Tulen onnelliseksi kun pääsen liikkumaan, kun saan liikkua. Sanon tämän ääneen silläkin uhalla, että joku toteaa minun olevan liikunta-addikti tai himoliikkuja. Ehkä vähän olenkin, mutta sata varmasti nautin liikunnasta, ulkoilusta ja treenaamisesta täydestä sydämestäni.
Kirjoitin pari postausta sitten sitkeästä kesäflunssasta. Flunssa on voitettu, mutta lähes kolme liikkumatonta viikkoa muistuttivat minua taas siitä, kuinka isossa osassa liikunta ja kuntoilu ovat elämässäni.
Olen ollut nuoruudessani ja vielä yliopistovuosieni alussa kilpaurheilija suunnistuksessa. Niistä vuosista on tultu tähän päivään ja liikunnan intensiivisyys ja tavoitteellisuus ovat elämässäni muuttanut muotoaan, mutta tärkeys säilynyt.
Olen ehkä viljellut kliseeksi asti blogissani vuosien varrella sitä, miten urheilu tuo hyvää oloa päiviini. Mutta niin se vain on. Kun ei kolmeen viikkoon pääse luontoon poluille juoksemaan, tirauttamaan ainuttakaan hikipisaraa tai tuntemaan endorfiinien virtausta kropassa, on jotenkin vajavainen olo. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta niin se vain on.
Liikunta tuo elämääni iloa, hyvää oloa, onnellisuutta, kuntoa, positiivisuutta, voimaa ja terveyttä. Olen joka päivä myös kiitollinen siitä, että kroppani mahdollistaa liikkumisen ja siksi haluan pitää itsestäni huolta.
Olen myös vuosien aikana oppinut kuuntelemaan kehoani, pitämään lepoa kun siltä tuntuu, tekemään palauttavia harjoituksia ja nauttimaan luonnossa olemisesta niiden kovempien treenien ja suoritusten ohella. Kaiken kaikkiaan olen aktiivinen ihminen, joka kaipaa päivittäistä tai viikottaista liikunta-annosta. Kun se puuttuu, tuntuu kummalta.
Yhtä hyvin onnellisuuden tunteen voi ihmiselle antaa pianon soittaminen, laulaminen, leipominen tai maalaaminen. Minulle se on liikunta.
Tehdään asioita, jotka lisäävät onnellisuuttamme ja osataan arvostaa niitä. 💜
Hilla
Täytyy myöntää, että täällä on ikävä monipuolisempaa liikuntaa ja hiki pisaroita. Vaikkakin kaikki se liikunta mitä tällä hetkellä teen, tuntuu hyvältä ja esim. porrasjuoksut ei tuntuisi, niin kyllä niitä muitakin liikuntamuotoja ikävöi. Kuitenkin niidenkin aika taas joskus tulee, nyt raskaus määrittää liikuntaa ja mulla aika paljonkin liitoskipuja takia, mutta jooga on ihanaa nyt ja tekee hyvää keholle ❤
Ymmärrän hyvin, sitä alkaa kyllä kaivata hikiliikunnan pariin tuossa tilassa. Mut kuten sanoit, nyt on paras kuunnella omaa kehoa ja antaa sille ja vauvalle mitä ne tarvitsevat. Kevyttä liikuntaa, joka antaa voimaa ja saa teidät voimaan hyvin.💕 Se on tärkeintä nyt, hikipisaroita ehtii vuodattaa myöhemminkin. 😊👍