Näin säästin pesämunan ensimmäiseen omistusasuntoon

Henkilökohtainen talous ja raha-asiat ovat kiinnostava teema, ainakin blogin analytiikka kertoo minulle niin. Viime kuussa kirjoitin tekstin: Raha, raha, raha – mihin kaikkeen rahaa kuluu? ja se oli kuukauden huomattavasti suosituin ja luetuin postaus. Mitä tästä päättelin, 1+1 on 2, aika suurta osaa lukijoistani raha-asiat sekä henkilökohtaisen tai perheen talouden hoitaminen kiinnostaa. Ylipäätään se, miten keskituloinen porskuttaa ja yrittää saada hieman jemmaan sukan varteenkin.

Siksi päätin, että no perskatti, minähän kirjoitan, jos teitä kerran kiinnostaa. Tänään aion avata sitä, miten säästin pesämunan ensimmäiseen omistusasuntoon. Jos tästä olisi vaikka vinkkiä jollekin nuoremmalle tai ikäiselleni, joka asian äärellä tuumailee. Eli miten keräsin säästöjä riittävästi, jotta saimme mieheni kanssa lainaa ensimmäistä kotiamme varten.

Näin säästin pesämunan ensimmäiseen omistusasuntoon

ASP-tilille asuntosäästäminen

Isoin asia asuntosäästämisessä on ollut ASP-tili, jonka äitini ja isäni neuvoivat avaamaan. Kun täytin 18 vuotta, vuosi oli tuolloin 2007, varasimme ajan pankkiin ja menin perustamaan minulle tilin asuntosäästöä varten. Se ei totta puhuen tuntunut kovinkaan tarpeelliselta silloin 18-vuotiaana, mutta voi juku kuinka paljon siitä kiitän vanhempiani nykypäivänä. Siitä oli iso hyöty.

Vanhempani auttoivat meitä kaikkia neljää lasta pääsemään alkuun asuntosäästämisen kanssa, kutakin vuorollaan. Kysymys ei ollut isoista summista, mutta koska ASP-tilille piti joka kuussa säästää vähintään 50 euroa, piti vanhempani huolta, että tilille meni joka kuussa vähimmäissumma, jos itselläni ei ollut laittaa. Eihän minulla vielä lukioikäisenä ollut tasaisia tuloja, joten vanhempien tuki oli siinä vaiheessa tärkeää.

Ajan kuluessa siirsin ASP-tilille esimerkiksi osan lahjarahoista, YO-päivänä saaduista rahoista, osan kesätyörahoista ja jos veronpalautuksia tuli kerralla enemmän, siirsin niistäkin osan ASP:lle.

Nuorelle ihmiselle asuntosäästötili oli siinäkin mielessä hyvä, että sinne laitettuja rahoja ei saanut tililtä pois. Vaikka rahaa ei joskus ollut, niin ASP-tililtä en voinut ottaa käyttörahaa ja hyvä niin. Kaikki sinne laitettu pysyi myös siellä!

Olin yläaste- ja lukioaikana töissä muun muassa jäätelökioskilla, ABC:llä, Valintatalossa, S-marketissa, Prismassa, puutarhatöissä ja Hesburgerissa. Kaikista noista palkoista, pienistäkin, osa on mennyt ASP-tilille vuosien kuluessa.

Opiskeluaikana säästäminen oli vaikeaa, mutta mahdollista

Vuonna 2009 aloitin kauppatieteiden opiskelut Lappeenrannan Teknillisessä korkeakoulussa ja vuonna 2010 siirryin jatkamaan kauppatieteiden maisterin opintojani silloiseen Turun kauppakorkekouluun, nykyiseen Turun yliopistoon. Kauppatieteiden opinnot kestivät minulta viisi vuotta, aina kesään 2014 saakka.

Voin ihan suoraan sanoa, että tuo opiskeluaika oli tiukkaa rahasta, kuten se aika monilla on. Mutta en silti halunnut ottaa opintolainaa, vaan tein mieluummin töitä ja kituutin pienellä. Ja siitä vähästäkin sain kaiken aikaa vähän säästöön. Minusta se oli hyvä ratkaisu minulle. Jotkut sanoo, että tyhmyyttä kun ei käytä halpaa opintolainaa hyödyksi, mutta itselleni sopi paremmin vaihtoehto, jossa lainaa ei tullut otettua opintojen takia. Nyt ei ole opintolainaa, jota pitäisi olla maksamassa pois. Jotkut nostavat opintolainan ja sijoittavat sen, mutta sitäkään vaihtoehtoa en kokenut omakseni sen ikäisenä.

