Kerroin raskaudesta täällä blogin puolella 20 raskausviikon ja rakenneultran jälkeen. Alkuraskaus on muutosten aikaa monilla tavoin ja kaikenlaista tapahtuu jo ensimmäisten viikkojen aikana. Niitä tuntemuksia ja kuulumisia en kuitenkaan voinut täällä jakaa, koska asian haluaa ymmärrettävästi pitää salassa ensimmäiset epävarmemmat kuukaudet.

Alkuraskaus – vointi, oireet, liikunta, muutokset kehossa ja ruokavalio – sellaisista kirjoittelen nyt, kun ovat vielä minulla tuoreessa muistissa. Alkuraskaudessa on paljon asioita, jotka mietityttävät niin olotiloissa, voinnissa kuin myös mielen tasolla. Varsinkin ensimmäisessä raskaudessa, toisen kohdalla moni asia onkin jo tuttua.

Muistan näistä molemmista raskauksista erittäin hyvin ne päivät, kun raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa. Olen raskaana, ihan oikeasti! Ihanaa, ei voi olla totta, iiks! Tätä toista raskautta saimme odottaa vielä verrattain kauemmin kuin ensimmäistä, joten lopulta positiivinen raskaustesti on niin suuri onni ja ilonaihe. Mutta samalla siihen onneen sekoittuu pienessä määrin myös sellainen apua-fiilis, jonka olen kokenut molemmilla kerroilla. Raskautta toivoo ja raskaaksi haluaa tulla, mutta sitten kun se yht’äkkiä onkin todellista, voi oma olo olla hetken puulla päähän lyöty. Mitenkäs tästä eteenpäin? Tuleeko minusta nyt tosiaan kahden lapsen äiti? Ihanaa ja häkellyttävää – sillä tavalla voisin kuvailla lyhyesti omat ajatukseni tuijottaessani positiivista raskaustestiä silmät suurina.

Kaiken kaikkiaan tämä toinen raskaus on ollut monilta osin samanlainen kuin ensimmäinenkin. Oireet, vointi ja muutokset kehossa ovat seuranneet toinen toisiaan. Aika on ehkä ainoa asia, joka on kulunut tässä toisessa raskaudessa paljon nopeammin kuin edellisessä. Ainakin siltä minusta tuntuu. Luulen sen johtuvan siitä, että tällä kertaa kaikki ajatukset eivät pyöri raskauden ja kasvavan vatsan ympärillä, vaan tämä toinen raskaus tapahtuu tässä muun elämän ohella kun sen on jo kerran saanut kokea. Nyt jo tiedän mitä tämä on ja mitä kaikkea on odotettavissa ainakin suurin piirtein. Kaikki ei enää ole uutta ja ihmeellistä. Se on ehkä isoin ero näiden raskauksien välillä.

Alkuraskaus – vatsan kasvu ja muutokset kropassa

Moni varmaan tunnistaa raskauskokemuksistaan sen, että positiivisen raskaustestin jälkeen alkaa tsuumailla omaa vatsanseutuaan tarkemmin ja ahkerammin. Tuumailee peilin edessä, että joko sitä kumpua tulisi esiin. Milloin vatsa alkaa kasvaa? Joko tämä kumpu näkyy? Näkeeköhän minusta jo ulkopuolinen, että olen raskaana?

Nyt kahden raskauden kokemuksella voin itsestäni ainakin sanoa sen, että 10 viikkoa menee helposti niin, ettei vatsanseudulla tapahdu mitään. Oikeastaan ne ovat odottamisen kannalta vähän piinaavia viikkoja, kun ensimmäinen ultrakin on monilla vasta viikolla 12. Itse tietää olevansa raskaana, mutta ulkoisesti sitä ei vielä huomaa. Ensimmäinen ultra oli jollain tavalla minulle helpotus, kun sain omin silmin nähdä, että siellä vatsassa on oikeasti elämää.

Raskausvatsani on alkanut näkyä noin 15 raskausviikolla vähäsen ja lopulta 20 raskausviikon jälkeen vatsalihakset ovat antaneet periksi ja parissa viikossa vatsa on pullahtanut kunnolla esiin kun kohtu ja sikiö ovat kasvaneet isommiksi.

Muita muutoksia kropassa

Muita muutoksia kropassa? Tässä kohtaa on mainittava rintojen kasvu. Jos vatsa ei merkittävästi kasvanut kokoa ensimmäisiin 20 viikkoon, niin rintojen koko kyllä tuplaantui tai triplaantui heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Viihdyn mielelläni pienempien rintojen kanssa, joten tämä koon tuplaantuminen on mun mielestä jopa vähän huvittavaa. Mutta minkäs teet, kun estrogeenit ryöpsähtää pilviin ja kehokin muuttuu samalla pehmeämmäksi ja muodokkaammaksi. Mitkään viime kesän rintaliivit eivät enää mahdu päälle, kaikki liivit on saanut vaihtaa isompiin. Tällä hetkellä sellaiset saumattomat liivit ja topit on parhaita eli mukavimpia päällä.

Muutenkin koko kroppa muuttuu vähitellen pehmeämmäksi ja rasvaa kertyy, vaikkei ruokavaliossa tai elämäntyylissä sen ihmeempiä muutoksia olekaan. Se vaan kuuluu ainakin omalla kohdallani tähän raskausmatkaan. Loppuraskaudessa kroppa keräsi viimeksi myös nesteinä sen verran, ettei sormukset enää lopussa mahtuneet sormiin ja kengän kokokin kasvoi numerolla. Myös kasvot vähän pyöristyvät ja olo muuttuu hivenen muumimammamaiseksi. Mutta sitä tämä on ja olen sinut sen asian kanssa.

Edellisessä raskaudessa painoa kertyi lopulta synnytyssaliin mennessä 17 kiloa, vaikken tuntenut oloani tavallaan isoksi silloinkaan. Paino vaan kertyy tasaisesti joka paikkaan, vatsaan, rintoihin, kasvavaan vauvaan, lapsiveteen, kohtuun, istukkaan, vereen ja koko kropan nesteisiin. Sairaalassa painoa hävisi lähes 10 kiloa ja loput 7 kiloa sitten vähitellen palautuessa ja imetyksen mukana.