Alkuraskaus – vointi, oireet, liikunta, muutokset kehossa ja ruokavalio

Kerroin raskaudesta täällä blogin puolella 20 raskausviikon ja rakenneultran jälkeen. Alkuraskaus on muutosten aikaa monilla tavoin ja kaikenlaista tapahtuu jo ensimmäisten viikkojen aikana. Niitä tuntemuksia ja kuulumisia en kuitenkaan voinut täällä jakaa, koska asian haluaa ymmärrettävästi pitää salassa ensimmäiset epävarmemmat kuukaudet.

Alkuraskaus – vointi, oireet, liikunta, muutokset kehossa ja ruokavalio – sellaisista kirjoittelen nyt, kun ovat vielä minulla tuoreessa muistissa. Alkuraskaudessa on paljon asioita, jotka mietityttävät niin olotiloissa, voinnissa kuin myös mielen tasolla. Varsinkin ensimmäisessä raskaudessa, toisen kohdalla moni asia onkin jo tuttua.

Muistan näistä molemmista raskauksista erittäin hyvin ne päivät, kun raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa. Olen raskaana, ihan oikeasti! Ihanaa, ei voi olla totta, iiks! Tätä toista raskautta saimme odottaa vielä verrattain kauemmin kuin ensimmäistä, joten lopulta positiivinen raskaustesti on niin suuri onni ja ilonaihe. Mutta samalla siihen onneen sekoittuu pienessä määrin myös sellainen apua-fiilis, jonka olen kokenut molemmilla kerroilla. Raskautta toivoo ja raskaaksi haluaa tulla, mutta sitten kun se yht’äkkiä onkin todellista, voi oma olo olla hetken puulla päähän lyöty. Mitenkäs tästä eteenpäin? Tuleeko minusta nyt tosiaan kahden lapsen äiti? Ihanaa ja häkellyttävää – sillä tavalla voisin kuvailla lyhyesti omat ajatukseni tuijottaessani positiivista raskaustestiä silmät suurina.

Kaiken kaikkiaan tämä toinen raskaus on ollut monilta osin samanlainen kuin ensimmäinenkin. Oireet, vointi ja muutokset kehossa ovat seuranneet toinen toisiaan. Aika on ehkä ainoa asia, joka on kulunut tässä toisessa raskaudessa paljon nopeammin kuin edellisessä. Ainakin siltä minusta tuntuu. Luulen sen johtuvan siitä, että tällä kertaa kaikki ajatukset eivät pyöri raskauden ja kasvavan vatsan ympärillä, vaan tämä toinen raskaus tapahtuu tässä muun elämän ohella kun sen on jo kerran saanut kokea. Nyt jo tiedän mitä tämä on ja mitä kaikkea on odotettavissa ainakin suurin piirtein. Kaikki ei enää ole uutta ja ihmeellistä. Se on ehkä isoin ero näiden raskauksien välillä.

Alkuraskaus – vatsan kasvu ja muutokset kropassa

Moni varmaan tunnistaa raskauskokemuksistaan sen, että positiivisen raskaustestin jälkeen alkaa tsuumailla omaa vatsanseutuaan tarkemmin ja ahkerammin. Tuumailee peilin edessä, että joko sitä kumpua tulisi esiin. Milloin vatsa alkaa kasvaa? Joko tämä kumpu näkyy? Näkeeköhän minusta jo ulkopuolinen, että olen raskaana?

Nyt kahden raskauden kokemuksella voin itsestäni ainakin sanoa sen, että 10 viikkoa menee helposti niin, ettei vatsanseudulla tapahdu mitään. Oikeastaan ne ovat odottamisen kannalta vähän piinaavia viikkoja, kun ensimmäinen ultrakin on monilla vasta viikolla 12. Itse tietää olevansa raskaana, mutta ulkoisesti sitä ei vielä huomaa. Ensimmäinen ultra oli jollain tavalla minulle helpotus, kun sain omin silmin nähdä, että siellä vatsassa on oikeasti elämää.

Raskausvatsani on alkanut näkyä noin 15 raskausviikolla vähäsen ja lopulta 20 raskausviikon jälkeen vatsalihakset ovat antaneet periksi ja parissa viikossa vatsa on pullahtanut kunnolla esiin kun kohtu ja sikiö ovat kasvaneet isommiksi.

Muita muutoksia kropassa

Muita muutoksia kropassa? Tässä kohtaa on mainittava rintojen kasvu. Jos vatsa ei merkittävästi kasvanut kokoa ensimmäisiin 20 viikkoon, niin rintojen koko kyllä tuplaantui tai triplaantui heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Viihdyn mielelläni pienempien rintojen kanssa, joten tämä koon tuplaantuminen on mun mielestä jopa vähän huvittavaa. Mutta minkäs teet, kun estrogeenit ryöpsähtää pilviin ja kehokin muuttuu samalla pehmeämmäksi ja muodokkaammaksi. Mitkään viime kesän rintaliivit eivät enää mahdu päälle, kaikki liivit on saanut vaihtaa isompiin. Tällä hetkellä sellaiset saumattomat liivit ja topit on parhaita eli mukavimpia päällä.

Muutenkin koko kroppa muuttuu vähitellen pehmeämmäksi ja rasvaa kertyy, vaikkei ruokavaliossa tai elämäntyylissä sen ihmeempiä muutoksia olekaan. Se vaan kuuluu ainakin omalla kohdallani tähän raskausmatkaan. Loppuraskaudessa kroppa keräsi viimeksi myös nesteinä sen verran, ettei sormukset enää lopussa mahtuneet sormiin ja kengän kokokin kasvoi numerolla. Myös kasvot vähän pyöristyvät ja olo muuttuu hivenen muumimammamaiseksi. Mutta sitä tämä on ja olen sinut sen asian kanssa.

Edellisessä raskaudessa painoa kertyi lopulta synnytyssaliin mennessä 17 kiloa, vaikken tuntenut oloani tavallaan isoksi silloinkaan. Paino vaan kertyy tasaisesti joka paikkaan, vatsaan, rintoihin, kasvavaan vauvaan, lapsiveteen, kohtuun, istukkaan, vereen ja koko kropan nesteisiin. Sairaalassa painoa hävisi lähes 10 kiloa ja loput 7 kiloa sitten vähitellen palautuessa ja imetyksen mukana.

Somessa tällä hetkellä korostuu sellainen ilmiö, että äitien pitäisi palautua raskauksista mahdollisimman nopeasti ja kehon palautua ennalleen hetkessä, mutta ajattelen enemmänkin niin, että ensin 9 kuukautta kasvatetaan vatsaa ja sitten toiseen suuntaan 9 kuukautta palaudutaan. Ja se saa viedä oman aikana, ja monella viekin. Viime raskauden jälkeen tunsin kroppani jälleen ”tavalliseksi” ja lopullisesti palautuneeksi vasta vuosi synnytyksen jälkeen. Vaikka maha katosikin aika nopeasti, niin silti koko kroppa muuttui vielä pitkän aikaa. Jollain tavalla ylimääräinen pehmeys hävisi imetyksen loputtua, kun hormonitasot muuttuivat.

Alkuraskauden oireet

Alkuraskauden oireiden osalta tämä toinen raskaus peesasi ensimmäistä. Tälläkin kertaa oli pahoinvointia tai pikemminkin sellaista etovaa oloa viikolta 6 viikolle 15. Usein puhutaan raskauden aamupahoinvoinnista, mutta minulla etova olo kesti aamusta iltaan ja yleensä vielä voimistui illan tunteina. Monena iltana menin ihan senkin takia aikaisin nukkumaan, että pääsisin unten maille ja eroon siitä kauheasta etovasta olosta. 10 viikon aikana siihenkin oloon tottui, ihme kyllä. Kertaakaan en kuitenkaan oksentanut, vaikka välillä pala nousikin kurkkuun.

Toinen isoin alkuraskauden oire oli väsymys. Ja se on jotain muuta kuin tavallinen väsymys. Vaikka nukkuu 10 tunnin yöunia, niin silti voisi nukkua päiväunia ja mennä illalla kello kahdeksalta nukkumaan. Ja niin teinkin. Nukuin viime syksynä monet päiväunet töiden jälkeen ja painoin pään tyynyyn yhtä aikaa lapsen kanssa. Kropassa tapahtuu niin isoja muutoksia ja alkuraskaus vaatii uuden ihmisen kasvattamista, että ei se kai ole ihmekään, jos vähän väsyttää. Väsymys helpotti sitten pahoinvoinnin kanssa samaan aikaan, noin raskausviikolla 16, ensimmäisen raskauskolmanneksen loputtua.

Alkuraskaus ja liikunta

Liikunnan puolesta kaikki on ollut omalla kohdallani mahdollista jatkaa alkuraskaudessa kuten ennenkin. Ainoat rajoittavat tekijät ovat olleet väsymys ja paha olo, mutta muuten juoksu, hiihto, kuntosali, jumpat… kaikki käy. Sain gynekologiltanikin täyden siunauksen raskauden aikana liikkumiseen. Hän sanoi, että raskaus ei ole sairaus, kunhan kuuntelet omaa kehoa ja sen viestejä, niin liikuntaa voi kyllä jatkaa hyvillä mielin.

Olen myös kokenut, että liikunta helpottaa raskausoireita. Juoksulenkki raikkaassa ilmassa helpotti etovaan oloon ja kuntosalilla jumpatessa väsymys hävisi. Jos alkuraskaus on niin sanotusti normaali, niin suosittelen kyllä jatkamaan liikuntaa ja lähtemään edes kevyille lenkeille oloista ja oireista huolimatta. Se monesti auttaa.

Nyt kuitenkin 20 raskausviikon rajapyykin jälkeen olen siirtynyt kuntosalilla pieniin lisäpainoihin tai ihan vaan oman kehon painoon. Edellisessä raskaudessa juoksin 28 raskausviikolla viimeisen juoksulenkin, ja veikkaanpa, että pian siirryn hölkästä kävelyyn tämän toisenkin osalta, nyt raskausviikkoja mittarissa 25. Monet ovat kysyneet, että miten pystyn juosta, mutta paljon juoksua harrastaneena en ole kokenut sen osalta olossa suurempia muutoksia. Vauhti ja matkat tietenkin lyhenee, mutta olen silti halunnut nauttia juoksuharrastuksesta siihen saakka, kun se on tuntunut hyvältä. Myöskään liitoskivuista tai selkäkivuista en ole kärsinyt, nehän ovat monilla asioita, jotka vaikuttavat rajoittavasti liikkumiseenkin.

Alkuraskauden ruokavalio

Alkuraskauden aikana tasaisesti ja monipuolisesti syöminen on helpottanut omaa oloani. Etovaan pahaan oloon minua auttoi suolaiset välipalat, esimerkiksi hapankorppu, leipäpala tai annos jugurttia hedelmillä ja myslillä aterioiden välissä. Verensokerin pysyminen tasaisena teki hyvää. Mitä ruokiin ja himoihin tulee, niin hiilarit ja raikkaat hedelmät himotti. Tuoretta leipää ja hedelmiä kului. Sen sijaan lihaa ei tehnyt huonovointisena mieli ja kahvia en juonut kuin pari hassua kuppia ensimmäisiin 20 viikkoon, vaikka muuten kahvi kuuluukin aamuihini. Kahvin hajukin aiheutti jo palan tunteen kurkussa, joten siitä oli helppo pysyä kaukana. Nyt puolen välin jälkeen kahvi taas maistuu.

Yleisesti pyrin alkuraskaudessa syömään monipuolisesti ja sillä tavalla kuin yleensäkin. Neuvolasta saatua ruokien kieltolistaa olen noudattanut pääosin: ei raakaa kalaa, pastoroimattomia juustoja, mätiä ja niitä perusjuttuja, joita kiellettyihin kuuluu. Normaalin ruokavalion lisäksi olen ottanut lisäravinteina d-vitamiinia, foolihappoa, b-vitamiinia, rautaa, magnesiumia sekä omega 3, 6 ja 9 rasvoja. Neuvolasta on suositeltu erityisesti foolihappoa, d-vitamiinia, rautaa ja pehmeitä rasvoja, joilla sikiö kasvattaa muun muassa aivojaan.

Alkuraskaus ja iho

Haluan mainita omasta kokemuksestani myös muutokset ihossani. Olen täällä, täällä, täällä ja täällä kertonut aiemmin omasta akneen taipuvaisesta ihosta, joka reagoi aina hormonaalisiin muutoksiin. Siis aina! Niin tälläkin kertaa. Aika pian positiivisen raskaustestin jälkeen kaulaan, selkään, leukaperiin ja poskiin alkoi ilmestyä finnejä ja jossain kohtaa niitä tuntui olevan paljonkin. Sain niihin neuvolan lääkäriltä sellaista paikallista voidelääkettäkin, mutta kokemuksen mukaan aika ja hormonitasapainon tasoittuminen yleensä auttaa parhaiten. Iho meni huonommaksi myös silloin kun lopetin imetyksen.

Eli tsemppiä siis kaikille, joiden iho reagoi raskauteen herkästi. Se ei ole kivaa, mutta ei myöskään maailman suurin asia, vaikka välillä ne naaman valtaavat näpyt siltä tuntuisikin. Meikkivoide tekee ihmeitä, ja niillä olen oppinut ihoni tasoittamaan. Tuskin tämänkään blogin kuvien perusteella huomasi, miten kehnossa kunnossa iho oli ennen joulua, mutta niin se vain oli. Nyt tilanne on jo taas parempi.

Raskauden toinen kolmannes parasta aikaa

Jottei tämä blogiteksti ryöpsähdä ihan maratoniksi, niin jatkan toisesta raskauskolmanneksesta seuraavalla kerralla. Mutta lyhyesti: tämä toinen kolmannes on ollut parasta aikaa. Vatsa on vielä melko pieni ja alkuraskauden oireet ovat hävinneet. Tässä kohtaa raskaudesta on helpoin vain nauttia. 🙂

Siihen on sisältynyt muun muassa tulevan elämänmuutoksen pohdinnat, tulevan isosiskon reaktiot, tulevan perheenjäsenen tarvittavat hankinnat sekä jossain määrin jo kesäkuiseen synnytykseen valmistautuminen. Aika on mennyt vauhdilla, mutta huomaan hieman jo ajattelevan tulevaa synnytystä. Toiveissa tietenkin olisi, että tämä toinen synnytys olisi mukavampi kokemus kuin ensimmäinen. Ja tällä hetkellä tietenkin toivon myös sitä, että raskaus etenee hyvin ja turvallisesti tästä eteenpäin. Mutta siitä ja kaikesta muusta joku toinen kerta lisää.

Onko siellä muita, joilla samanlaisia kokemuksia alkuraskaudesta? Tai ihan erilaisia?

Kivaa torstain jatkoa sinne sinulle!

Hilla

Instagramissa @hillasblog.

You may also like

6 kommenttia

  1. Kuulostaa hyvinkin tutulta. Mulla myös molemmat raskaudet tuntuu olevan lähes identtisiä toisiinsa. Tässä raskaudessa olin alussa ehkä väsyneempi kuin ensimmäisessä. Toivottavasti myös loppu menee yhtä hyvin. 😊 Itselläni synnytys oli huikea kokemus jota odotan kovasti. Mietityttää vaan voiko toinenkin synnytys olla niin hyvä kuin ensimmäinen!?

