Kaupallinen yhteistyö Orion
Missä vaiheessa raskautta olen nyt?
Juuri täyttyi 35 raskausviikkoa, joten laskettuun aikaan on noin viisi viikkoa. Aikaisemmalla kokemuksella valmistaudun kuitenkin siihen, että tämäkin viihtyy sisälläni pidempään, kuten kaksi aiempaa. Viikkoja saattaa siis olla hyvin jäljellä vielä seitsemän. Molemmat aikaisemmat raskaudet on käynnistetty raskausviikoilla 42 yliaikaiskontrollin jälkeen, joten taidan omata sellaiset pidemmän kantoajan geenit.
Synnytys voi tietenkin lähteä tällä kertaa liikkeelle ihan eri aikaan ja eri tavalla, mutta minulle on helpompi henkisesti valmistautua siihen, että pitkäksi menee. On sitten iloinen yllätys, jos synnytys käynnistyisi itsestään jo lähellä laskettua aikaa.
Miten olen voinut raskausaikana, entä loppuraskaudessa?
Kiitos kysymästä, olen voinut omalla mittarilla hyvin ja raskaus on sujunut tähän asti melko sukkelaan. Tämä raskaus on edennyt samalla tavalla kuin kaksi aiempaa raskautta. Elämässä on tapahtunut viime kuukausina melko paljon: muutto, remontti ja uuteen kotiin asettuminen, ja varmaan siitä syystä alku- ja keskiraskaus sujahtivat tosi nopsaan. Nyt sen sijaan alan selkeästi kaivata rauhoittumista ja itseen päin kääntymistä.
Isoimmat oireet tässä ja kahdessa edellisessä raskaudessa ovat olleet lisääntynyt unen tarve sekä lievä pahoinvointi alkuraskaudessa, sellainen etova olo aamusta iltaan, joka helpotti sitten noin 16-17 raskausviikkojen tienoilla. Keskiraskaus oli hyvinvoivaa aikaa ja vatsa tuli enemmän esiin hieman puolen välin jälkeen. Ja hyvä niin, koska tekemistä kodin remontin, pienten lasten ja töiden kanssa oli syksyn aikana melko paljon. Olen kiitollinen, että olen saanut kokea hyvinvoivan raskauden.
Nyt loppuraskaudessa, viimeisen kolmanneksen aikana, mukaan kuvioihin on tullut lisääntynyt väsymys (päikkärit best), aamuyön heräilyt ja vessaretket sekä muutenkin kasvavan vatsan kanssa täyteläinen olo, vauhdin hidastuminen ja kömpelyyden lisääntyminen. Tästä kun aikaa kuluu vielä muutama viikko, taidan olla aika valmis synnyttämään.
Oliko minulla alkuraskauden pahoinvointia? Jos oli, niin mitkä ovat minun vinkit sen selättämiseen?
Noin raskausviikoilla 6-17 minulla oli raskauspahoinvointia, joka tuntui aikalailla siltä kuin autopahoinvointi mutkaisella tiellä. Olo oli samanlainen aamusta iltaan, en koskaan ole oksentanut pahoinvoinnin takia, mutta se on sellainen jatkuva huono olo aamusta iltaan. Siihen jollain tavalla tottui viikkojen kuluessa ja sitten jossain vaiheessa saikin huomata sen olevan poissa, noin toisen kolmanneksen tienoilla. Samalla kaavalla ovat menneet kaikki kolme raskautta.
Puhun tietenkin vain omasta puolesta, minulle parhaiten niihin oloihin on auttanut ulkoilu (raikas ilma), tasaisin väliajoin syöty monipuolinen ruoka, liikunta ja uni. Etova olo oli pahimmillaan iltaa kohden ja menin aika monena iltana klo 20 nukkumaan, koska nukkuessa ei tarvinnut ajatella sitä oloa. Muutenkin uni ja päiväunet (aina kun mahdollista) ovat olleet supervoimani alkuraskaudessa. Viikonloppuisin nukuin usein päiväunet yhtä aikaa meidän 2-vuotiaan kanssa.
Myös verensokerin pysyminen mahdollisimman tasaisena on auttanut minulla lievään alkuraskauden pahoinvointiin. Laadukasta ruokaa, sopivan kokoisia annoksia, riittävän monta kertaa päivässä. Tavallista kotiruokaa useimmiten.
