunnut kahden tunnin päiväunien aikana saada asiat valmiiksi tai vaikka tällaisen blogitekstin kirjoitettua.

Jokaisen perheen oma yksilöllinen tilanne vaikuttaa siihen, milloin on hyvä kohta aloittaa päiväkotielämä. Jollain sanelee taloudellinen tilanne, toisilla työn luonne, kolmannella ehkä halu olla lapsen kanssa pidempään kotona, neljännellä tukiverkon puute. Oli tilanne mikä tahansa, sen tietää parhaiten perhe itse.