    1. Heippa Amanda! Joo, monesti kuulee, että raskaudet on aika samanlaisia, varsinkin jos mahassa olijan sukupuolet on samoja. Joillain on tytöistä kovempaa pahoinvointia. Ihanaa, että sulla hyvä kokemus synnytyksestä. Mulla ei niinkään, mutta ainahan se voi tokalla kiekalla mennä erilailla. Sitä tässä toivon, ettei tarttis käynnistää kuten viimeksi. Mukavaa kevättä sinne masun kanssa ja sun aktiivisuutta sekä liikuntoja on kiva seurata instassa. ☺️🙌🌞

  2. Hyvin jaksoi lukea läpi ”maratonpostauksen”. 😊Itsellä on kolme raskautta takana ja kovin kuulosti tutulta. Rasvaa kertyy raskauksisssa aina muutama kilo, että rasvaa riittää maitoon lapsen synnyttyä. Kyllä se siitä sitten häipyy. Itsellä kanssa nestettä kertynyt raskauksissa kasvoihin, minkä huomaa oikeastaan vasta valokuvista jälkikäteen. Muumimaisuus kuvaa erittäin hyvin sitä olotilaa ja ulkonäköä. 😅 Ihana lukea ja katsoa muiden odotuksesta, kun itsellä on nyt lapsiluku täynnä. Hyvää kevättä!

    1. Kiitos paljon Elina ja mukavaa kevättä sinnekin! 🌞☺️ Hyvin samanlaiselta tosiaan kuulostaa. Ja kyllä, rasvaa kertyy ja sitten imetys sitä hurjasti kuluttaa. Joku viisaampi keksinyt hyvän systeemin.😄 Koitan tästä ajasta nyt nauttia. 💕😍

  3. Hei,
    Oliko sulla paljon alkuraskaudessa turvotusta, vaikka vatsa ei vielä kasvanutkaan. Meille jo tällä hetkellä lapsi olisi todella toivottu, mutta häämme ovat syyskuussa, joten mietin kuinka paljon alkuraskauden turvotus ja muut muutokset vaikuttaisivat hääpäivänä, kun häämekkokin on jo ostettuna. Itseäni eniten huolettaa oma syömishäiriötaustani ja se, miten se on vaikuttanut hedelmällisyyteen, joten sen takia emme haluaisi liikaa pitkittää raskauden yrittämistä. Ja tietenkin kaikki on yksilöllistä, mutta miten sinä koit, oliko muutokset esimerkiksi viikolla 10 jo hyvinkin huomattavia, esimerkiksi juuri turvotuksen suhteen.

    Kiitos jo etukäteen. Ja tsemppiä loppuraskautesi kanssa! <3

    1. Moikka Essi,

      Hmm, mitenkäs tähän nyt vastaisi. Ehkä ensimmäisenä sanottava se, että kaikki raskauteen liittyvä on niin yksilöllistä, että välttämättä ei mene yhtään saman kaavan mukaan. Mutta siis, ymmärrän hyvin tuon kun lapsi toiveissa, ettei sitä välttämättä haluaisi lykätä yhtään turhaan. Minulla alkuraskaudessa turvotus tai vatsan koon kasvaminen ei ollut ongelma, mutta etova olo ja väsymys olivat ne pahimmat. En tiedä kuinka mukavaa olisi siinä väsymyksessä juhlia omia häitä tai lusikoida hääkakkua suuhun, kun päällimmäinen tunne on yökötys. Mutta nämä olivat vain mun oireita. Hääpuku olisi varmaan mahtunut päälle ensimmäisen kuukaudet ihan hyvin, varsinkin jos malli ei ole ihan tiukka ja senttipeliä. 🙂 Sanoisin, että omalla kohdallani näkyvät ulkoiset muutokset alkoivat kunnolla tulla vasta siinä 15 viikon kohdalla. Mulla vatsa pysyi piilossa aika kauan ja sitten se pullahti kunnolla viikolla 20. Molemmilla kerroilla mennyt aika samalla tavalla.

      Kiitos paljon ja ihanaa kevättä sinnekin. Ja iloa hääjärjestelyihin sekä onnea myös vauvatoiveiden kanssa. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *