Minulla on ollut tänään pohdiskeleva päivä liittyen vallitsevaan korona-tilanteeseen Suomessa ja koko maailmassa. En tullut blogiin kirjoittamaan siitä, mutta sen vaikutuksista omaan mieleeni ja hyvinvointiini. Mitä olen pohtinut ja mihin ajatuksiin olen pohdinnoissani päätynyt?

On sanomattakin selvää, etteivät ajatukset tällaisessa tilanteessa ole kaikista kirkkaimmat ja tasapainoisimmat, vaikka optimistisena jokainen yrittääkin pysyä.

Miten seuraan uutisia päivän mittaan?

Tämän päiväiset pohdintani lähtivät pienestä testistä, joka ei ollutkaan ihan vähäpätöinen – vaan itseasiassa hyvin merkityksellinen ainakin omalla kohdallani.

Huomioni liittyvät siihen, miten seuraan uutisia päivän mittaan vai jätänkö niiden seuraamisen tietoisesti pois päivästäni. Omalla kohdallani valinnalla on huomattavan suuri vaikutus siihen, mitä saan aikaan ja millainen olo sisimmässäni on.

Tottakai on pysyttävä jollain tasolla uutisissa ajan tasalla – ei päätään voi pensaaseen täysin työntää.  Mutta kysymys on siitä, millaisina annoksina uutisia kuluttaa.

Pari havainnollistavaa esimerkkiä

Esimerkki 1: Uutisten seuraaminen valtaa koko päivän. –> Aamulla ensimmäisenä aamukahvin ääressä lataan Ylen, Hesarin ja Iltalehden uusimmat uutiset. Miten maailma makaa? Mitä Suomessa? Mitä maailmalla? Päivän aikana päivittän uutisia muutaman kerran ja sen lisäksi luen vielä muutaman spekulatiivisen tutkijan tekemän artikkelin eri epämääräisistä skenaarioista. Illalla lasten mentyä nukkumaan katson vielä iltauutiset televisiosta ja keskusteluohjelman aiheesta sen jälkeen. Olo päivän jälkeen: turta.

Esimerkki 2: Uutisten seuraaminen on pienessä roolissa päivän aikana. –> Syön aamupalan rauhassa ilman yhtäkään uutista, keskityn hyviin asioihin elämässä. Lähden lasten kanssa ulkoilemaan, elän hetkessä ja nautin auringosta. Iltapäivällä päiväuniaikaan selaan yhden valikoidun median, valitsen Ylen. Tsekkaan tiiviissä aikaikkunassa tärkeimmät infot, se riittää. En klikkaa yhtään tutkijan epämääräistä skenaariota tai mallinnusta auki. Miksi? Koska minun pienet aivot eivät pysty nyt sitä käsittelemään. En myöskään pysty vaikuttamaan siihen, otetaanko esimerkiksi Suomessa mallia Singaporen onnistuneista toimista, vaikka kuinka niin toivoisin. Käyn iltapäivällä hölkkälenkillä. Illalla luen kirjaa tai kirjoitan blogia, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Olo päivän jälkeen: huomattavasti tasapainoisempi ja toimintakykyisempi.