Itsenäinen blogi vs. portaaliblogi – mikä on blogien tulevaisuus?

Perustin ensimmäisen blogini vuonna 2013 Blogspottiin Bloggerin pohjaan. Siitä alkoi blogiurani, jota edelleen kuljen. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden vuosien aikana ja blogimaailmakin on muuttunut siinä samalla. Olen ehtinyt olla mukana myös kolmessa eri blogiportaalissa, joista yksi, Fitfashion, lopetti toimintansa viime kuun lopussa. Kesäkuussa 2018 päätin lopulta useamman blogiportaalivuoden jälkeen perustaa oman itsenäisen blogin ja taas ollaan tavallaan siellä, mistä alussa lähdettiin. Oman osoitteen alla www.hillastenlund.com:ssa.

Itsenäistä bloggaamista oman osoitteen alla on nyt takana viisi kuukautta ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Tämä oli oikea ratkaisu, ja siihen haluan myös uskoa jatkossa. Suurinpana huolenaiheena portaalista itsenäiseksi bloggaajaksi lähtemisessä on lukijamäärien muutos. Dippaako lukijämääräni isosti vai saanko oman domainin alle houkuteltua kiinnostavalla sisällöllä entistä enemmän lukijoita, uusia lukijoita vanhojen lisäksi?

Muutos portaaliblogista itsenäiseksi blogiksi

On selvää, että muutosvaiheessa lukijamäärät hetkellisesti laskevat, koska kaikki lukijat eivät pysy muutoksen perässä ja Google ei heti näytä hakutuloksissa uuden blogin tekstejä eikä sivustoakaan. Pikkuhiljaa lukijamäärät siitä nousevat takaisin ja mikä hienointa, minun blogissani lukijamäärät nousivat samalle tasolle takaisin kuin portaaliaikoina.

Portaalien etusivuille saapuu kuukausittain satojatuhansia lukijoita, mutta kuinka moni sitten siirtyy mihinkin blogiin, onkin toinen juttu. Ja tavoittaako portaali ylipäätään juuri bloggaajalle oikean kohderyhmän. Ne ovat kaikki hyviä kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Uskon, että minun lukijoistani putosi muutoksen mukana pois niitä, jotka tulivat blogiini vain portaalin kautta, ns. tuurilukijoita. Heidän tilalle olen kuitenkin saanut uusia lukijoita, jotka haluavat tulla lukemaan juuri minun tekstejä esimerkiksi Instagramin kautta tai sitten suoraan googlaamalla blogin nimen. Vanhoja blogitekstejä luetaan myös googlehakujen kautta, esimerkiksi synnytyskertomustani luetaan edelleen kuukausittain monia kertoja, vaikkei se juuri nyt omalla kohdallani ajankohtainen asia olekaan. Se vain kertoo, että Googlen äärellä on muita synnytykseen valmistautuvia, jotka haluavat lukea kokemuksia synnytyksestä. Juuri siitä syystä jaoin oman kertomukseni blogiin, että siitä olisi apua niille, jotka eivät ole vielä itse synnytystä kokeneet.

On myös ollut selkeästi nähtävissä, että monia suomalaisia suosittuja bloggaajia on päättänyt ryhtyä yrittäjiksi ja ovat siten siirtyneet oman osoitteen alle itsenäisiksi bloggaajiksi, jotta voivat hallinnoida kaikkea blogiinsa, sen brändiin ja kaupallisuuteen liittyen itsenäisesti. Suurimmat ja houkuttelevimmat portaalit pitävät vielä hyvin kiinni bloggaajistaan, mutta samaan aikaan myös itsenäiset blogiyrittäjät lisääntyvät.

Kaupallisuus blogeissa

Yksi syy itsenäiseksi bloggaajaksi lähtemisessä oli myös kaupallisuuteen liittyvät asiat. Tällä hetkellä blogitekstini keskelle ei hypi vaippamainokset, eivätkä yritysten mainosvideot lähde käyntiin samalla kun olet lukemassa tätä tekstiä. Saat siis ihan rauhassa keksittyä lukemiseen, ilman, että kappaleiden väleissä vilisee mainoksia. Sehän ei kaikkia haittaa, mutta itselleni oli tärkeä asia päästä niistä eroon täällä blogissani.