Opiskeluaikana säästin asuntosäästötilille joka kuukausi vähintään sen minimin 50 euroa. Joka kevätlukukauden päätyttyä aloitin kesätyön, jota jatkoin syksyyn saakka. Prismassa työskentelin 2013 vuonna maaliskuusta marraskuuhun, mutta sitten lopetin, kun tuntui ettei aikaa jäänyt muuhun kuin opintoihin ja töissä käymiseen. Muuten työt rajoittuivat lähinnä yliopiston pitkiin kesälomiin.

Kun valmistuin kauppatieteiden maisteriksi 2014 oli viimeisten kymmenen vuoden aikana ASP-tilille ehtinyt kertyä mukava summa rahaa asuntoa varten. Tarkkaa määrää en enää muista, mutta se oli varmaankin vajaat 10 000 euroa.

Raivosäästämistä vuonna 2014 ja 2015

Valmistumisen jälkeen hain töitä ja sain nopeasti ensimmäisen ”oikean” työpaikkani sekä kuukausipalkan, joka tuntui isolta. Ihmeelliseltä tuntui lisäksi se, että summa tuli tilille joka kuukausi. Ensimmäisen työni kuukausipalkka bruttona oli muistaakseni 2800 euroa. Siitä tilille kilahti vajaat 2000 euroa nettona. Se tuntui hienolta kaikkien menneiden vuosien tuntipalkkojen ja osa-aikatöiden jälkeen.

Töiden perässä muutin siskoni kanssa Helsinkiin ja asuimme tuolloin yhdessä vuokralla Munkkiniemessä. Jaoimme kaksion, jonka vuokra oli 1000 euroa. Minun osuus oli siitä puolet eli 500 euroa. Sähkö, vesi ja nettikin kuuluivat vuokraan, joten kovin paljon muita kuluja ei asumisesta ollut. Autoakaan ei ollut.

Kun sain 2000 euron kuukausipalkan tililleni, maksoin siitä heti 500 euron vuokran ja siirsin 800-1000 euroa säästöön ASP-tilille. Loput 500 euroa jäi käyttötilille elämiseen ja kyllä se kuulkaa riitti, kun oli opintojen aikana tottunut elämään säästeliäästi, paljon vähemmälläkin.

Jäljelle jääneestä 500-700 eurosta maksoin ruoat, vakuutukset, satunnaiset ulkona syömiset, ehkä jonkun vaatteen kuukaudessa ja HSL-matkakorttia. Sekä tietenkin junamatkoja Danielin luo Turkuun viikonloppuina. Bussimatkojakin löysi joskus 5 eurolla, kun osasi bongata. Kävimme me jollain ulkomaan reissullakin tuona vuonna, se oli kait Pariisi, kun löysin sinne edulliset lennot. Työmatkat kuljin pyörällä, siinäkin säästin.

Tuon vuoden 2014-2015 asuin siis siskoni kanssa Helsingissä, nautin elämästä, mutta samalla sain hyvin kerrytettyä säästöön, kun menoja ei kovin paljoa ollut. Olisin voinut toki valita matkustelun tai leveämmän elämän, mutta oman kodin ostaminen oli niin iso unelma, että halusin saada säästöt mahdollisimman nopeasti kasaan. Oli mahtavaa, että siinä elämänvaiheessa sai 1000 euroa kuukaudessa säästöön parhaimmillaan.

2015 ASP vihdoin täynnä – pesämuna ensimmäistä kotia varten valmis

Tuolloin vuonna 2015 (ASP-)säästöjä tuli olla 10 % ostettavan asunnon hinnasta. Helsingissä valtion takauksia sai aina 180 000 euroon saakka, mikä tarkoitti, että ASP:ia pystyi ja kannattikin säästää maksimit 18 000 euroa. Kesällä 2015, vuoden kestäneen ”raivosäästämisen” jälkeen, 18 000 euron ASP-säästöt alkoivat olla valmiina.

Vuodessa sain yllättävän paljon säästöön, kun elin tavallaan ”yksin” ja menot olivat pienet. Samalla asuntounelma oli suuri, siitä sain motivaatiota pesämunan säästämiseen.

Tuossa vaiheessa yhdistimme vielä mieheni kanssa säästömme ja pesämuna ensimmäistä asuntoa varten oli valmis. Saimme pankista säästöjämme vastaavan lainalupauksen ja kesällä 2015 meidän oli mahdollista alkaa katsoa Helsingistä asuntoa – ensimmäistä omaa kotiamme. Elokuussa teimme sitten tarjouksen Helsingin Oulunkylän kaksiosta, se tarjous meni läpi. Meillä oli ensimmäinen oma koti, meistä oli tullut ensimmäistä kertaa asuntovelallisia.

Samalla tuntui todella hyvältä, että monen vuoden vuokralla asumisen jälkeen vuokrakulut sai ohjata oman asuntolainan lyhentämiseen. Tuntui myös hemmetin hyvältä, että useamman vuoden säästäminen vihdoin konkretisoitui ja saavutimme sen tavoitteen, joka meillä oli kirkkaana mielessä. Oma koti.

Tänään elämme vuotta 2018, joten olemme mieheni kanssa ehtineet maksaa asuntolainaa 3 vuotta pois.

Seuraavaksi voin kertoa lisää vaikkapa nykyhetkestä tai jostain muusta henkilökohtaiseen talouteen liittyvästä asiasta. Saa myös esittää toiveita. Ja on minulla uusiakin unelmia korvan takana muhimassa. Säästämistä nekin vaativat.

Onko siellä omaan asuntoon säästäviä? Onko sinulla jo asuntolaina? Vai oletko kenties kokenut asuntosijoittaja? Vai nautitko kenties jo siitä ajasta, kun asuntolaina on maksettu kokonaan pois? Miltä tuntuu? Onko kokemusta hetkellisestä ”raivosäästämisestä” jolla tarkoitan siis sitä, että vuoden aikana kerryttää isomman potin kokoon. Kerro ihmeessä. 🙂

-Hilla

You may also like

8 kommenttia

  1. Hei! Täällä yksi lappeenrantalainen huutelee 😄Oletko asunut lappeenrannassa ja jos olet niin mitä tykkäsit?

    1. Heippa lappeenrantalainen! Vuoden asuin juu opintojen takia siellä, mutta sitten halusin muuttaa poikaystävän luo Turkuun. Se oli sellaista etäsuhdetta se Lappeenrannan vuosi, joten olin käytännössä viikonloput aina muualla. Kiva kaupunki ja meillä myös mökki sielläpäin, joten tuttua huudia siksikin. ☺️👍 Mutta kampus ehkä mun makuun oli liian kaukana keskustasta ja juna-asemalta. Ja moni lähti viikonloppuina aina Helsinkiin. Vähän kahtiajakoiset fiilikset siis, mutta johtui eniten mun omasta elämäntilanteesta, eikä kaupungista. Majurska on ihana kahvipaikka! ✨☺️😍 Ja liikunta sekä ulkoilumahdollisuudet oli tosi hyvät.👍

  2. Kiitos hyvästä tekstistä, tämä on itselle ajankohtaista!
    Nyt oon puoli vuotta töissä opettajan sijaisena ja säästän palkasta ainakin sen 500 euroa ASPille joka kuukausi. Ensi kevät on vika kevät kun opiskelen vielä, ja sen jälkeen tarkoitus on mennä töihin ja raivosäästää 😉 olen nostanut opintolainaa, koska en ole halunnut tehdä töitä opintojen ohessa, kesätöissä olen ollut tosin. Ja opintolainaa olen käyttänyt elämiseen ja laittanut ASPille myös.
    Teen opintoni neljässä vuodessa oikeastaan taloudellisista syistä, koska en ole opiskeluaikoina tehnyt töitä, haluan pian päästä töihin, jotta saan rahaa juuri asunnon ostamista varten, mutta myös ihan muutakin elämää varten. Haluan myös matkustella ja nauttia elämästä ilman kituuttamista.
    Ainoa huoli tässä vain on se, että valmistun opettajaksi, ja nuoren vastavalmistuneen opettajan on hyvin vaikea saada vakituista työpaikkaa heti, vaan työt ovat yleensä vuoden mittaisia sijaisuuksia, joista ei aina makseta kesäajan palkkaa. Ja tietysti tulevan syksyn työkuviot ovat vuoden mittaisissa sijaisuuksissa aina hieman epävarmoja, että mitäs jos ei saakaan töitä. Pesämunan saa varmasti siis säästettyä, mutta mitäs sitten kun pitäisi alkaa maksaa lainanlyhennystä, ja töitä ei välttämättä syksyllä enää ole.
    Ensiksi meillä oli miehen kanssa tavoitteena ostaa ensi vuoden lopussa asunto, mutta hyvin todennäköisesti säästämisessä ja minun vakituisen työpaikan saamisessa kestää kauemmin. Muutaman vuoden sisällä olisi mukava saada se oma asunto ostettua, Kirkkonummi on pohdinnassa hieman halvempien hintojen takia 😉

    1. Hyviä pohdintoja sielläkin. Paljon tsemppiä opintojen loppuvaiheeseen. Mitä olen opehommista ymmärtänyt, niin vakiduunin saaminen on toki vaikeampaa, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla töitä riittää. Ja sitten kun sen lainan saa, niin eihän se lainanlyhennys välttämättä paljoakaan eroa vuokranmaksusta. ☺️

      Kirkkonummi on hyvä vaihtoehto, me ollaan viihdytty tosi hyvin ja kuitenkin niin lähellä kaikkea pääkaupunkiseudulla. Mukavaa syksyn jatkoa ja kiva kun osallistuit keskusteluun! 💕✨

  3. Täällä asuntovelallinen! Muutama kk saatu maksaa omaa pois vasta, mutta kyllä sitä mielellään omaa makselee! Meillä sikäli hyvä tilanne, että on yhteiset rahat ja minulla kun tilanne viime aikoina vaihdellu työssäkäyvästä kotihoidontukilaiseen, on saatu säästettyä yleensä sen verran,mitä minulle tulee. Miehen tulojen verran menee kaikkeen pakolliseen ja sitten sukanvarteen jää minun osuus. Vaihdellen 300€ ja 2000€ väliä, riippuen tilanteesta.. Elämme aika niukasti , koska haluamme jatkuvasti säästää ”pahan päivän varaa” ja isompia hankintoja tai esim oman kodin remontteja varten. Tai uutta autoa tms. Meillä myös tavoitteena, että on vain asuntolaina ja autoihin, remontteihin yms ensin säästetään ja sitten kun on raha kasassa, tehdään hankinnat. Toki voi joskus tulla jotain yllättävää, että joutuu jonkun lainan ottaa, mutta tämmönen tavoite meillä .. Tällaisia sekalaisia ajatuksia heräsi.. 😀

    1. Heippa ja onnea asuntovelallisille tuoreeseen omaan kotiin. Kyllähän tämä elämä on tavallaan jatkuvaa säästämistä tässä elämänvaiheessa kun pieni lapsi ja oma varallisuus vielä rakentumassa. Mutta ei se niukkuun tosiaan tylsyyttä tarkoita, enemmän on kysymys valinnoista ja päätöksistä, mihin kuluttaa. ☺️ Ja hyvä suoritus kun hoitovapaallakin saa jotain säästöön. 👍 Mukavaa syksyä teidän perheelle!

  4. Raha on aina kiinnostava aihe, se kun aika paljon jokaisen elämään vaikuttaa, mitä voi tehdä ja mihin se riittää . Tässä juuri 4kk sitten muutettiin uuteen omakotitaloomme miehen ja lapsen kanssa. Aikamoisella raivosäästämisellä me säästettiin myös oma talolaina käsiraha joka oli reilusti yli 20 000. Isoin osa siinä oli miehellä, kun itse jo loppuajasta olin vauvan kanssa kotona ja luonnollisesti ei hirveänä voinut niistä tuista säästää. Ihan mukavaa elämää sitä silti pystyi samalla elää, käytiin ulkomailla kerran vuodessa ja välillä syömässä jne, ettei ihan vaan oltu kotona ja syöty nuudelia. Mutta kovaa hommaahan se on säästää, mut toden tosiaan palkitsi kun viime syksynä nostettiin laina ja talon rakennus alkoi 👍 ehkä n.3,5v meni siinä säästäessä

    1. Niin mahtavaa, onnea uuteen kotiin teille. Niin se maltti ja pitkäjänteisyys sitten palkitaan pidemmässä juoksussa. ☺️ Ja ihan saman huomion olen tehnyt, järkevillä valinnoilla voi kuitenkin elää mukavaa arkea, vaikka raivosäästäminen oliskin meneillään. 😀 Mukavaa syksyä teidän perheelle! 💕

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *