Luin viime viikolla Etelä-Suomen Sanomista artikkelia, jonka aiheena oli tutkimus siitä, miten suomalaisissa perheissä jaetaan yhteisiä menoja. Olen aiemminkin törmännyt kyseiseen vuonna 2007 tehtyyn tutkimukseen, jonka merkittävimmät tulokset kuulemma tutkijoiden mukaan pätevät edelleen, vaikka toisaalta ainakin somessa rahasta ja taloudesta on viime vuosina puhuttu aiempaa enemmän. Myös sellaisella arkisella tasolla, mitä raha-asiat todellisuudessa meille monelle ovat.

Erilaisia variaatioita talouden jakoon on monenlaisia: joissain talouksissa pariskunnan palkat tulee samalla tilille ja tulot ovat täysin yhteisiä. Joillakin yhteiset menot jaetaan suhteessa tuloihin ja otetaan siten huomioon eri suuruiset palkat, jos niin on. Jotkut pitävät rahansa täysin erillään tai ovat perustaneen raha-asioiden hoitamiseen yhteisen tilin, vaikka muuten taloudet olisi erillään.

Meillä on Danielin kanssa omat ja erilliset tilit ja rahat, mutta ajatuksen tasolla tietenkin ajattelemme, että yhdessä eletään ja jaetaan menoja. Henkisellä tasolla rahamme ovat yhteisiä, mutta käytännössä erillään. Veikkaan, että näin on monilla, vaikka rahat olisi käytännön tasolla erillään. Toisaalta tämä saattaa olla minulle naisena jossain määrin myös tasa-arvo ja pärjäämiskysymys; haluan olla tietoinen omasta taloudestani ja minusta tuntuisi oudolta ajatukselta, että kaikki tulot menisi yhteiselle tilille.

Tiedämme Danielin kanssa toistemme palkat, säästössä olevat summat, Nordnetin tilien saldot, kutakuinkin kaikkien menojen suuruudet jne., joten taloutemme on meille läpinäkyvää, vaikka rahat erillään onkin. Puhumme ääneen, jos olemme jotain uusia ostoksia tekemässä. Meistä se vain on luonnollista näin ja jatkumoa siitä, kun 11 vuotta sitten tapasimme ja rahat olivat erillään. Ne ovat erillään yhdessä edelleen.

Lehtiartikkelissa tutkijan mukaan Suomessa raha-asioista puhuminen koetaan hankalaksi, jopa parisuhteissa ja yhteisissä talouksissa. Joskus raha-asiat ovat ajautuneet johonkin suuntaan tai tilanteeseen ja kurssin kääntäminen voi olla vaikeaa, koska se vaatisi asian nostamista pöydälle. Jomman kumman pitäisi rehdisti sanoa, että ”en ole tyytyväinen tämän hetkiseen taloudelliseen jakoon, jotain pitää muuttaa”.

On myös hyvin luonnollista, että elämäntilanteet muuttuu – tulee lomautus tai lapsi syntyy – ja ne on tietenkin tilanteita, joissa pelimerkit tulisi jakaa uudelleen, vähintäänkin keskustella uudesta tilanteesta.