Samalla muutos itsenäiseksi bloggaajaksi kuitenkin tarkoitti sitä, että en saa blogistani mitään lukijamäärin suhteutettua kuukausipalkkiota, vaan tienaan vain kaupallisilla yhteistöillä, joita voin sopia yritysten, järjestöjen, tapahtumien tms. kanssa. Osaa lukijoista kaupalliset yhteistyöt ärsyttävät, koska silloin teksti koetaan päälle liimatuksi. Haluan kuitenkin tässä kohtaa puhua kaupallisuuden puolesta siinä mielessä, että nyt minulla on 100 % mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä blogissani nostan esille. Täällä ei vilise pikavippimainokset tai laihdutuspatukat, koska en itse sellaisiin usko. Sen sijaan olen saanut viime aikoina tehdä yhteistyötä yritysten, tuotteiden ja palveluiden kanssa, joiden arvot pystyn itsekin jakamaan. Yhteistyöt sopivat nyt paremmin omaan tyyliini.

Bloggaaminen vie minulta viikottain useamman tunnin aikaa. Alkuun blogi oli minulle vuosia pelkkä harrastus, ilman tuloja, mutta nykyään tämä on myös osittain työtä, josta on mukava maksaa itselleen vähän palkkaa. Jos en kirjoittaisi tai jakaisi itsestäni mitään, ei täällä olisi myöskään lukijoita. Tarkoitan siis sitä, että en koe tienaavani vain sillä yhdellä yhteistyöllä, vaan teen viikottain töitä sen eteen, että saan luotua kiinnostavaa sisältöä teille seuraajilleni, joita kohderyhmäkseni myös kutsutaan.

Yritysten edustajat usein kysyvätkin minulta, että millainen kohderyhmä minulle on. Olisipa hauska ottaa sieltä ruudun takaa sata naista riviin ja sanoa, että tällaisia he ovat. <3 Parhaita tyyppejä, supernaisia, pääosin 25-55-vuotiaita, suomalaisia naisia, joita kiinnostaa elämässä osittain samat asiat ja aiheet kuin minuakin. On siellä miehiäkin ja yläfemmat teille kaikille!

Joulukuun lopussa määräaikainen työsuhteeni palkkatöissä loppuu ja olen päättänyt ensi keväänä panostaa bloggaamiseen enemmän ja kokeilla, josko siitä voisi tehdä itselleen unelmaduunin ainakin joksikin aikaa. Täyden päivätyön rinnalla laadukkaan blogin pitäminen ei ole ollut joka viikko ihan helppoa ja siihen haluan kokeilla muutosta.  Jos ja kun kuitenkin luovun päivätyön palkasta, on selvää, että blogia on kaupallistettava ainakin jonkin verran ja sen rinnalla luotava muuta hyvää, ei kaupallista sisältöä.

Nyt viime kuukausina kaupallisuutta on ollut blogissani jokseenkin enemmän, sillä yritykset käyttävät markkinointibudjettejaan useimmiten enemmän näin joulun alla ja vuoden viimeisinä kuukausina. Se näkyy selvästi myös bloggaajien yhteistyöehdotuksina. Puolestaan kesä on blogien kaupallisuudessa hiljaista, koska yritysten tyontekijät kesälomailevat, eikä kukaan ole tarjoamassa silloin yhteistöitä. Itse ymmärrän myös hyvin sen, että silloin taotaan, kun rauta on kuuma. Kesähelteillä rauta onkin sitten kylmä, mutta bloggaamista tietenkin jatketaan. Onneksi hiekkarantojen hiekka on silloin kuumaa.

Itse pyrin myös yhteistöissä miettimään tekstiin jonkun sellaisen aiheen tai kulman, joka kiinnostaisi teitä sisällöllisesti tai antaisi muuten jotain hyötyä. Kiinnostavien kaupallisten sisältöjen tekemisen näen kivana haasteena.

Rakas harrastus vai työtä?

Jos en pystyisi edelleenkään tienata blogillani mitään, en usko, että se olisi enää tässä lapsiperhearjessa mukana pelkkänä ”harrastuksena” tässä mittakaavassa, koska olisi se liian aikaa vievä harrastus. Siinä tapauksessa käyttäisin kaikki ne viikottaiset bloggaamisesta vapautuneet tunnit varmasti johonkin muuhun, esimerkiksi liikuntaan, kirjojen lukemiseen, olemiseen, ystävien näkemiseen, näiden ihanien tyyppien kanssa sohvalla makaamiseen, what ever.

