Päädyin erään somekeskustelun kautta lukemaan muutamaa artikkelia ja tutkimusta, joissa käsiteltiin aihetta: miten luokkatausta ja vanhemmilta saatu malli vaikuttaa seuraavan sukupolven opintopolkuun? Aihetta on tutkittu vuosien saatossa ja edelleen samat asiat näkyvät tutkimusten tuloksissa: vanhempien koulutus vaikuttaa lasten valintoihin ja tulevaan opintopolkuun.

Tutkimuksissa aiheena oli siis koulutuksen periytyminen ja periytymättömyys. Se, millaisen mallin on kotoaan saanut, määrittelee herkästi myös seuraavan sukupolven koulutustasoa.

Yksi lukemani aiheeseen liittynyt gradu-tutkimus nojautui Käyhkön (2014) tutkimuksessaan tekemään huomioon, että ihmisen luokkatausta näkyy yliopisto-opiskelijoiden kokemuksissa, etenkin niissä, joissa työläistaustaiset tuntevat olevansa yliopistossa yksin ja omillaan. Heillä on ulkopuolisuuden, vierauden ja vajavaisuuden tunteita sekä kulttuurisen pääoman riittämättömyyttä.

Samaan aikaan koulutuksellista liikkuvuutta tapahtuu Suomessa verrattain paljon: ”Kaikille avoin korkeakoulutus on ollut yksi suomalaisen koulutuspolitiikan kulmakivistä ja onnistumisen aiheista. Yhteiskunnan tarjoamat maksuttomat koulutus­mahdollisuudet ovat lisänneet sosiaalista liikkuvuutta, kun vanhempien koulutustaso ei ole määrittänyt lapsen koulutustasoa, ja matalasti koulutettujen vanhempien lapset ovat voineet hakeutua korkeakoulutukseen. Toisaalta ammatillinen koulutus on ollut mahdollista myös akateemisten perheiden lapsille. Koulutuksellista liikkuvuutta on esiintynyt siis molempiin suuntiin.”(Tilastokeskus)