Arkista rakkautta

Heippa ja leppoisaa sunnuntaita.✨ Kulunut vuosi on alleviivannut lähimpien ihmisten merkitystä elämässä, vaikka yhteisöllisyyttäkin edelleen tarvitaan. Kun kehotetaan välttämään kontakteja ja pitämään etäisyyttä ihmisiin, kasvaa entisestään niiden arvo, jotka ovat lähimpänä. Tuntuu, että niitä haluaa rutistaa vielä vähän enemmän.

Aika useinkin arki ja lapset ajaa kovalla vauhdilla parisuhteen yli. Ei olla niitä, jotka voisi tai yrittäisi kerran kuussa treffejä, rakkaus on meillä paljon arkisempaa. ☺️ Tykätään toistemme seurasta, olla yhdessä perheenä ja tärkeintä on, että siellä syvällä on vahva halu olla toisen vieressä jakamassa elämää.

Meillä rakkaus näkyy parisuhteessa muun muassa siten, että:

🤎 Kysytään joka päivä kuulumisia: Mitä sulle kuuluu? Miten työpäivä meni? Mitä haluaisit tänään tehdä tai olla tekemättä?

🤎 Vaihdetaan katseita, kun lapset sanoo tai tekee jotain hauskaa, hömppää tai tyhmää. Joskus nauretaan ääneen, toisinaan pelkkä katseiden vaihtaminen riittää, kun tiedämme, mitä toisen päässä liikkuu.

🤎 Huolehditaan, että molemmat pääsee joskus hengähtämään tai tekemään itselleen tärkeitä juttuja. Lenkille, olemaan itsekseen tai käymään asioilla rauhassa. Vuorotellaan vanhemmuudessa asioista, kuten nukuttamista.

🤎 Jutellaan yhteisistä unelmista, tavoitteista ja se myös avaa toisen puoliskon ajatusmaailmaa. Tiedetään menevämme suht koht samaan suuntaan; mitä se toinen siinä viekussa tulevaisuudesta ajattelee.

🤎 Pienten lasten vanhempina hiljaa oleminen tuntuu välillä autuaammalta kuin puhuminen. Iltaisin pötkötellään sohvalla, hierotaan toistemme jalkoja, mutta samaan aikaan saa olla ihan omissa ajatuksissa, ilman suurempaa inputtia.

🤎 Päästiin muutama viikko sitten kahdestaan pizzalle ja ravintolassa vaan nauraen todettiin, että ei jaksa edes puhua, kun kerrankin saa vain olla ja syödä rauhassa. Siinä hetkessä nautimme, kun saimme vain olla ruokapöydässä yhdessä. Ja sekin on ihan ok.

🤎 Me mennään lähes joka ilta yhtä aikaa nukkumaan (herätysajasta johtuen melko aikaisin) ja toivotetaan sängyssä toisillemme hyvää yötä, molemmat omalla äidinkielellään. Gonatt ja kauniita unia!

Mulla ei ole jaettavaksi parisuhdevinkkejä, mutta arkinen rakkaus, toisen huomioiminen ja kuunteleminen, tilannetaju sekä tilan antaminen on olleet tärkeitä juttuja viimeisten 11 vuoden aikana ja etenkin lasten syntymien jälkeen.

Sellaiset muutamat ajatukset parisuhteesta ja arkisesta rakkaudesta, jota se suurimmaksi osaksi meillä on. Ylimmän kuvan on ottanut 4-vuotias valokuvaajamme.🥰

Lämmöllä,

Hilla

Instagramissa @hillasblog

+27

You may also like

4 kommenttia

  1. Kylläpä oli kuin omasta suusta nuo sanat. Kahdenkeskisille treffeille ei olla edes koettu juuri tarvetta. (Lastenhoidon järjestäminenkin vauvalle ja taaperolle olisi aika työlästä.) Yks ehkä tärkein juttu meille on joka iltainen yhteinen hetki klo 20 jälkeen kun lapset nukkuu. Silloin kerkeää juttelemaan päivän tapahtumista ja välillä syvällisemmistäkin. Pysytään molemmat kärryillä, missä mennään.

    0
    1. Kyllä, just niin. Varmasti monella näin, vaikka jotenkin enemmän esimerkiksi somessa kuulee sitä, että treffien perään haikaillaan ja omaa aikaa tarvittaisiin enemmän. Toki sellainen olisi tervetullutta, mutta loppujen lopuksi se arkinen rakkaus on kaikista tärkeintä ja miten toisen huomioi jokapäiväisessä elämässä. <3 Illan tunnit lasten nukkumaanmenon jälkeen ovat kyllä meillekin tärkeitä. <3 Ihanaa alkavaa kevättä sinulle Juuli! :) /Hilla

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *