Tänään aamu alkoi rauhallisella sunnuntain aamupalalla. Täytetty Lidlin croissant, verigreippi ja kuppi kuumaa kahvia. Sunnuntaiaamuissa on jotain erityisen ihanaa. Useinkaan ei ole hoppu mihinkään, lapsi viihtyy aamuohjelmien parissa tai leikkien ja itse voi lueskella samalla kirjaa tai lehteä hetken verran. Ei se hetki yleensä kovin kauaa kestä, mutta siksi siitä osaa nauttiakin.

Aamupalan jälkeen oli mun vuoro lähteä liikkumaan. Päätettiin yhdistää lapsen ulkoilu ja mun juoksulenkki Meikojärven ulkoilualueella. Vaihdoin juoksukamat päälle ja sidoin nastalliset maastojuoksukengät jalkaan. Daniel puki Pikkuässän ja pakkasi autoon lisäksi rattikelkan. Meiltä Meikojärven ulkoilualueella ajaa noin 10 miinuutin matkan ja sitten onkin keskellä kaunista metsää ja järvimaisemaa.

Jätin Danielin ja Pikkuässän laskemaan rattikelkalla mäkeä ja lähdin itse hölköttelemään poluille. Tällä viikolla on sulanut paljon lunta pois, metsässä paikoitellen puiden alla oli jo ihan paljasta. Polut olivat silti vielä liukkaan jäiset, mutta hyvin siellä pärjäsi nastallisilla maastojuoksukengillä. Minulla on Sarvan nastalliset juoksukengät ja toiset Salomonin maastojuoksukengät, mutta niissä ei ole nastoja. Tuollaisilla jääpoluilla nastat ovat kyllä aika ehdottomat.

Juoksin 40 minuuttia rauhallisesti. Kohta seitsemännelle raskauskuulle siirtyessä juoksu ei enää ole tietenkään lennok