Kuume tuli kyläilemään ihan yllättäen ja arvaamatta. Toissapäivänä aloin tuntea itseni todella väsyneeksi, mutta ajattelin sen kuuluvan normaalina osana tähän mahan kasvatukseen. Olo siitä kuitenkin heikkeni ja jossain kohtaa oli todettava, että kaipa tässä flunssa tekee tuloaan. Myöhemmin nousi vielä kuume ja sitten sainkin laittaa itseni vaaka-asentoon sohvalle viltin alle. Jokaista lihasta särki ja pää oli painava. Olen sairastellut viimeksi viime vuoden puolella, joten olinkin jo ehtinyt unohtaa miltä kehno olo tuntuu.
Sitruuna-hunajavettä on kulunut muutama kannullinen viime päivinä. Mikään ruoka ei ole maistunut, mutta hedelmät, kylmät marjat pakkasesta ja tämä raikas sitruuna vesi ovat auttaneet jaksamaan nuutunutta oloa.
Mulla on ihana mies, joka toi työpäivän päätteeksi pussillisen sitruunoita, kun sanoin, että nyt potilaan tekee mieli sitruunamehua. Puristin kaksi sitruunanmehua litraan kylmää vettä, lisäsin puolitoista teelusikallista (tyrnimarjan makuista) hunajaa, silppusin saksilla joukkoon situunamelissaa sekä minttua ja lopuksi vielä pakastimesta muutama jääpala kruunaamaan voimajuoma. Jos kuume jatkuisi useamman päivän, niin sekaan voisi lisätä vielä ripauksen suolaa, jotta nestetasapaino pysyy balanssissa.
Uskon, että vitamiinit, riittävä nesteen nauttiminen ja raikkaat ruuat auttavat kroppaa sitkistelemään flunssaa vastaan. Tänään aamulla sain jo herätä parempaan oloon ja mikäs sen parempaa.
Rion olympialaiset on ollut parasta viihdettä tässä viime päivät. Niitä voi tuijottaa ilman sen suurempaa aivotoimintaa ja toisaalta tasainen selostus sopii myös taustaääneksi päikkäreitä nukkuessa.
Surffailen yle femman ja tv 2 välillä aina sen mukaan kummasta tulee viihdyttävämpää urheilua. Mun ehdottomia suosikkilajeja ovat telinevoimistelu ja yleisurheilun osalta hyppylajit; seiväshyppy, korkeushyppy, kolmiloikka ja pituushyppy. Viimeksi eilen miesten telinevoimistelun nojapuiden finaalia seuratessani ihmettelin, että mihin kaikkeen ihmiskeho pystyykään. Huikeita suorituksia.
Nyt otan vielä pari päivää kevyesti, ja annan flunssalle potkun persiille. Silti ihastelen tässä ikkunasta tulevaa valoilmiötä, aurinkoa ja syksyisen raikasta ilmaa. Odotan jo kevyttä kävelylenkkiä syksyltä tuoksuvassa metsässä.
Sanoinko tosiaan syksy? Kyllä. Niin se kesä vain taipuu syksyyn, samalla kuitenkin huomaan, että mut valtaa joka syksy hyvä fiilis. Syksy on jollain tapaa uuden alkua. Siinä on jotain uutta mitä odottaa, ehkä jännittääkin. Syksy tarkoitti ennen koulun alkua, myöhemmin opiskeluvuoden alkua, sittemmin kesäloman jälkeen uusien duunijuttujen alkua ja tänä vuonna sitten vauvan syntymän lähestymistä. Syksyissä on sitä jotain. <3
-Hilla