Sain postaustoiveeksi kysymyksen unelmiin liittyen: Mitä ajattelet unelmien tavoittelusta ja niiden toteuttamisesta? Mielenkiintoinen kysymys ja itseasiassa niin monitahoinen, että päätin tarttua siihen kertomalla joitain ajatuksiani aiheeseen liittyen.

Meitä ihmisiä on monenlaisia. Ajattelemme asioista hyvinkin eri tavoin. Joku uskaltaa unelmoida suuriakin ja saa unelmistaan voimaa. Sitten on niitä, jotka ajattelee, että unelmia tärkeämpää on tekeminen. Että viis unelmoimisesta, ilman tekemistä ja konkreettista työtä mikään asia ei käy toteen. Ymmärrän näitä molempia ajattelutapoja, mutta mielestäni ne eivät myöskään sulje toisiaan pois. Voi olla välillä unelmoija pilvilinnoissa ja toisaalta myös suunnitelmallinen tekijä: unelmien toteuttaja.

Unelmat mielikuvaharjoituksina

Minusta unelmissa ja unelmoimisessa ei ole mitään pahaa. Päinvastoin. Vertaisin itseasiassa unelmia mielikuvaharjoituksiin, joita esimerkiksi urheilijat tekevät ennen urheilusuoritustaan. Suunnistaja käy mielessään tietyt asiat läpi ennen suoritusta ja pituushyppääjä kelaa mielessään hypyn osa-alueet läpi ennen sen toteuttamista. Minusta unelmissa on kysymys jossain määrin samasta asiasta. Kuvittelee ensin asian, jotta se mahdollisesti voisi olla totta jonain päivänä.

Unelmat tekevät minulle hyvää. Minulla on pieniä, arkisia unelmia, ”keskikokoisia” unelmia ja sitten sellaisia suureellisia unelmia, joiden toteutumista en näe lähitulevaisuudessa mitenkään edes mahdollisina, mutta silti sellaisiakin unelmia saa olla. Minulla on varmasti myös sellaisia unelmia, joita en tietoisesti ajattele, mutta ne ovat tuolla syvällä jossain sisimmässä. Esimerkiksi laajempi ajatus siitä, millaista elämää haluaisi tulevaisuudessa kutakuinkin elää.

Unelmat muuttuu ja elää

Unelmoiminen vaatii tietyllä tapaa rohkeutta. Rohkeutta siinä mielessä, että uskaltaa sanoa ääneen asioita, joihin ei välttämättä kyseisellä hetkellä itsekään uskoisi. Näin jälkikäteen ajateltuna esimerkiksi bloggaaminen oli varmasti jollain tapaa minun unelma 5 vuotta sitten kun tätä hommaa aloitin. Se lähti siitä ensimmäisestä tekstistä, jonka latasin nettiin, eikä sitä lukenut kuin pari hassua ihmistä. Koko homman taustalla on kuitenkin ollut joku suurempi ajatus, osin tiedostamatonkin, jotta tällä hetkellä olen tässä pisteessä ja sinä siinä lukijana.

Mielipidettään saa muuttaa unelmien tavoittelussa. Jos mietin unelmien aiheitani vaikka 10 vuotta sitten, ovat ne olleet hyvin erilaisia kuin tänä päivänä. Osin siksi, että osa on toteutunut, osa muuttunut merkityksettömiksi, mutta myös oman arvomaailman muovautumisen takia. Kaksi lastamme ovat vaikuttaneet siihen, mitä tulevaisuudesta juuri nyt ajattelen ja mitä siltä toivon. Jotkut unelmat puolestaan ovat kirkastuneet ja pysyneet matkassa mukana.

Unelmien toteutumiseen tarvitaan tekoja. En silti usko, että unelmat ovat aina kiinni omasta työstä, joskus mukana on ripaus on onnea, oikeita ihmisiä, sattumaa, kohtaloa, tuuria ja kaikkea sellaista, mikä vaikuttaa elämämme polkuun enemmän kuin ymmärrämme.

Joskus sanotaan, että tee joka päivä yksi teko kohti unelmaasi, niin olet päivä päivältä sitä lähempänä. Ajattelen kuitenkin, että siinä tapauksessa puhutaan konkreettisemmasta unelmasta, joka siintää kirkkaana edessä ja mielessä. Osa unelmista kun voi olla paljon kokonaisvaltaisempia.

Mitä ajattelet unelmien tavoittelusta ja niiden toteuttamisesta? Palataanpa hetkeksi kysymykseen.

Saavutettujen unelmien äärelle pysähtyminen

Rehellisesti JUURI NYT ajattelen unelmistani sillä tavalla, että niiden pohdiskelu ja edistäminen on jossain määrin ”tauolla”. Kuulostipa lattealta, mutta annas kun jatkan. Yksi suuri unelmani, nelikuukautinen vauva, tuhisee parhaillaan sylissäni. Se on iso pala unelmaani, joka on nyt totisinta totta sylissäni. Saavutettuja unelmia on osattava arvostaa ja niiden äärelle pysähtyä. Unelmoin montaa asiaa esimerkiksi työelämään liittyen, asumiseen liittyen, itsensä kehittämiseen liittyen, mutta askel kerrallaan.