Tämäkään asia ei tietenkään ole mikään mustavalkoinen asia. Edellä kertomani asiat voivat kuulostaa kylmiltä ”rahat silmissä” jorinoilta, vaikka todellisuudessa tämä on minulle myös rakas harrastus, joksi se on vuosien saatossa muodostunut. Jokainen bloggaaja on joskus kirjoittanut ensimmäisen blogitekstinsä ollen ihan nobody, siitä minäkin lähdin liikkeelle 2013 ja lukijoita oli viikossa 10.

Ajattelen paljon teitä lukijoitani ja sitä, mikä teitä kiinnostaisi ja mikä saisi teidät blogini äärelle palaamaan, miten kuulisin teistä useammin ja mitä kivaa voisinkin keksiä. Miten paljon henkilökohtaisia asioita jaan ja missä menee raja. Mikä viihdyttäisi, inspiroisi ja lisäisi hyvää mieltä teidän päiviinne. Onhan tämä kilpaileva kanava tv:lle, kirjoille, elokuville tai podcasteille, joiden kaikkien pääasiallinen tehtävä on viihdyttää.

Seuraan jonkin verran blogiskeneä ja olen huomannut, että bloggaajat pohtivat tällä hetkellä paljon sitä, mikä on blogien rooli. Blogien lukijamäärät ovat isossa kuvassa tippuneet, mutta uskon suurimmaksi syyksi juurikin sen, että kilpailevia kanavia on niin paljon. Ja osalle seuraajista riittää nykyään myös pelkkä Instagram.

Viekö Instagram paikan blogeilta?

Toisaalta – moni bloggaaja on siirtynyt todella vahvasti Instagramiin – mikä voi myös osaltaan johtaa siihen, etteivät seuraajat klikkaa enää itseään blogin puolelle, kun näkevät ja saavat kaiken jo Instagramista. Moni bloggaaja näkee paljon vaivaa Instagramin päivittämiseen ja storyjen kuvaamiseen, eikä silloin paukkuja riitä enää tekstien kirjoittamiselle. Sanoisinkin siis, jopa vähän karusti, että bloggaajat ovat ehkä itse siirtäneet omaa blogiaan enemmän Instagramiin ja blogit ovat jääneet vähemmälle. Lukijat kuitenkin arvostavat hyviä tekstejä, eikä lukijoita koskaan pitäisi aliarvioida, vaikka kiireessä syyllistyn siihen ihan varmasti itsekin aika ajoin.

Siihen en kuitenkaan usko, että blogit olisivat katoamassa. Laadukkaille blogeille on varmasti paikkansa.

Kirjoitin graduni osittain tarinallisuudesta ja tutkin muun muassa tarinan rakennetta. Tarinoita on kerrottu jo kivikaudella ja tarinat ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Tarinoita on kerrottu maataloissa kynttilänvalossa ja tarinoita on kerrottu ompeluseuran neulontapiirissä. Nyt kirjoitan tarinaa blogissa. Tarinat ovat aina olleet osa ihmisen kommunikaatiota ja tulevat aina olemaan. Sosiaalinen media on muuttanut ja tulee muuttamaan tarinoiden kerronnan tapaa, mutta blogeissa on varmasti paikkansa tarinoille, ainakin jos niitä osaa kiinnostavasti kirjoittaa.

Jotkut pitkään bloganneet näkevät ongelmana myös se, että tuntuu kuin kaikki olisi jo kerrottu. Kaikki ruokareseptit jaettu ja asupostaukset kuvattu, vinkit annettu ja jumppaohjeet kirjoitettu. Itse näen tämänkin vain positiivisena asiana: mikä on se minun oma juttuni, joka lukijoitani kiinnostaa. Ja aina elämä muuttuu ja tulee uutta kirjoitettavaa.

Yksi asia on varmaa: muutos

Ja loppujen lopuksi bloggaamisessa, tämän kaiken muutoksen, sisällöntuotannon, valokuvaamisen, kaupallisuuden, toiveiden ja oman lukijakunnan välillä, on vain löydettävä tasapaino, joka tyydyttää itseään. Bloggaaminen on sekä sikakiva harrastus, että joskus väsyttävän vaativa työ, kun hakkaa näppäimiä vielä puolen yön aikaan, jotta saisi jonkun sovitun jutun oikeaan aikaan hoidettua ja julkaistua. Se on harrastus ja työ, jonka tulevaisuudesta ei minulla ole tietoa, mutta eihän mistään muustakaan ole 100 % lupausta tässä elämässä. Yksi asia, mikä elämässä on varmaa, on muutos. Ja sehän pitää kivet vierimässä, eikä anna niiden sammaloitua.

Jos jaksoit lukea, tänne asti, niin onnittelen sinua. Viihdyit blogissani juuri 1190 sanan verran.

Mitä ajatuksia nämä aiheet sinussa herättävät? Jaksatko enää lukea blogeja? Ainakin tämän jaksoit!

Mikä sinua blogeissa kiinnostaa, aiheet vai henkilö blogin takana? Mitä blogeista toivot saavasi vai onko se lähinnä ajanvietettä sinulle? Kuka sinä olet ja miksi olet täällä? Kerro jotain kommenttiboksissa. Näen, että teitä käy blogissani tuhansia joka kuukausi, mutta useinkaan kommentteja ei enää ehditä kirjoittaa. Eikä sekään minua niin haittaa, pääasia, että olet siellä ja viihdyt! 🙂

Sellaisin blogimiettein tällä kertaa! Mukavaa torstain jatkoa!

Kuvituksena kuvia puhelimeltani tämän syksyn varrelta.

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

You may also like

16 kommenttia

  1. Heippa Hilla! Tämä oli niin hyvä teksti!

    Luen blogeja, niitä paria kolmea, ehkä noin kerran viikossa. Ennen asia oli toisin, mutta vauvan tultua taloon ovat päivät täyttyneet jollain aivan muulla 😁 sinun blogisi säilyi lukulistallani sen vuoksi, että ensinnäkin kirjoitat ihanasti ja blogiasi on helppo lukea. Koen samaistuvani sinuun ja meillä on hyvin samantapainen elämänasenne ja arvot. Ja kuten sanoit, blogissasi eivät vilise mainokset kesken tekstin, se on ihanaaa! 😉 Saan blogistasi paljon inspiraatiota liikkumiseen, ruokajuttuihin ja sisustukseen. Siihen tavalliseen arkeen. Nyt vauvan syntymän myötä olen yhä useammin palannut takaisin vanhoihin teksteihisi vauva-arjesta. Kiitos kun olet kirjoittanut siitä avoimesti ja rehellisesti 😊 Blogit ovat minulle ajanvietettä, mutta ehkä enemmän vielä sellaista ilon ja hyväntuulisuuden paikka arjessa. Jatkan täällä, vaikka harvoin ehdin kommentoimaan 😘

    T. Iida (ei olla Jeppiksessä törmätty vielä, mutta kun törmätään niin tulen nykäisemään hiasta 😉)

    1. Moikka Iida, ja kiitos kommentistasi! On todella mukava kuulla, millä tavalla muut blogeja kuluttavat ja millä perusteella valitsevat blogejaan omalle lukulistalle. 🙂 Tuo samaistuminen on kyllä tärkeä asia, sen allekirjoitan itsekin. Seuraan sellaisia henkilöitä somessa, jotka ovat jollain tapaa samanlaisia tai joiden elämä muutoin kiinnostaa ja on samaistuttavaa. Mukava myös kuulla, että olet laittanut merkille tuon mainosten puuttumisen blosissani ja että se tekee myös lukemisestasi oikesti rauhallisempaa.:) Ihana, että voin olla blogini kanssa sinulle paikka viihtyä ja löytää päiviin lisää hyvää mieltä ja iloa. Me olemme tulossa joulukuussa taas parikin kertaa Jeppikseen, joten todennäköisyydet tapaamisen osalta lisääntyvät ainakin jonkun verran. 😉 Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle ja tervetuloa tänne blogin pariin jatkossakin. <3

  2. Hyvä teksti ja hyvää pohdintaa! 🤗Itsellä on edelleen lukulistalla useita blogeja, joita seuraan säännöllisesti. Näille blogeille yhteistä on varmasti se, että blogin takana on kiinnostava ja inspiroiva tyyppi, johon voi samaistua. Blogeista hakee ehkä eniten vertaistukea, inspiraatiota ja ideoita. Kiitos kun jaksat kirjoittaa ja tuottaa mielenkiintoista ja laadukasta sisältöä, jossa on mukavasti tarttumapintaa ❤️

    1. Kiitos Karkki ajatuksistasi. Huomaan, että taidamme olla blogin lukijoina aika samanlaisia. Minäkin vierailen blogeissa juurikin vertaistuen, hyvän mielen sekä vinkkien ja ideoiden takia. Välillä toki on ihanaa viipyillä visuaalisesti kauniissa blogeissa ja fiilistellä tunnelmia. 🙂 Kyllä minä jaksan ja tästä edelleen niin tosi paljon inspiroidun, kunhan vaan olisi riittävästi aikaa. Onneksi siihen on pian tulossa muutos. Iloista viikonloppua teidän poppoolle! <3

  3. Hei Hilla, luin koko tekstin🌻. Pohtimista riittää ja kuten kirjoitit ja mikään ei ole niin varmaa kuin muutos👍.

    Mukavaa joulun odotusta 🌲🎅🤶 Muma

    1. Heippa Huttu! Kiva kun luit ja jätit vielä kommentin. Onhan tässä tosiaan kaikenlaista mietinnässä ja joskus niitäkin ajatuksia on mukava avata pään sisältä teille lukijoille.:) Mukavaa joulun odotusta myös sinne! <3

  4. Minä tykkään kaikista sinun jutuista. Osaat juurikin tehdä pienen tarinan arkisistakin asioista. Saan myös usein energiaa lähteä urheilemaan, kun näen miten sinä saat iloa ja energiaa liikunnasta.
    Minullakin on lapsia, joten äitijuttuja ja ajatuksia on myös mukava lukea.

    -Kaisa

    1. Moi Kaisa, ihana kun jätit kommentin ja tulit kertomaan vähän ajatuksiasi. Kyllä niistä tavallisista, arkisistakin asoista saa tarinoita kehitettyä. Instagramin puolella olen varmaankin enemmän viime aikoina jakanut treeni- ja liikuntakuulumisia, mutta niistä voisin kirjoittaa blogiinkin taas kun vaan aiheita pomppii mieleen. Mukava myös kuulla, että lapsijutut kiinnostaa. Niitä olisi tähän vanhemmuutteen liittyen paljon takataskussa. 😀 Ihanaa ja rentoa alkavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi.<3

  5. Moikkamoi – täältä tuore mutsi taas huutelee 😀 Hyvää pohdintaa – jälleen! Itsekin haaveilin kotiin jäätyäni siitä, että voisin panostaa bloggaamiseen enemmän. No fakta on se, että tämä vauva-arki vie odotettua enemmän paukkuja (orastavasta flunssasta nyt puhumattakaan.. hitsin miesflunssat!) ja olenkin nyt tyytynyt siihen, ettei blogi määritä elämääni ja vie liikaa vapaa-ajastani vaan opettelen nyt tätä uutta arkea. Olisi ihanaa tehdä kaikenlaisia yhteistöitä ja julkistaa ihania kuvia jne, mutta juuri nyt tajuan ettei minulla ole paukkuja panostaa niin paljon kuin aktiiviseen blogiin tulisi. Bloggaaminen vie for real paljon paljon aikaa ja resursseja ja etenkin tälläisenä pikkubloggaajana ärsyttää kun panostaa blogiinsa, eikä lukijamäärät nouse. Turha vinkua, koska laadukkaampia ja isompia blogeja on niin paljon, että töitä saa tosissaan tehdä, jotta huippua kohti voi nousta – ja minusta se on ok, koska ei yksikään ”isompi” bloggaaja ole saanut näkyvyyttään ilmaiseksi. Ehhei!
    Minua on myös tuo IG mietityttänyt: kanavana se on nopea paikka kurkistaa toisten elämään, mutta harmillista kyllä sellainen pikakelaus, joka sitten katoaa. Blogeissa on ihanaa juuri se, että niihin vanhoihinkin juttuihin voi aina palata <3
    Ääh ei taaskaan päätä eikä häntää tässä, mutta menkööt jumiutuneen padan piikkiin. Postaustoiveita on edelleen perus-arki, ruokareseptit, lapsiperhe ja esim. Selman kehitys ja äitiys ja mikä on yllättänyt tms sekä elämänhallinta ylipäätään 🙂 ja hei EHDOTTOMASTI se keittiöremppa nyt julki 😀 hahaa! Ja joulusomistukset teidän kotoa – vai onko teillä sellaisia? Itse kaivoin ne vähät koristeet esille mitä meille on jo eilen ja kynttelikön laitan ikkunaan huomenna ekana adventtina. Vaikka kuinka yritin olla moderni värimaailmaltani tänä(kin) jouluna, huomaan aina kaipaavani sitä aitoa punaista jouluun. Meillä se nimenomaan tekee joulun, kun ei punaista muuten täällä muuten kuin miehen työvaatteissa näy 😉
    Mukavaa viikonloppua! Pus!
    PS. ainiin ja KIITOS siitä ettei täällä pompi mitkään saak.. ärsyttävät videot. Kiitos!

    1. Moikka ihana ihana Jossu! Mun vakkarikommentoija. <3 <3 "Itsekin haaveilin kotiin jäätyäni siitä, että voisin panostaa bloggaamiseen enemmän. No fakta on se, että tämä vauva-arki vie odotettua enemmän paukkuja (orastavasta flunssasta nyt puhumattakaan.. hitsin miesflunssat!) ja olenkin nyt tyytynyt siihen, ettei blogi määritä elämääni ja vie liikaa vapaa-ajastani vaan opettelen nyt tätä uutta arkea. " Tämä kohta sun tekstistä osui ja upposi samantien. Olen itse pyörinyt noiden tunteiden kanssa silloin kun Selma syntyi ja jotenkin niihin sitten löytyi tasapaino. Vauva on ollut tietenkin aina ykkönen, mutta omasta levosta tuli sitten napsittua aikaa bloggaamiselle. Bloggaaminen on kyllä ihmeen aikaa vievää, mitä ei aina uskoisi, vasta sitten kun itse tekee. Tosin olen myös viime aikoina joissain tilanteissa uskaltanut myös laskea vähän rimaa, esimerkiksi valokuvien suhteen. Jos ei kerkeä, niin sitten kuvitan juttuja jollain vanhoilla kuvilla. Se auttaa paljon. 🙂

      Minäkin tykkään lukea blogeja, niissä tarina on syvempi ja pidempi ja juttuihin voi tosiaan palata uudelleen. Olen tosta asiasta sun kanssa kyllä ihan samaaa mieltä. 🙂

      Ja tähän väliin sanottava, että sun ajatuksenjuoksu kommentit on niin hauskoja. 😀

      Ja kiitos myös tästä pitkästä listasta postaustoiveita: "Postaustoiveita on edelleen perus-arki, ruokareseptit, lapsiperhe ja esim. Selman kehitys ja äitiys ja mikä on yllättänyt tms sekä elämänhallinta ylipäätään 🙂 ja hei EHDOTTOMASTI se keittiöremppa nyt julki 😀 hahaa! Ja joulusomistukset teidän kotoa – vai onko teillä sellaisia?" Kaikki ovat sellaisia juttuja, joista mielelläni lukisin muidenkin blogeista. 🙂

      Lupaan, että keittiön lopputulos tulee julki kyllä piakkoin. Kunhan ehdin sen kuvata. Uusi oikea taso tulee vasta juuri ennen joulua, mutta voisihan tämän kokonaisuuden vilauttaa blogissa vähän keskeneräisenä jo. Sitähän tämä elämä muutenkin on. 😀

      Mukavaa viikkoa sinne teille, tsemppiä äitiyden ihanuuksiin ja kamaluuksiin. 😉 Ja rauhallista joulun odotusta! Pus ock kram! <3

    1. Heippa Janika ja kiitos kommentistasi! Siinä tapauksessa tiedän jatkossakin kirjoittavani liikunnasta ja urheilusta täällä blogin puolella. 🙂 Mukavaa joulun odotusta sinulle. <3

  6. Heippa! En aiemmin ole blogiisi jättänyt kommenttia, mutta tämän postauksen inspiroimana päätin että ehkä nyt olisi aika. Olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden ajan, se muun muassa inspiroi liikumaan, saa kivoja vinkkejä arkiruokiin sekä (vaikka itselläni ei vielä lapsia olekaan) saat lapsiperhearjen kuulostamaan positiiviselta ja aktiiviselta vaikkakin toki elämän makuiselta. 🙂
    Ja blogin siirtyminen pois portaalin alta on vain positiivista, en tiedä mitään turhauttavampaa blogia seuratessa kuin mainokset tekstien väleissä sekä väkinäiset yhteistyöpostaukset…. Kiitos tästä Hilla! 😊

    1. Moikka Jutta ja tosi mukavaa kun jätit kommentin ensimmäistä kertaa. <3 Tuntuu aina vähän jänskältä, kun kuulee, että joku on seurannut blogia jo useamman vuoden. Vaikka kyllähän sen voi arvata, mutta silti se aina jotenkin yllättää. Hehe!

      Ihanaa, että olen saanut jakaa täällä sinullekin inspiraatiota liikuntaan ja arkiruokiin! 🙂 Arkiruuat best! Lapsiperhelämää täällä eletään, ja välillä on on pohtinut myös sitä, ettei mene jutut liian perhekeskeisiksi ja lapsellisiski, mutta hyvä näin jos senkin osalta jonkinlainen tasapaino on säilynyt ja nekin jutut kiinnostaa, vaikkei omaa lasta olisikaan.

      Mukavaa joulun odotusta sulle Jutta ja kiva kun annoit hetken aikaasi kommentille! <3

  7. Mä löysin sun blogin aikanaan Fitfashionilta. Erotuit joukosta sillä, ettei sun blogissa ollu pelkkää salia ja rahkaa ja superfoodeja vaan ihan tavallista liikunnallista arkea, ruokapöydässä perunaa ja leipää. Blogissa olevat kuvat osoittaa, miten tavallisellakin arkiruoalla ja lähipuiston portaita pomppimalla voi näyttää siltä mitä moni tavoittelee: sopivan (muttei liian) hoikalta.

    Tykkään siitä, miten olet niin avoin. Tässäkin kirjoituksessa päästät lukijat blogin kulissien taakse ja tää taas lisää kiinostusta, läpinäkyvyyttä. Mä ymmärrän kaupalliset yhteistyöt kunhan niitä ei ole liikaa ja hyvin toteutettuna niistä saa oikeasti vinkkejä omiin ostoksiin. Onhan julkkikset kautta aikain esitelly yhteistyökumppaneitaan lehtien sivuilla ja blogit on mun mielestä ihan vastaava juttu.

    Mitä tulee blogissa näkyvään mainontaan niin tuokin on yksi syy miksi viihdyn täällä: teksti ja kuvat erottuu selkeästi taustasta. Fitfashionin seuraaja, Terve.fi on jääny multa kokonaan pois kun se on niin sekava! Mainoksia on ihan liikaa, ne on häiritsevän vilkkuvia ja välkkyviä, siellä ei oikeasti erota blogiin kuuluvia kuvia ja tekstejä mainoksista.

    Myös rahasta ja työelämästä kirjoitat avoimemmin kuin moni muu. Iso osahan ne on ruoan ohella ihmisen arkea, mutta moni peittelee ja piilottelee niitä. On taas helppo samaistua kun lukee blogista, miten joku muukin pohtii kuukauden budjettia ja suuntaa uralleen.

    Viimeisimpänä ja hyvin suurena syynä mulla seurata sun blogia on suunnistus ja juoksu. Molemmat lajit on lähellä sydäntä, kisakertomuksia on todella mielenkiintoista lukea ja treenipostauksista saa aina omaa inspiraatiota treeneihin.

    1. Moikka Jenni ja superpaljon kiitos kattavasta kommentista. Fitfashionin ajoista onkin jo hetki aikaa, joten olet pysynyt matkassa mukana tovin. 🙂

      Sanoit tykkääväsi siitä, että olen avoin. Ja itseasiassa se varmaan tulee aika luonnostaan, että sitten jos jostain aiheesta kirjoitan, niin haluan kertoa myös kunnolla tai päästää lukijan vähän syvemmälle. Aiheesta riippuen. Eikä se kuitenkaan sitä meinaa, että kertoisin blogissani kaiken. Itsekin kun tykkään lukea sellaisia blogeja, joista saa vähän enemmän irti ja joissa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

      Rahasta ja henkilökohtaisesta taloudesta kirjoitan varmaan enemmän ensi keväänä kun blogille on jälleen enemmän aikaa. Nyt syksyn aikana ne ovat vähän jääneet, mutta hyvä tietää, että niitäkin mielenkiinnolla luet. Ja se on just niin, että raha-asiat ovat meille kaikille arkipäiväinen asia, mutta loppujen lopuksi niistä saa lukea melko vähän blogeista.

      Ja vitsit, suunnistus ja juoksu, kaksi timanttista lajia! 🙂 Nyt on suunnistusnastarit naulassa ensi kevääseen asti, mutta sitten pääsee taas rastien perään juoksemaan.

      Ihanaa joulun odotusta sinulle ja vielä kerran, kiitos Jenni kun jätit kommentin. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *