Miten liikunta on muuttunut lasten myötä?

Kuva pääsiäisen yhteislenkiltä Danielin ja lasten kanssa.

Miten oma liikkuminen on muuttunut lasten myötä ja miten liikun nykyään? Kiitos kysymyksestä sekä haasteesta vastata tähän kysymykseen Instagramissa @jossuisabella ❤️ Aloin vastata kysymykseen Instagram-päivityksellä, mutta vastauksesta tuli liian pitkä, eikä se mahtunut Instan tekstikenttään, joten siirsin vastauksen tänne blogin puolelle. 😊

Suhtautumiseni liikuntaan ja liikunnasta nauttiminen eivät olet muuttuneet lasten saannin jälkeen (nautin liikunnasta edelleen yhtä paljon ja se on osa minua). Isoin ero on tullut liikuntaan käytettävissä olevaan aikaan, liikunnan määriin, kestoihin, tehoihin sekä osittain lajeihin. Se on täysin ymmärrettävää ja luonnollista, kun elämään saapuu lapsi tai lapsia. Nämäkin asiat varmasti muuttuvat lasten kasvaessa.

Ennen lapsia aikaa liikunnalle oli enemmän (niin paljon kuin halusi, voisi melkein sanoa), mutta olen näiden reilun kolmen vuoden aikana oppinut ja huomannut sen, että aika on suuressa määrin järjestely- ja valintakysymys. Olemme kehittyneet ajan järjestelyssä ja löytäneet meille toimivia juttuja. Kaikenlaisia keinoja sen suhteen on tullut keksittyä, jos lenkille haluaa päästä.

Toisaalta on sanottava sekin, että olen jättänyt useita kertoja lähtemättä liikkumaan ja ajatellut siinä kohtaa voimavarojani. ”Huomenna on taas uusi päivä.” En enää ajattele, että viikkoon pitäisi mahtua jokin tietty määrä liikuntaa, vaan liikunta-annos syntyy fiiliksen mukaan ja se sisältää niin suunniteltuja treenejä kuin yhtä lailla hyötyliikuntaa lasten kanssa tai rautalapion heilutusta puutarhassa. Arki lasten kanssa on aktiivista ja ulkoilutunteja viikossa kertyy mukava määrä ihan huomaamattaan.

Tärkeintä liikunnassa minulle on, että saan siitä hyvää mieltä ja energiaa. Hyvän polkuhölkkälenkin, hikisen kuntopiirin tai rauhallisen iltakävelyn jälkeen olo on miltein kuin maailman valloittajalla. Tunnen kuinka hyvä olo virtaa jäsenissäni ja pään sisällä ajatukset loksahtelevat paikoilleen, jos ovat olleet epäjärjestyksessä.

Omat voimavarat ovat nykyään rajallisemmat. Esimerkiksi huonommin nukutun yön jälkeen valitsen rauhallisen vaunulenkin juoksulenkin sijaan tai otan suosiolla liikunnasta vapaapäivän. Ennen omat voimavarat olivat siinä mielessä suuremmat. Sehän on selvää, kun elämässä ei ollut kahta pientä lasta, joita hoitaa aamusta iltaan.

Tässä elämänvaiheessa liikunnan on annettava enemmän kuin se ottaa, eikä minulla ole sen suurempia tavoitteita juuri nyt. Tavoite on olla hyvä äiti ja siihen tarvitsen myös liikuntaa.❤️

Mistä olen luopunut? En käy tällä hetkellä esimerkiksi kuntosalilla tai ryhmäliikuntatunneilla, sillä siirtymisiin menisi aikaa. Tällä hetkellä kävelen, juoksen ja teen lihaskuntoa kotona, ja se on riittänyt tähän elämäntilanteeseen vallan hyvin. Jonain päivänä pihan ja kodin siivoaminen käy ihan liikunnasta.

En silti koe, että olisin jostain luopunut tai että ”en pääsisi salille”. Kyllä pääsisin, mutta vauvavuosina olen halunnut harrastaa sellaisia lajeja, joita on helppo tehdä kotoa käsin. Silloin niitä on helpoin asettaa arjen sekaan ja lähteä silloin, kun tilaisuus tulee.

Jos harrastaisimme esimerkiksi golfia, paritanssia, laskettelua tai jääkiekkoa, kuluisi liikuntaan paljon enemmän aikaa kuin nyt. Harrastamme Danielin kanssa samoja lajeja, ja myös suunnistamaan pääsee kartan kanssa milloin vaan. Metsät ovat aina auki.

Lenkkeilemme monesti koko perhe yhdessä ja sekin on konsti, jota suosittelen lämmöllä. Silloin vanhempien ei tarvitse vuorotella, vaan liikunta hoituu molemmilla yhtä aikaa. Myös porrastreenin voi ottaa lapset mukaan. Lapset ja ennalta odottamattomat käänteet kuuluu asiaan, mutta aina olemme saaneet lenkin tai treenin tehtyä jollain tavalla yhdessä.❤️

Karoliina @candyontherun vastasi Instagramissa tähän samaan kysymykseen ja hän muotoili asian hyvin: pyrin keskittymään nyt siihen, mitä voin tehdä kuin siihen, mitä en pysty tekemään nyt niin paljon, usein tai rajallisen ajan takia ollenkaan.👌 Mun mielestä naulan kantaan! Keskity siihen mitä on, eikä siihen, mikä ei ole mahdollista. 😊

Lapset kyllä tuovat rajoitteita ja reunaehtoja elämään, mutta he antavat paljon enemmän takaisin.❤️ Lasten saannin jälkeen koko elämä ja sitä kautta liikuntarutiinit muuttuu, mutta kyllä sitä edelleen liikkumaan pääsee, jos niin haluaa.

Työelämä tuo sitten oman haasteensa lisää (kun vuorokaudesta menee molemmilla vanhemmilla töihin aikaa ja illalla haluaa olla lasten kanssa), mutta tällä hetkellä nautin päiväsaikaan tehdyistä vaunulenkeistä ja ulkoiluista suunnattomasti.☀️ Työelämään siirtyminen on ajateltava sitten taas uutena muutoksena kun sen aika on ja annettava aikaa uusien tapojen ja rutiinien löytymiselle. Hyödyntääkö työmatkoja, päiväkotimatkoja, aamun ensimmäisiä tunteja vai jumppaako kotona iltaisin lasten kanssa? Miten sitten asiat löytävät uudet uomat, sen näkee sitten. Sellainen arki on jo kertaalleen yhden lapsen kanssa sujunut, joten varmasti kahdenkin kanssa rytmi löytyy. :)

Sen sijaan, että kertoisin kuinka liikunta on minulle samanlainen rutiini kuin hampaiden harjaus tai sanoisin, että 20 minuuttia on parempi kuin ei ollenkaan, kerron, että minäkin olen se ihan tavallinen mutsi, joka menettää hermonsa, röhnöttää kulahtaneissa kotihousuissa kotisohvalla tekemättä mitään, unelmoi hotelliyöstä IHAN YSKIN, ärsyyntyy sekaisesta kämpästä sen jälkeen kun on sen päivässä jo kerran siivonnut ja sanoo Danielille ”En jaksa lähteä lenkille!” vaikka hän kauniisti tarjoaisi minulle mahdollisuutta ja aikaa lähteä lenkille. Aina ei tarvi jaksaa. Ei tarvitse. Piste.

Muistetaan olla lempeitä itselle ja kuunnellaan omia voimavaroja.❤️

Somessa korostuu tekeminen, harva tänne niitä lepopäiviään luettelee, muistetaan myös se. @hillastraining tili on keskittynyt liikuntajuttujen jakamiseen, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin kaiken aikaa lenkillä.

Ja kun kysyjä pohti alustuksessaan, että mikä on liikunnan suhteen lapsien kanssa normaalia. Niin mielestäni sellaista ei ole tai ”normaaleja” on yhtä paljon kuin meitä ihmisiäkin. Jokaisen oma elämä on se oma normaali. On vain selvitettävä, mikä on itselleen sopiva ja hyvinvointia lisäävä ”normaali” liikunnan osalta kulloisessakin elämäntilanteessa. Toisiin ei kannata vertailla, kuten olen aiemminkin kirjoittanut: Vertailla, ahdistua, ilahtua vai inspiroitua? :)