Työssä viihtyminen osana hyvinvointia – pienin askelin kohti unelmatyötä

Sain kevään aikana tällaisen viestin seuraajaltani Instagramin kautta yksityisviestillä:

Minulla olisi sinulle postaustoive. Voisitko kirjoittaa työssä viihtymisestä osana hyvinvointia? Työ määrittelee meitä ihmisiä ja elämää paljon. Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä, kun oma työni ei innosta, mutta hakemisesta huolimatta en saa muutakaan työtä. Taloudellisista syistä en uskalla irtisanoutua, mutta huono fiilis töissä tarttuu vapaa-aikaani ja sen takia minua kiukuttaa eikä huvita esimerkiksi liikkua tai huolehtia riittävästi omasta hyvinvoinnista. Miten eteenpäin?

Tämä postaustoive oli minun mielestäni erinomainen, harmi vaan en ole aikaisemmin ehtinyt tarttua siihen ja kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. Uskon, että seuraajani ei ole näiden asioiden kanssa yksin. On monia, jotka tuntevat näin. Osa sanoo asian ääneen, osa ei. Olen minäkin tuntenut samanlaisia ajatuksia ja fiiliksiä joskus. Kun jokin elämäntilanne tai työtilanne ei tunnu mielekkäältä, mutta samalla on asian kanssa jotenkin umpikujassa. Miten eteenpäin? Mitä kohti seuraavaksi ja millaista reittiä?

Kulutamme töissä keskimäärin 8 tuntia vuorokaudesta. Siihen lisäksi vielä työmatkat ja työhön liittyvät ajatukset kotona. Työ on suuri osa elämäämme ja siksi on arvokasta, että uskaltaa tunnustaa, jos asiat eivät ole hyvin. Tämä ei ole sitä, mikä tekee minut onnelliseksi.

Toisaalta meitä ihmisiä on erilaisia: jotkut ihmiset kykenevät tekemään työtä vain työnä, vaikkei se olisi niin mielekästä. Ei kaikkia työn tarvitse tehdäkään onnelliseksi. Joillekin työ on vain väline tienata palkkaa ja sekin on täysin fine. Toisessa ääripäässä on sitte ne ihmiset, joille työ saisi mieluiten olla intohimo tai ainakin sellainen asia ja paikka, että kokee viihtyvänsä siellä.

Joskus kuulee sanottavan, että: ”työ on aina työtä. Eihän kukaan tekisi töitä, jos ei olisi pakko.” Mutta minä haluan ajatella asiasta erilailla. Tottakai työ on aina työtä ja jokaiseen työhön liittyy omat haasteensa ja ei niin mieluisat puolensa, mutta isossa kuvassa haluan ajatella niin, että kyllä työstä pitää voida nauttia. Jos työ ei innosta, on parempi miettiä uutta reittiä eteenpäin. Pienimmillään se voi olla työnkuvan muutos, työpaikan muutos tai isoimmillaan uudelleen kouluttautuminen ja alan vaihtaminen.

Minulla ei ole kysyjälle mitään autuaaksi tekevää vastausta, mutta tässä muutamia ajatuksiani, voisiko niitä sanoa jopa vinkeiksi:

Pienin askelin kohti unelmia, intohimoa tai uusia tavoitteita

Kannattaa ajatella niin, ettei kaiken tarvitse muuttua paremmaksi kerralla. On myös muunlaisia tapoja edetä kohti uutta unelmaa tai intohimoa työn osalta. Aiheen tai uuden alan pariin voisi ensin hakeutua vapaa-ajalla, kouluttautua jollain tavalla lisää, opiskella itse, tutustua alalla toimiviin ihmisiin tai tehdä jotain pientä sen eteen, että kulkisi pienin askelin kohti omaa unelmaa.

Uskalla sanoa uusi tavoite rohkeasti ääneen

Jos olen itse ollut pattitilanteessa jossain vaiheessa elämääni, minua on auttanut suuresti asian ääneen sanominen. Läheisille kannattaa puhua, kertoa mikä mieltä vaivaa tai sanoittaa asia itselleen ääneen. Jos nykyinen työ ei innosta tai töihin lähteminen tuntuu aamuisin jopa vastenmieliseltä, kannattaa se todellakin sanoa ääneen. Joskus asiat lähtevät ratkeamaan sillä, kun niistä juttelee muiden kanssa ja saa samalla ulkopuolisen näkökulman asiaan.

