Voin rehellisesti sanoa, että olin ennen joulua loman tarpeessa! Kaipasin breikkiä, kaipasin hetken hengähdystaukoa. Kaipasin aamuja, jolloin ei tarvinnut herätä kello 6 herätyskelloon. Kaipasin joutilaisuutta ja tyhjää to do -listaa. Niitä kaikkia kaipasin ja samalla tsemppasin itseäni joulukuun pari viimeistä viikkoa vähän normaalia enemmän. Kuin loppusuoran kaarteessa konsanaan.

Näin jälkeenpäin en ihmettele, mistä tuo joulukuun väsymys loppu viimein kumpusi. Oli tottakai kaamosta ja oli menoa, mutta suurin syy oli se, että tein koko kesän ja syksyn noin 6 päiväistä työviikkoa. Maanantaista perjantaihin kävin päivätöissä, iltaisin ja lauantaisin kirjoitin, valokuvasin tai sovin yhteistöitä blogiin ja pyöritin yritykseni kirjanpitoa. Siihen lisäksi urheilin ja hoidin mieheni kanssa arki- ja päiväkotikuviota.

Kyllä sitä menoa hyvin jaksoi jonkun aikaa, mutta tiesin, ettei se ollut kestävä ratkaisu. Sellainen kuusipäiväinen viikko ja olo, että koko ajan oli jokin homma rästissä tai ainakin seuraavana to do -listalla.

Jotain olisi muutettava paletissa tai ajaisin itseni tylsäksi ja tympeäksi ihmisraunioksi, joka ei enää tuntisi iloa mitään kohtaan, tiuskisi lapselleen ja miehelleen, vaikka kaikki tekeminen olikin mukavaa. Liikaan mukavaankin voi väsyä. Koska liika on liikaa.

Ja sitten muutin asioita. 

Joskus asioiden muuttuminen vaatii muutoksia

Osittain suurin muutos tuli sillä, ettei määräaikainen työni jatkunut ja päätin olla hakematta uutta palkkatyötä. Päätin, että työllistän itseni yrittäjänä. Samalla työmäärä kertaheitolla pieneni. Se pieneni ja tuntuu nyt sopivalta.

Minulla siis muutokset elämässä ja ihana rentouttava joululoma osuivat hyvin yhteen. Nyt tammikuussa minulla on ollut sellainen olo, että tein hyvän ja oikean valinnan tässä hetkessä, oman hyvinvointini ehdoilla.

Paksumpi palkkapussi on vaihdettu ohuempaan palkkapussiin, mutta aikaa, hyvinvointia ja elämän tasapainoa olen sen sijaan saanut rutkasti takaisin.

Emme me ihmiset ole mitään koneita, vaan tuntevia ja aistivia ihmisiä, joilla on jaksamisen rajat.

Nyt tammikuussa olen lukenut somesta tekstejä, joissa uusi vuosi ei ole käynnistynyt ihan niin energisenä kuin olisi voinut toivoa. Olen lukenut pariltakin bloggaajalta tekstit, joissa kerrottiin syksyn väsymyksen ajaneen yli. Vasta nyt tammikuun alussa, kun kroppakin viimein tajusi, että omat voimavarat on käytetty loppuun. Kroppakin hal