Onko teille ollut alusta asti selvää, että haluatte jonkun tietyn määrän lapsia? Kuinka monesta lapsesta haaveilitte ennen lapsia? Oletteko aina tienneet, että haluatte kolme lasta?

Meillä ei ole koskaan ollut mitään numeerista tai määrällistä haavetta lapsista tai perheen koosta. Olemme edenneet näissä asioissa lapsi, päivä, hetki ja vuosi kerrallaan. Fiilistelleet vanhemmuutta, johon kasvaa sisään päivä ja vuosi kerrallaan. Kyllä meillä on ollut haave perheestä, mutta ei sen koosta.

Oliko päätös yrittää kolmatta lasta helppo päätös? Millaisia pohdintoja ennen päätöstä kolmannesta lapsesta?

Tämä on siinä mielessä hyvä kysymys, että ensimmäisen lapsen jälkeen vähitellen huomasimme ja tiesimme, että haluamme hänelle sisaruksen. Mutta sitten kahden lapsen jälkeen sisaruksilla oli jo toisensa ja kolmatta lasta ei päätetty yrittää siksi, että saisi sille ensimmäiselle lapselle sisaruksen.

Muutenkin elämä kahden lapsen kanssa on täydempää kuin yhden, joten kyllä mietimme kolmatta lasta huomattavasti enemmän kuin toista. Jollain tavalla sisimmässä vain oli sellainen olo, että meidän perhe ei ole vielä kokonainen. Kolmannen lapsen saaminen tuntuu siltä, että sitten meidän perhe on koossa ja ”valmis”. Vaikka tietenkin meidän perhe olisi ollut valmis kahden lapsen perheenäkin.

Kyse on tietenkin eniten tulevasta lapsesta, mutta sen lisäksi koko perheen jaksamisesta, voimavaroista, tukiverkoista, taloudesta, urakehityksestä, vanhempainvapaiden jakamisesta, raskaudesta, huonommista yöunista, imetyksestä ja siis ihan kaikesta, mikä uuden elämän saamiseen liittyy. Mietinnän alla ei ole vain lapsi, vaan kaikki muu siihen liittyvä ja liittymätönkin.

Olen itse yrittäjä ja vaikka aion pitää äitiyslomaa jonkin verran, en vain voi jäädä omasta työstäni vuodeksi vanhempainvapaalle ja sulkea näitä kanavia vuodeksi. Sen jälkeen tähän työhön olisi aika vaikea palata, enkä edes tiedä miten ”työpaikkani” säilyisi, jos vuoden viettäisin vanhempainvapaata sillä tavalla ”offlinessa”. Tokihan meillä on perheessä isäkin, joka jakaa vanhemmuutta tasavertaisesti minun kanssa, mutta Danielkin on työurallaan sellaisessa tehtävässä, ettei siitä noin vain olla montaa kuukautta pois.

Voin siis sanoa, että lasten