Herätä sisäinen motivaatio

Jos nykyinen työ ei kiinnosta, kertoo se hyvin paljon siitä, ettei asiaa kohtaan ole sisäistä motivaatiota. Ulkoisena motivaationa voi toimia kuukausipalkka, jonka takia työpaikalle tulee mentyä.

Osana health coach -opintojani yhtenä opintokokonaisuutena meillä oli motivaatio. Silloin puhuimme paljon sisäisestä motivaatiosta, sen tärkeydestä ja tunnistamisesta? Mitä kohtaan itsellä syttyy sisäinen motivaatio?

Kun motivaation lähde on sisäinen, motivaatio on helpompi löytää ja se säilyy pidempään. Miksi näin? Motivaation ollessa sisäistä ihminen nauttii jo niin sanotusti matkasta ja hyvä lopputulos tulee kenties sivutuotteena. Ulkoinen motivaatio rakentuu esimerkiksi palkinnon saavuttamiseen, lopputulokseen pääsemiseen, muiden miellyttämiseen tai toiveiden täyttämiseen.

Vahva motivaatio auttaa jaksamaan haastavampien vaiheiden yli, niitä meille jokaiselle väistämättä tulee. Siksi onkin tärkeää välillä pysähtyä miettimään, mistä oma motivaatio esimerkiksi työtä kohtaan syntyy. Motivoituneena asiat tuntuvat helpommilta ja matka itsessään mielenkiintoiselta.

Nauti nykyhetken pienistä hyvistä hetkistä

Tuossa seuraajani viestissä minut teki surullisimmaksi tämä lause: ”Huono fiilis töissä tarttuu vapaa-aikaani ja sen takia minua kiukuttaa eikä huvita esimerkiksi liikkua tai huolehtia riittävästi omasta hyvinvoinnista.” Tuollaisessa tilanteessa työ ja vapaa-aika pitäisi jollain tavalla pystyä erottelemaan toisistaan. En sano, että se olisi helppoa, mutta nykyhetken hyvistä asioista tulisi voida silti nauttia. Työn ja vapaa-ajan välille pitäisi tehdä selkeä ero, jotta voisi ja pystyisi nauttia edes niistä hyvistä hetkistä vapaa-ajalla. Koska olet kyllä ansainnut ne.

Mieti vaikka kolme konkreettista asiaa, jotka tekevät sinut onnelliseksi vapaa-ajalla? Ystävän näkeminen, rauhallinen juoksulenkki kesäillassa, hyvän ruoan laittaminen ja nauttiminen kauniisti katettuna. Nauti nykyhetken pienistä hyvistä hetkistä. Toteuta vapaa-ajalla asioita, jotka tuovat iloa. Sitä kautta mielikin on avarampi kohti jotain uutta, eikä koko arki muutu mustaksi möntiksi työn ympärille.

Tee unelmakartta ja konkretisoi unelmasi

Ihmisen mieli on monimutkainen kapistus. Joskus ammattilaisen apu voi olla paras apu, mutta jo unelmakartan tekeminenkin voi auttaa hahmottamaan omia unelmia. Kirjoita, piirrä, leikkaa, liimaa. Konkretisoi tavoitteesi jollain tavalla visuaaliseen muotoon. Vaikka et tietäisi vielä täydellistä vastausta tai ratkaisua, voit kirjoittaa asioita ylös, jotka motivoivat ja innostavat sinua.

Vihellä peli poikki ja ole itsellesi rehellinen

Tuosta seuraajani lähettämästä lyhyestä postaustoiveesta ei tietenkään käynyt asian kaikki puolet ilmi. Siksi haluaisin vielä näin lopuksi sanoa, että joskus se viimeinen vaihtoehto voi olla myös irtisanoutuminen tai pelin poikki viheltäminen. Ei sekään väärin ole. Ihmisen henkinen tai fyysinen hyvinvointi on kuitenkin lopulta kaikista arvokkain pääoma, josta meidän tulisi pitää kiinni. Arvostaa sitä. Joskus vaikeasta tilanteesta on paras hypätä kokonaan pois ja lähteä rakentamaan tilannetta ihan uudelleen.

Sitä ennen kannattaa kuitenkin kokeilla noita aikaisemmin mainitsemiani keinoja ja ratkaisukeskeisiä lähestymistapoja.

Tällaiset aiheet ovat niin monitahoisia asioita, eikä mitenkään helppoja. Halusin silti tarttua tähän aiheeseen, jotta se ehkä antaisi ajattelemisen aihetta ja toisi kenties vertaistukea heille, jotka parhaillaan tuntevat samoin. Juuri tässä hetkessä tilanne voi tuntua äärimmäisen vaikealta, mutta uskalla luottaa tulevaan. Asioilla on tapana järjestyä – kuten sanotaan. <3

Lempein ajatuksin,

Hilla

Instagramissa @hillasblog

You may also like

4 kommenttia

  1. Painottaisin vielä tuohon ”pienin askelin kohti omaa unelmaa” -kohtaan sitä, että Suomessa on todella hyvät mahdollisuudet kouluttautua ja ylläpitää omaa osaamista. Vaikka ei olisi rahkeita tai halua tehdä kokonaista uutta tutkintoa, niin jokin pienikin kokonaisuus tai kurssi voi olla hyödyllinen omien ajatusten selvittämiseksi, motivaation löytämiseksi tai työllistymisen edistämiseksi. Oman (ja kaveripiirin) kokemuksen mukaan työnantajat suhtautuvat pääosin positiivisesti osaamisen kehittämiseen ja itse olen saanut kouluttautua osittain työajalla. Kannattaa tsekata myös mahdollisuus aikuiskoulutustukeen. Sitä voi saada myös esim. muutaman kuukauden opintoihin (vaikkapa avoimessa yo:ssa), jotka eivät johda tutkintoon. Samalla voi ottaa etäisyyttä omaan työpaikkaan. Myös netin välityksellä voi suorittaa kursseja ja opintokokonaisuuksia. Opiskelen itse parhaillaan toista tutkintoa ja aikuisopiskelu on kyllä antanut paljon perspektiiviä ja herättänyt uusia ajatuksia siitä, mitä haluan tehdä sekä konkreettisesti ohjannut uuden osaamisen myötä siihen suuntaan.

    1. Moi Marjaana, erittäin hyviä ja konkreettisia lisäyksiä. Se on totta, että meillä Suomessa on kattavat mahdollisuudet lisäkouluttautua tai opiskella aikuisiällä, kehittää omaa osaamista ja päivittää sitä. Ja kuten sanoit, samalla se voi tuoda sitä kaivattua uutta perspektiiviä asioihin, selvittää omia ajatuksia tulevaisuuden osalta. Hienoa kuulla, että sinäkin olet saanut uutta suuntaa urallesi aikuisopintojen parissa. Rohkeasti vaan tutkimaan vaihtoehtoja ja ehdottamaan niitä myös työnantajalle. 🙂

  2. Se on totta, ettei ole helppoa antaa toisille vastauksia tai vinkkejä tällaisiin asioihin, mutta tärkeintä on tsempata esimerkiksi ystävää eteenpäin. Joskus se ensimmäisen askeleen ottaminen uuteen suuntaan tuntuu vaikeimmalta, mutta kuten sanoit: asioilla on tapana järjestyä. Uuden oppiminen on tosi innostavaa, ja kas, kohta voikin avautua ihan uudenlaisia ovia eteen. Monilla taloudelliset asiat ovat se suurin este edetä uuteen suuntaan, mutta niihinkin löytyy ratkaisuja. Hetkellisiä hanttihommia esimerkiksi opiskelujen ohelle.

    1. Moikka Kaisa! Hyviä ajatuksia ja ihanasti nostit esille tuon tukemisen ja tsemppaamisen. Se on juurikin niin, että tärkeintä on olla läsnä, tukena ja kuunnella. Se voi monesti vaikeissa tilanteissa jo auttaa ja tuoda helpotusta. Ja siitä solmut lähtevät aukeamaan. 🙂 Aurinkoista kesän jatkoa sinulle! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *