Tänään kirjoittelen teille kuulumisia. Mitä minulle oikein kuuluu? Miten loppuraskaus sujuu ja mikä on vointi? Mitä meidän päiviimme juuri nyt kuuluu ja miten kevät on edennyt viime viikkoina? Julia Toivolan blogissa oli keväällä tällainen Mitä nyt kuuluu -postaushaaste, nappasin siitä kysymykset inspiraation lähteeksi.

Mitä oikeasti kuuluu?

Kiitos hyvää, isossa kuvassa kuuluu hyvää, vaikka onkin rehellisyyden nimissä sanottava, että loppuraskaus ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt ovat viimein saapuneet minunkin luo. Keskiraskauden helppous ja yltiöpäinen energia on kaikonnut – tilalle on tullut iso vatsa, hidastuvat liikkeet, huonommin nukutut yöt ja ylipäätään sellainen olotila, että tunnen energiatasojen olevan hiukan matalammat.

Mutta ihmekös tuo, kun porskutan kahdeksatta raskauskuukautta ja kohta pyörähtää käyntiin viimeinen. Taaskaan en ihmettele, miksi sanat raskaus ja raskas ovat niin lähellä toisiaan. En halua kuulostaa valittajalta, mutta kyllä tämä välillä alkaa vähän raskasta olla.

Kävin viime viikolla verikokeissa ja siellä mitattiin uudelleen hemoglobiini ja ferritiini eli rautavarastoarvo. Hemoglobiini oli noussut rautakuurin ansiosta, mutta ferritiini oli laskenut ja onkin aika matalalla nyt. Kasvava vauva imee selkeästi paljon rautaa ja lisääntynyt veri kropassa vie oman osuutensa. Viimeksi syntyi lähes 4 kilon vauva ja aikalailla samoissa mitoissa mennään nytkin. Äidistä imetään se, mikä irti lähtee.

Suhtaudun tähän loppuraskauteen ja siihen liittyviin ”kremppoihin” kuitenkin positiivisesti. Ne kuuluvat asiaan, ja nyt on aika rauhoittaa menoa ja ottaa aikaa itselle. Nauttia rauhallisemmasta tahdista ja tehdä juuri se, mikä hyvältä tuntuu.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Työrintamalla tapahtuu viimeisiä työprojekteja ennen äitiysloman alkua. Äitiysloma alkaa virallisesti ensi viikon lopussa, mutta olen ajatellut tämän toukokuun vielä työkuukaudeksi, jolloin saatan viimeiset duunit maaliin. Kesäkuun alussa siirryn sitten äitiyslomalle ja samalla se osuu kesän kanssa yksi yhteen. Ajattelen vähän myös sillä tavalla, että kesäkuussa kesälomailen. Istun takapihalla aurinkotuolissa ja luen naistenlehtiä mahan kanssa! hehe!

Olen tehnyt töitä asiakasyrityksille projektiluontoisesti freelancerina tämän kevään. Työt ovat olleet tosi antoisia, mielenkiintoisia ja työt ovat sujuneet kivasti. Tavallaan kun kaikki sujuu niin hyvin, tuntuu yrittäjänä hieman vaikealta sanoa hei hei hetkeksi hyville asiakkaille. Mutta sellaista tämä elämän meno on, jos lapsia haluaa saada. Uskon, että työni yrittäjänä saavat uudelleen tuulta alleen sitten taas vauvavuoden jälkeen.

Kun ensimmäisen ja toisen lapsen syntymän välissä tulee olemaan alle 3 vuotta, saan samat vanhempainpäivärahat kuin esikoisesta. Tuet perustuvat silloiseen palkkatyöhöni. Kyllä sekin ajatus tuntuu tosi mukavalta, että kohta saan keskittyä eniten pieneen tuhisevaan nyyttiin.

Bloggaajana toki jatkan töitäni eli blogin kirj