Synnytyskertomus, sellainen olisi luvassa tällä kertaa blogitekstin muodossa. Haluan jakaa tämän toisen, positiivisen synnytyskokemukseni täällä blogissakin, jotta voisin tarinallani helpottaa ehkäpä jonkun toisen valmistautumista synnytykseen ja tulevaan koitokseen. Samalla voin tuoda yhden maailman luonnollisimman asian näkyvämmäksi sairaalan seinien ulkopuolelle. Näin saapui maailmaan meidän toinen lapsi:

Isosisko ja pikkusisko tapaavat toisensa ensimmäisen kerran. <3

8:30

Lähdimme ajamaan torstaina 11.7.2019 kello 8:30 kotoa Kirkkonummelta kohti Espoon sairaalaa. Oli pilvisen harmaa heinäkuun aamu. Meille oli varattu yliaikaiskontrolli raskausviikolle 42, päivä oli 41+5 tuolloin tarkalleen. Tunnelma oli odottava ja automatka Danielin kanssa kului hiljaisuudessa musiikkia kuunnellen. Kaipa siinä oli molemmilla ajatukset jo kiinni tulevissa tapahtumissa, ettei kummemmin sanoja tarvittu.

Oma olo alkoi tuossa vaiheessa olla jo hieman turhautunut odottamiseen, yöt kuluivat vessassa rampaten ja raskausvatsa painoi luissa ja ytimissä. Tuntui siltä, etten enää pariin kuukauteen ollut nukkunut kunnolla. Olin ihan valmis synnyttämään.

Esikoisen kohdalla meidät ohjattiin yliaikaiskontrollista vielä kotiin odottamaan muutamaksi päiväksi. Esikoisen synnytys käynnistettiin vasta 42+0. Tällä kertaa kuitenkin salaa toivoin, että kotiin ei tarvitsisi enää palata. Pakkasimme kaikki tavaratkin mukaan, koska halusin päästä synnyttämään.

9:00

Saavuimme autolla Espoon sairaalan parkkihalliin ja nousimme hissillä 4. kerrokseen synnytysosastolle. Sairaala tuntui kotoisalta, eikä yhtään niin sairaalalta, kuten monessa muussa paikassa. Tilat olivat hienot ja uutuuden raikkaat. Ilmoittauduimme tiskille ja sain ranteisiini sairaalan rannekkeet. ”Wohoo, rannekkeet, h-hetki lähestyy!”, ajattelin.

Kätilö tuli hakemaan meitä odotustilasta ja kävelimme hänen kanssaan synnytyshuoneeseen, jossa pääsin tunniksi käyrille. Vauvan sykkeet piirtyivät koneelle ja kaikki oli hyvin. Samalla kerroin kätilölle synnytystoiveeni: mieluiten lääkkeetön ja luonnonmukainen synnytys, mutta toisaalta olen valmis ottamaan epiduraalin tai spinaalin, jos tilanne sellaiseksi kehittyy. Kerroin myös vesisynnytyksen kiinnostavan minua. Kerroin edellisestä, ei niin miellyttävästä synnytyksestä pääasiat. Olin avoimin mielin kohtaamassa tämän toisen synnytyksen.

Odottelimme vielä hetken, kunnes tuli vuoroni päästä lääkärin luokse. Juttelimme hetken niitä näitä, päivän kuulumisia, omia fiiliksiäni ja lopuksi lääkäri kysyi, että pitäisikö tänään päästä jo synnyttämään. Vastasin, että mielellään, jos minulta kysytään. Lääkäri vielä ultrasi vauvan ja antoi painoarvioksi noin 3,5 kilon vauvan. Oikein sopivan kokoinen siis.

Sisätutkimuksessa kävi ilmi, että olin jo 2 cm auki, vaikka mitään kummempia tuntemuksia ei ollut tuntunut. Yleistä jomotusta vaan. Lääkäri sanoi, että tilanne on sen verran hyvä, että käynnistyksen voisi aloittaa isolla 75 millilitran ballongilla. Ballonki on kuin vesi-ilmapallo, joka viedään kohtuun ja pumpataan vettä täyteen. Pallon tehtävä on avata kohdun suuta lääkkeettömästi ja käynnistää synnytys.

Ballongin asennuksen jälkeen lääkäri lähetti meidät kävelylle ulkoilemaan ja suositteli läheistä Ikeaa sateen sattuessa. Isot vatsat ovat kuulemma palanneet Ikea-keikoilta hyvin tuloksin. Hehe! Sitä minäkin toivoin. Ei muuta kuin kävelylle reippain askelin. ;)