Alkuraskaudessa sain energiaa liikunnasta, joka buustasi hyvän olon hormoneja ja teki kokonaisvaltaisesti hyvää. Kaiken kaikkiaan terveelliset elämäntavat ovat auttaneet minua jaksamaan parhaiten: laadukas ruoka, kuntoilu, puuhastelu, riittävänä uni ja lepo kun sille on ollut tarvetta. Toisaalta, entisen kodin myynti, muutto uuteen ja remontti ajoittuivat juuri niille huonovointisille viikoille, enkä pitänyt sitä yhtään huonona asiana. Aika kului touhutessa vauhdikkaasti, jolloin en ennättänyt sohvan pohjalla vellomaan huonossa olossa.
Tietenkään nämä konstit eivät ole kaikille mahdollisia ja jotkut voivat todella huonosti, eikä siihen mikään auta ja huonovointisuus vaatii vuodelepoon tai jopa sairaalaan tiputukseen. Alleviivaan siis vielä kerran, että puhun vain omasta puolesta, eikä näissä asioissa voi verrata oloja toisiinsa. Mutta edellä mainitut asiat auttoivat minua.
Olenko kärsinyt raskausaikana rautavajeesta, väsymyksestä tai matalasta hemoglobiinista?
Kyllä olen ja minulle lääkäri totesi ihan raudanpuutteen toisen raskauden aikana, joka oli kehittynyt jo ensimmäisen raskauden sekä vauvavuoden aikana, koska en ollut silloin kiinnittänyt asiaan niinkään huomiota.
Molemmissa raskauksissa hemoglobiinia seurattiin ja se laski raskauden edetessä huomattavasti. Veriarvojani tutkittiin toisen raskauden aikana perusteellisemmin ja syyksi löytyi matala ferritiini eli rautavarastot olivat vähissä. Olen edelleen tosi iloinen siitä, että kohdalleni löytyi asiantuntevat ja osaavat lääkärit, joiden kanssa asia on hoidettu kuntoon ja tällä hetkellä rauta-arvoni ovat kunnossa.
Ennen rautavalmisteen käytön aloitusta tulisi aina mittauttaa oma rautataso, jotta voi varmistua, että kyseessä todella on rautavaje ja kuinka suuri vaje on kyseessä. Omin päin rautalisää ei suositella aloitettavan, vaan aina perustuen mittauksella todettuun todelliseen tarpeeseen ja keskusteluun terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Moni tuore äiti ei välttämättä osaa yhdistää väsyneen tai voimattoman olotilan mahdollisuutta rautavajeeseen, vaan helpommin sitä selittää esimerkiksi vauvan yöheräilyillä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että väsymys helpotti, voimat lisääntyivät huomattavasti ja koko mieliala koheni, kun rauta-arvoni saatiin kuntoon. Ero on ollut huomattava ja se on näkynyt myös urheillessa ja siitä palautumisessa.
Myös urheillessa ja juoksulenkeillä huomasin selkeän eron, happi kulki jälleen paremmin ja palauduin urheilusta nopeammin. Raudanpuutettani on hoidettu sekä suun kautta otettavilla rautavalmisteilla että rautainfuusiolla, ja syyt raudanpuutteen taustalla on myös selvitetty yhdessä lääkärin kanssa.
Millaista suun kautta otettavaa rautavalmistetta olen raskauksien aikana käyttänyt?
Raskausaika verottaa rautavarastoja kasvavan vauvan ottaessa omansa ja synnytyksessä saattaa menettää verta, jolloin menettää myös rautaa. Raskaudet ja raskauden jälkeinen aika on siis omiaan kuluttamaan rautaa, joten moni äiti voisi hyötyä rautalisästä, kunhan tietenkin ensin mittaa omat lähtötasot ja varmistaa ammattilaisilta oikean annostuksen.
Monenlaiset suun kautta otettavat rautavalmisteet ovat tulleet minulle tutuiksi. Hyvä ja toimiva rautavalmiste on esimerkiksi tämä Orionin Ferrion, joka on vahva, vatsaystävällinen ja pitkävaikutteinen rautavalmiste ja sen voi ottaa myös yhdessä ruoan tai juoman kanssa. Muutamaa ruoka-ainetta on kuitenkin syytä olla nauttimatta samanaikaisesti; kahvia, teetä, maitotuotteita ja täysjyväviljaa. Niiden ja Ferrionin nauttimiseen väliin suositellaan 1-2 tunnin väliä, jotta imeytyminen tapahtuisi mahdollisimman tehokkaasti.
Ferrion sisältää 100 mg rautaa ja 60 mg raudan imeytymistä tukevaa C-vitamiinia. Rauta-arvojen nosto vaatii vahvan rautavalmisteen, joka ei ärsytä vatsaa ja imeytyy hyvin. Rautavajeen korjaaminen vie usein pitkään, jopa 6-12 kuukautta. Ferrion on pitkäaikaisessakin käytössä edullinen ja sen sisältämä rautabisglysnaatti on yksi vatsalle hellävaraisimmista rautasuolamuodoista.
Rautavajeesta itse kärsineenä koen tärkeäksi nostaa tätä aihetta esiin, etenkin juuri äitien ja hedelmällisessä iässä olevien naisten keskuudessa. Raudalla on oleellinen vaikutus hyvinvointiin ja raskausajat verottavat rautavarastoja.
Minulla kokonaisuuteen liittyi lisäksi runsaat kuukautiset, synnytyksessä menetetty veri, suoliston kunto sekä aktiivinen liikunta. Tilanteet ovat tietysti aina yksilöllisiä, mutta aihe on tärkeää tiedostaa taustalla ja pitää mielessä, jos kummallinen ja selittämätön väsymys alkaa jossain vaiheessa imeä elämästä värejä. Silloin asiaa kannattaa tutkia terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Minkälaisia ajatuksia lähestyvä synnytys herättää?
Hmmm. Tämä onkin hyvä kysymys. Sanoisin, että oloni on rauhallinen, luottavainen ja uskon, että asiat etenevät omalla painollaan, enkä liiaksi spekuloi etukäteen. Luotan, että synnytys sujuu hyvin.
Kaksi synnytystä kokeneena tiedän jo, millaista synnyttäminen on ja miten eläimellinen kokemus se kaikessa mullistavuudessaan on. Ennen ensimmäistä synnytystä luin ja tutustuin synnytyksen kulkuun paljon, mutta nyt samanlainen tiedon kerääminen loistaa poissaolollaan.
Esikoinen syntyi Helsingin Kätilöopistolla (vielä kun Kättäri oli vikoja aikoja toiminnassa), keskimmäinen Espoon sairaalassa ja nyt kolmas tulee mitä luultavimmin syntymään Päijät-Hämeen keskussairaalassa Lahdessa. Kaksi aiempaa synnytystä on käynnistetty ballongilla sairaalassa, joten olen lähtenyt synnyttämään aika eri tavalla kuin monet muut synnyttäjät, jotka saapuvat sairaalaan vasta tosi toimien ollessa käsillä.
Molemmat synnytykset ovat olleet vauhdikkaita, kestoltaan vain noin kolmen tunnin mittaisia. Kun on alkanut tapahtua, niin kaikki on tapahtunut rytinällä. Ensimmäisessä synnytyksessä liiankin vauhdilla, jolloin en pysynyt vauhdissa mukana ja se myös varjosti synnytyskokemustani.
Toinen synnytys oli niin ikään nopea kolmen tunnin vauhtiajo, mutta se oli silti hyvin eheyttävä ja onnellinen kokemus. Pysyin kaiken aikaa menossa mukana ja tunsin synnytystilanteessa oloni turvalliseksi. Ehkä siihen kiteytyykin isoin toiveeni tulevaa synnytystä ajatellen: menee miten menee, olisi ihana saada kokea olonsa turvalliseksi synnytyksen aikana. Kysymys ei ole hallinnantunteesta, koska synnytys on enemmänkin omalla kokemuksellani juuri hallinnan menettämistä ja sen sijaan kehon toiminnoille heittäytymistä.
Tärkeitä ajatuksia mukaan synnytykseen ovat hengittäminen, itseeni ja ympärillä oleviin ihmisiin luottaminen ja ajatus siitä, että kipu kuuluu asiaan. Se on molemmilla kerroilla yllättänyt ja jopa pelästyttänyt voimakkuudellaan, mutta tälläkin kertaa tiedän selviäväni siitä. Kivunlievitystä en ole ehtinyt kummassakaan synnytyksessä käyttää, koska synnytykset ovat edenneet niin nopeasti. Kun niille olisi ollut tarvetta, olinkin jo ponnistusvaiheessa.
Palkinto lopussa on maailman paras. Tunteiden sekamelskaa on vaikea kuvailla, kun vastasyntynyt vauva nostetaan ensimmäisen kerran syliin. Hämmennystä, iloa, herkistymistä, helpotusta, yllätystä, kaikki tunteet yhtä aikaa. Eniten olen tainnut toistaa siinä hetkessä sanoja: me selvisimme. :D
En aio tehdä yksityiskohtaista synnytystoivelistaa, mutta pääasiat kirjaan paperille. Daniel on tietenkin tulossa mukaan synnytykseen ja hänkin aika hyvin tietää toiveeni, jos niistä halutaan tai ehditään tietää tarkemmin. Molemmat aikaisemmat synnytykset ovat tapahtuneet niin vauhdilla, että niissä on vain edetty tilanteen vaatimilla tavoilla ja omat toiveetkin ovat muokkautuneet uuteen uskoon samaa vauhtia.
Onko koronatilanne vaikuttanut raskauteen, mielialaan tai käytännön asioihin raskausaikana?
Omalla kohdallani koronan vaikutukset ovat olleet vähäiset ja olen siitä tietenkin onnekas. Neuvola-aikoja on peruttu ja vaihdeltu, mutta se on mielestäni aika mitättömän pientä. Koen, että meidän perhe on elänyt tosi tavallista ja normaalia elämää viimeisten kahden vuoden aikana. Lapsiperheellisen elämä, tai ainakin meidän perheen elämä, on kotikeskeistä muutenkin. Viime syksyn remontista sekä muutosta johtuen viimeisen vuoden aikana elämämme on ollut erittäin kotikeskeistä.
Tietysti moni perheellinen jakaa varmaan sen haasteen, että viime syksynä oli liikkeellä paljon flunssaa ja erilaisia tauteja kannettiin päiväkodista kotiin kuukausi toisensa perään. Lapset ovat olleet herkästi kotona pienestäkin nuhasta tai flunssasta, mikä on välillä kiristänyt hermoja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Viime syksy oli välillä tosi repaleinen, kun lapset sairasti vuorotellen, asuimme remontin keskellä ja välillä vain piti koittaa selviytyä viikoista. Mutta sellaista se joskus on.
Olemme pyrkineet pitämään vastustuskykyä mahdollisimman hyvänä kiinnittämällä huomiota hyvinvoinnin peruspalikoihin: ruokaan, uneen, lepoon, ulkoiluun ja liikuntaan. Niiden lisäksi olemme antaneet tytöille monivitamiinivalmistetta ja D-vitamiinia läpi pimeän syksyn ja talven.
Orionilta löytyy lapsille useita erilaisia monivitamiinivalmisteita, joista tytöt tykkäävät niin maun kuin muodon osalta. Tytöt puhuvat niistä usein nallekarkkeina, joilla siis tarkoitamme näitä Orionin tuotteita: Devisol Dinoja, Multivita NamiNalleja sekä Multivita Juniori MIXiä.
Uudet pehmeät ja pureskeltavat Multivita NamiNalle -valmisteet (monivitamiini & kalsium+D3) sopii perheen pienimpien hyvän ravitsemuksen tueksi. Yksi NamiNalle-monivitamiini sisältää jopa 13 eri vitamiinia ja kivennäisainetta, joiden pitoisuudet perustuvat uusimpiin suomalaisiin ravitsemussuosituksiin. NamiNalle monivitamiinivalmiste tukee lapsen monipuolista ravitsemusta ja NamiNalle kalsium+D3-tuote täydentää kalsiumin ja D3-vitamiinin riittävää päivittäistä saantia.
Vitamiini- ja kivennäisaineiden pitoisuuksien suhteen NamiNallet sopii myös alle 3-vuotiaille, jos lapsi osaa jo pureskella hyvin. Meidän 2,5-vuotias Vampuliini sellaisen jo päivittäin pureskelee. Apteekista saa apua ja neuvontaa sopivan valmisteen valitsemiseen.
Koitamme tietenkin panostaa monipuoliseen ruokaan, mutta onhan se tuttua monessa lapsiperheessä, että nirsoilua ja vaaleaa paahtoleipää mahtuu mukaan lasten ruokaympyrään. Siksi pidän tärkeänä antaa lapsille monivitamiinivalmistetta ja erityisesti luuston kasvun tueksi D-vitamiinia ja kalsiumia. Hyvät vitamiini- ja kivennäisainetasot tukevat vastustuskykyä, jota ei koskaan voi olla liikaa lapsiperheen arjessa.
Tiedämmekö, onko tuleva vauva pikkusisko vai pikkuveli?
Kyllä selvitimme sen rakenneultrassa ja kerroimme pari viikkoa sitten Instassa, pikkuveikka on tulossa isosiskojen hoivattavaksi.
Jatkavatko tytöt päiväkodissa, kun kolmas lapsi syntyy?
Tytöt ovat varmaan hetken kotona vauvan synnyttyä ja tutustumme koko perhe uuteen perheenjäseneen. Sitten isyysloman jälkeen jatkamme arkea tuttuun tapaan eli tytöt ovat neljä päivää viikossa päiväkodissa. Se tuo arkeen tarpeellista rytmiä ja tytöille kaivattua tekemistä sekä kavereita päiviin. Esikoinen aloittaa ensi syksynä esikoulun, joten hän menisi joka tapauksessa eskariin sitten ja samalla jatkamme ihan tutuilla dagis-rutiineilla keskimmäisenkin kanssa.
Koko lapsuuden tytöt ovat olleet perjantait kotona ja sitä aion jatkaa tulevaisuudessakin. Nelipäiväinen työviikko on mahtava juttu, koen sillä saavan kirsikat molemmista kakuista. Viihdyn kotona pienen lapsen kanssa juuri sen reilun vuoden verran, sitten kaipaan jo enemmän töiden pariin. Näin on ollut kaksi aiempaa kertaa ja tulee varmasti olemaan kolmannellakin kerralla. Toisaalta nelipäiväinen työviikko on sen mittainen, että ehtii perjantaina nauttia lasten seurasta ja olen sen kokenut voimavaraksi hyvinvoinnilleni.
Mitä vauvavalmisteluja olemme tehneet?
Ei oikein mitään, vaikka kohta pitäisi varmaan jo jotain tehdä. Uusi koti on tietenkin ollut isoin valmistelu, johon olemme keskittyneet viimeiset neljä kuukautta. :D Toisaalta olen jo kaksi kertaa kokenut sen, ettei vauva paljoa tarvitse alkuaikoina. Pieniä vaatteitakin on ollut molemmilla kerroilla liikaa ja vasta jälkeenpäin olen huomannut, kuinka pienen hetken esimerkiksi 55 koon vaatteet mahtuvat vauvan päälle.
Turvakaukalon ja yksikkövaunut myimme eteenpäin, koska entisessä kodissa tila alkoi loppua varastosta kesken, emmekä edes tienneet, tuleeko meille kolmatta lasta. Tuplarattaat meillä on, mutta tarvitsemme myös sellaiset päiväunivaunut tai kärryt, joiden kanssa voin käydä vaunulenkeillä. Autoon tarvitsemme telakan ja siihen hyvän turvakaukalon. Siinäpä on hankinnat, jotka pitäisi tehdä uutena tai käytettynä, muuten sanoisin, että meiltä löytyy kaikki tarpeellinen.
Lisäksi olisi hyvä käydä tyttöjen vanhoja vaatteita läpi ja tsekata kuinka paljon vaaleanpunaista siellä on pikkuveikkaa odottamassa. Ehkä muutama vaatekappale täytyy hankkia pikkuveikalle sopivammissa sävyissä, vaikka neutraalit sävyt pääsevätkin kolmannelle kierrokselle.
Muuten tarpeellisia vauvatarvikkeita ovat olleet BabyBjörn-sitteri, kantoliina/kantoreppu, harsot ja tutit, mutta niitä kaikkia meiltä jo löytyy entuudestaan.
Millaiset ikäerot lapsillamme on?
Kun kolmas lapsi syntyy, on esikoinen viisi vuotta ja keskimmäinen kaksi, mutta tarkalleen kummassakin välissä on noin 2 vuotta ja 9 kk väliä. Tämä on tuntunut meille sopivalta ja toimivalta ikäerolta monessakin mielessä.
Millaista elämää odotan synnytyksen jälkeen?
Odotan tavallisen hyvän elämän jatkuvan, sellaisena kuin tähänkin saakka on ollut, yhtä pientä ihmistä rikkaampana. Raskauden loppu on ajoittunut tällä kertaa alkutalveen ja pääsen isosta vatsasta eroon sopivasti kevään kynnyksellä. Ah, miten ihanaa! Kaksi aiempaa raskautta ovat osuneet kesälle ja nyt tuntuu kivalta ajatukselta, että kesän saan viettää ihan muissa merkeissä.
Vauvakupla, saapuva kevät, lisääntyvä valo, heräävä luonto, ensimmäinen kevät tässä kodissa, pieni vauva, meidän perhe, rauhoittuminen, oleilu ikimuistoisissa hetkissä ja jälleen oman vartalon ”takaisin saaminen” mahakkaan lopputalven jälkeen. Siinä varmaan tiivistetysti asiat, joita tulevalta keväältä odotan synnytyksen jälkeen. En mitään erityistä, mutta montaa asiaa kuitenkin.
-Hilla