Kuva pääsiäisen yhteislenkiltä Danielin ja lasten kanssa.

Miten oma liikkuminen on muuttunut lasten myötä ja miten liikun nykyään? Kiitos kysymyksestä sekä haasteesta vastata tähän kysymykseen Instagramissa @jossuisabella ❤️ Aloin vastata kysymykseen Instagram-päivityksellä, mutta vastauksesta tuli liian pitkä, eikä se mahtunut Instan tekstikenttään, joten siirsin vastauksen tänne blogin puolelle. 😊

Suhtautumiseni liikuntaan ja liikunnasta nauttiminen eivät olet muuttuneet lasten saannin jälkeen (nautin liikunnasta edelleen yhtä paljon ja se on osa minua). Isoin ero on tullut liikuntaan käytettävissä olevaan aikaan, liikunnan määriin, kestoihin, tehoihin sekä osittain lajeihin. Se on täysin ymmärrettävää ja luonnollista, kun elämään saapuu lapsi tai lapsia. Nämäkin asiat varmasti muuttuvat lasten kasvaessa.

Ennen lapsia aikaa liikunnalle oli enemmän (niin paljon kuin halusi, voisi melkein sanoa), mutta olen näiden reilun kolmen vuoden aikana oppinut ja huomannut sen, että aika on suuressa määrin järjestely- ja valintakysymys. Olemme kehittyneet ajan järjestelyssä ja löytäneet meille toimivia juttuja. Kaikenlaisia keinoja sen suhteen on tullut keksittyä, jos lenkille haluaa päästä.

Toisaalta on sanottava sekin, että olen jättänyt useita kertoja lähtemättä liikkumaan ja ajatellut siinä kohtaa voimavarojani. ”Huomenna on taas uusi päivä.” En enää ajattele, että viikkoon pitäisi mahtua jokin tietty määrä liikuntaa, vaan liikunta-annos syntyy fiiliksen mukaan ja se sisältää niin suunniteltuja treenejä kuin yhtä lailla hyötyliikuntaa lasten kanssa tai rautalapion heilutusta puutarhassa. Arki lasten kanssa on aktiivista ja ulkoilutunteja viikossa kertyy mukava määrä ihan huomaamattaan.

Tärkeintä liikunnassa minulle on, että saan siitä hyvää mieltä ja energiaa. Hyvän polkuhölkkälenkin, hikisen kuntopiirin tai rauhallisen iltakävelyn jälkeen olo on miltein kuin maailman valloittajalla. Tunnen kuinka hyvä olo virtaa jäsenissäni ja pään sisällä ajatukset loksahtelevat paikoilleen, jos ovat olleet epäjärjestyksessä.

Omat voimavarat ovat nykyään rajallisemmat. Esimerkiksi huonommin nukutun yön jälkeen valitsen rauhallisen vaunulenkin juoksulenkin sijaan tai otan suosiolla liikunnasta vapaapäivän. Ennen omat voimavarat olivat siinä mielessä suuremmat. Sehän on selvää, kun elämässä ei ollut kahta pientä lasta, joita hoitaa aamusta iltaan.

Tässä elämänvaiheessa liikunnan on annettava enemmän kuin se ottaa, eikä minulla ole sen suurempia tavoitteita juuri nyt. Tavoite on olla hyvä äiti ja siihen tarvitsen myös liikuntaa.❤️