Nykyään puhutaan paljon hyvinvoinnista, mutta mitä se itseasiassa tarkoittaa. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Siten ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää ottaa huomioon henkinen hyvinvointi, fyysinen kunto sekä sosiaaliset ihmissuhteet. Määritelmiä on monenlaisia, mutta lopulta olemme kaikki yksilöitä ja hyvinvointi rakentuu meille jokaiselle erilaisista palikoista.

Ei ole mitään absoluuttista hyvinvointia, vaan käytännössä se on tasapainoilua ja pieniä arkisia, jokapäiväisiä valintoja. Voiko hyvinvointia ylipäätään määritellä. Ehkä ei. Enemmänkin voi pohtia, mistä se itselleen muodostuu, mikä siihen vaikuttaa.

Opiskelin ensimmäisellä äitiyslomalla health coachiksi, hyvinvointivalmentajaksi, sillä ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja siihen liittyvät asiat kiinnostavat minua. Mielenkiintoista on etenkin se, miten monesta osasta vointimme, hyvinvointimme tai huonovointisuutemme koostuu. Kaikki vaikuttavat kaikkeen ja kokonaisuus on osiensa summa.

HYVINVOINTIMME ON MONEN ASIAN SUMMA

Kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan kaikkien niiden osa-alueiden  muodostamaa kokonaisuutta, joka lopulta vaikuttaa siihen, miten yksilö oman vointinsa ja olonsa kokee. Hyvinvointimme rakentuu useammasta osasta: ravinto, lepo, uni, liikunta, palautuminen, rentoutuminen, terveys, elämästä nauttiminen, ystävien tapaaminen, ajatukset, tunteet, työssä viihtyminen, aikaansaaminen, unelmat, turvallisuus, perhesuhteet ja niin edelleen.

Osa hyvinvointiamme on terveys ja kokemus onnellisuudesta. Toisaalta terveenä voi olla onneton tai sairaana tuntea itsensä onnelliseksi. Kaikki yhdessä vaikuttavat henkiseen ja fyysiseen vointiin – hyvinvointiimme.

HYVINVOINTI ON TEKOJA JA TEKEMÄTTÄ JÄTTÄMISIÄ

Itselleni yksi tärkein oivallus oman hyvinvointini kannalta on ollut sisäistää se, että hyvinvointi on tekojen lisäksi yhtälailla myös tekemättä jättämistä. Se, että lähden lenkille tai tekemään kuntopiiriä, mutta yhtälailla se, että osaan olla lähtemättä kun siltä tuntuu. Se, että menen monena iltana sopivaan aikaan nukkumaan, mutta yhtälailla se, että viikonloppuna annan itselleni luvan valvoa, jos siltä tuntuu.

Hyvinvointi on valintoja. Omaa hyvinvointiaan ei voi suorittaa. Hyvinvointia ei saavuteta tietyllä sapluunalla. Ei ole yhtä tapaa tehdä oikein. On hyvä pysähtyä itsensä äärelle, kuunnella tarkalla korvalla omia tuntojaan: mikä minulle on aidosti tärkeää? Sanoisin, että sieltä arvojen kautta lähtee kaikista kestävin polku oman hyvinvoinnin äärelle.

Hyvinvoinnin eri osa-alueiden painotukset vaihtelevat eri elämänvaiheissa. Työelämässä 8 tuntia toimistotyötä näyttöpäätteen edessä tehtyäni usein toivoin pääseväni illalla liikuttamaan itseäni. Kotona lasten kanssa hoitovapaalla toivon välillä iltaisin, että saisin hetken edes istua. Sama minä, erilaiset tilanteet. Asioilla on erilaiset painotukset.

En koe, että äidiksi tultua minun on pitänyt luopua paljosta, on vain pitänyt arvottaa asiat uudella tavalla ja laittaa ne uusiin mittasuhteisiin uudessa kontekstissa. Mitoittaa oman hyvinvoinnin palaset uudella tavalla, uuteen järjestykseen.

Tärkeä oivallus on ollut myös se, ettei hyvinvointi ihan pienestä hätkähdä. Rentous ja sallivuus ovat minulle asioita, jotka antavat siimaa ja sitä kautta hyvää oloa. Olen tekijäluonne, tykkään puuhastella, saada asioita aikaan, olla tavoitteellinen, mutta samaan aikaan rakastan nautiskelua, oleilua ja minussa asuu myös tärkeä laiska puoli. Laiskuus on välillä oikein hyvä asia.