Sain kevään aikana tällaisen viestin seuraajaltani Instagramin kautta yksityisviestillä:

Minulla olisi sinulle postaustoive. Voisitko kirjoittaa työssä viihtymisestä osana hyvinvointia? Työ määrittelee meitä ihmisiä ja elämää paljon. Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä, kun oma työni ei innosta, mutta hakemisesta huolimatta en saa muutakaan työtä. Taloudellisista syistä en uskalla irtisanoutua, mutta huono fiilis töissä tarttuu vapaa-aikaani ja sen takia minua kiukuttaa eikä huvita esimerkiksi liikkua tai huolehtia riittävästi omasta hyvinvoinnista. Miten eteenpäin?

Tämä postaustoive oli minun mielestäni erinomainen, harmi vaan en ole aikaisemmin ehtinyt tarttua siihen ja kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. Uskon, että seuraajani ei ole näiden asioiden kanssa yksin. On monia, jotka tuntevat näin. Osa sanoo asian ääneen, osa ei. Olen minäkin tuntenut samanlaisia ajatuksia ja fiiliksiä joskus. Kun jokin elämäntilanne tai työtilanne ei tunnu mielekkäältä, mutta samalla on asian kanssa jotenkin umpikujassa. Miten eteenpäin? Mitä kohti seuraavaksi ja millaista reittiä?

Kulutamme töissä keskimäärin 8 tuntia vuorokaudesta. Siihen lisäksi vielä työmatkat ja työhön liittyvät ajatukset kotona. Työ on suuri osa elämäämme ja siksi on arvokasta, että uskaltaa tunnustaa, jos asiat eivät ole hyvin. Tämä ei ole sitä, mikä tekee minut onnelliseksi.

Toisaalta meitä ihmisiä on erilaisia: jotkut ihmiset kykenevät tekemään työtä vain työnä, vaikkei se olisi niin mielekästä. Ei kaikkia työn tarvitse tehdäkään onnelliseksi. Joillekin työ on vain väline tienata palkkaa ja sekin on täysin fine. Toisessa ääripäässä on sitte ne ihmiset, joille työ saisi mieluiten olla intohimo tai ainakin sellainen asia ja paikka, että kokee viihtyvänsä siellä.

Joskus kuulee sanottavan, että: ”työ on aina työtä. Eihän kukaan tekisi töitä, jos ei olisi pakko.” Mutta minä haluan ajatella asiasta erilailla. Tottakai työ on aina työtä ja jokaiseen työhön liittyy omat haasteensa ja ei niin mieluisat puolensa, mutta isossa kuvassa haluan ajatella niin, että kyllä työstä pitää voida nauttia. Jos työ ei innosta, on parempi miettiä uutta reittiä eteenpäin. Pienimmillään se voi olla työnkuvan muutos, työpaikan muutos tai isoimmillaan uudelleen kouluttautuminen ja alan vaihtaminen.

Minulla ei ole kysyjälle mitään autuaaksi tekevää vastausta, mutta tässä muutamia ajatuksiani, voisiko niitä sanoa jopa vinkeiksi:

Pienin askelin kohti unelmia, intohimoa tai uusia tavoitteita

Kannattaa ajatella niin, ettei kaiken tarvitse muuttua paremmaksi kerralla. On myös muunlaisia tapoja edetä kohti uutta unelmaa tai intohimoa työn osalta. Aiheen tai uuden alan pariin voisi ensin hakeutua vapaa-ajalla, kouluttautua jollain tavalla lisää, opiskella itse, tutustua alalla toimiviin ihmisiin tai tehdä jotain pientä sen eteen, että kulkisi pienin askelin kohti omaa unelmaa.

Uskalla sanoa uusi tavoite rohkeasti ääneen

Jos olen itse ollut pattitilanteessa jossain vaiheessa elämääni, minua on auttanut suuresti asian ääneen sanominen. Läheisille kannattaa puhua, kertoa mikä mieltä vaivaa tai sanoittaa asia itselleen ääneen. Jos nykyinen työ ei innosta tai töihin lähteminen tuntuu aamuisin jopa vastenmieliseltä, kannattaa se todellakin sanoa ääneen. Joskus asiat lähtevät ratkeamaan sillä, kun niistä juttelee muiden kanssa ja saa samalla ulkopuolisen näkökulman asiaan.

Herätä sisäinen motivaatio

Jos nykyinen työ ei kiinnosta, kertoo se hyvin paljon siitä, ettei asiaa kohtaan ole sisäistä motivaatiota. Ulkoisena motivaationa voi toimia kuukausipalkka, jonka takia työpaikalle tulee mentyä.

Osana health coach -opintojani yhtenä opintokokonaisuutena meillä oli motivaatio. Silloin puhuimme paljon