Viimeisiä töitä ennen äitiyslomaa

Meinasin jo, että teen poikkeuksen ja olisin jättänyt tällä viikolla tiistain blogitekstin kirjoittamatta. Koska elämä ja menot. Viime syyskuussa lupasin, että blogiin tulee teksti aina tiistaina, torstaina ja sunnuntaina, ja siinä tahdissa olenkin pysynyt. Nuo julkaisupäivät ovat olleet kyllä erinomainen päätös suunnitelmallisuuden ja bloggaamisen kannalta. Helpottaneet elämää. Olen sellainen aikatauluihminen. Hehe!

Tänään kuitenkin ajattelin, että Te mun fiksut lukijani kyllä ymmärtäisitte, että aina vaan ei ehdi. Vaikka kuinka haluaisi.

Mutta saatuani lapsen untenmaille tulinkin vielä kirjoittamaan juuri siitä, mikä tässä pitää vielä vauhdissa ja pyörät pyörimässä – työn touhussa ennen äitiysloman alkua. No viimeiset työt. Itseasiassa virallisesti äitiysloma alkoi jo viime viikolla, mutta tälle viikolle olin sopinut vielä asioita asiakkaiden kanssa ja ne hoidan valmiiksi. Muutama artikkeli, pari kuvauskeikkaa ja pari tapaamista.

Tämä työviikko hupeni helatorstain takia kolmeen päivään. Tuntuu, että näitä tynkäviikkoja on ollut viime aikoina yllättävän paljon. Varsinkin siinä pääsiäisen ja vapun tienoilla. Ja sen kyllä huomaa, kun tekee muutenkin nelipäiväistä viikkoa. Tänään aamupäivällä oli vielä neuvola sekä neuvolalääkäri, niiden jälkeen lähdin Vantaan kautta Helsinkiin ja kotiin tulin sitten kuuden aikoihin. Sellainen päivä ollut tänään.

Daniel kuitenkin lähti Pikkuässän kanssa illalla ulkoilemaan ja minä loikoilin sillä aikaa sohvalla. Lepuutin alaselkää, joka koko päivän kävelystä ja touhuamisesta tuntui vähän väsyltä. Tässä kohtaa päiviin tarvitsee jo lepoakin.

Mutta niin, täällä siis teen viimeisiä töitä ennen äitiyslomaa. Ensi viikosta eteenpäin olen ajatellut lomailla. Nauttia äitiyslomasta, kun se tuntuu vielä lomalta. Nauttia vikoista viikoista (tai voihan ne olla päiviäkin – kukapa tietää) vielä yhden lapsen äitinä. Puuhata Pikkuässän kanssa jotain mukavaa, vähän spesiaalia hänen huomioimista. Nauttia siitä, että vauva on sisälläni ja voin kulkea helposti minne vain. Haahuilla vaikka kaupungilla ja istuskella päiväkahvilla ilman kiirettä yhtään minnekään.

Koska näin yhden lapsen kokemuksella sitä jo tietää, että kohta se elämä muuttuu taas hetkeksi melkoisesti. Kohta kotiin saapuu pieni vauva, jota hoidetaan ja hoivataan aamusta iltaan. Vauvavuosi on kohta täällä. Sitä ennen vikat duunit kasaan ja vähän lomailua – niin olen ajatellut. Nähtäväksi jää, onko joku käsikirjoittanut seuraavien viikkojen ohjelman eritavalla.

Nyt lähden tekemään iltapalaksi pari voileipää. Sitten käyn nappaamassa yöpöydältä uuden kirjan, jota monet ovat suositelleet. Tara Westoverin Opintiellä kirja, joka kertoo hänen elämästään ja siitä, millaista on mennä yliopistoon itseoppineena kasvettuaan Idahon vuorilla lapsuutensa. Millaista on tulla sivistyksen pariin takametsästä, vailla sosiaalisia tietoja ja taitoja. Sellainen kirja on mulla luettavana parhaillaan. Olen vasta ensimmäisessä luvussa, joten sen enempää en osaa itse vielä kirjasta sanoa. Takakannen mukaan kuulostaa mielenkiintoiselta. Saa myös vinkata tänne suuntaan hyviä kirjasuosituksia. 😊

Mutta nyt iltapalan ja kirjan ääreen. Ja sitten kauniita unia.💕

-Hilla

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *