Miten teidän perheessä nukutaan? Miten teidän lapset nukkuu ja miten te vanhemmat saatte nukkua? Aion kirjoittaa tänään aiheesta, joka on jo pitkään ollut yksi toivotuimmista blogipostausten aiheista. Olen tiedostaen jättänyt viime aikoina kirjoittamatta näistä uniasioista ja uniaiheista täällä blogissa, koska tiedostan sen, että tapoja, tilanteita, keinoja, tyylejä, ratkaisuja ja aikatauluja on yhtä monta kuin on lapsia ja perheitäkin. Lapsiperheen uni, joka elää erilaisia vaiheita, on niin yksilöllinen asia.

Samaan aikaan uni on todella tärkeä asia meille jokaiselle, vauvasta vaariin ja mummoon. Se on elämän, hyvinvoinnin, palautumisen ja jaksamisen kivijalka ja perusta. Kun niistä hyvistä ja katkottomista yöunista joutuu lasten saamisen jälkeen enemmän tai vähemmän luopumaan, on hyvin ymmärrettävää, että äitejä ja isejä kiinnostaa, miten tilannetta voisi parantaa. Siksi aihe kiinnostaa ja siitä minultakin usein kysellään ja toivotaan, että kertoisitko blogissa, miten teillä mennyt ja menee.

Olen ollut kohta 5 vuotta äiti ja koko sen viiden vuoden ajan olen kirjoittanut blogia ja jakanut arkeamme somessa. Sisällöissä on luonnollisesti ollut osana myös lapsiperheen asiat. Näiden vuosien aikana olen erityisesti Instagramin stoorien kautta saanut paljon henkilökohtaisia viestejä ja sitä kautta saanut näkemystä, miten erilailla asioita ja tilanteita voidaan nähdä tai katsoa.

Jos olen esimerkiksi kertonut jommankumman lapsen unesta stooreissa, on täysin samaan sisältöön joku saattanut kommentoida: ”Siis eikä, teillä nukutaan noin hyvin, ihanaa, voikun meilläkin joskus” ja joku toinen saattanut kommentoida ”Ai teillä on vielä tuollaisia haasteita, oletteko miettineet ratkaista sitä näin tai esimerkiksi pitää lapsellenne unikoulua?

Erilaiset kommentit ja näkemykset ovat luonnollisia, koska katsomme asioita useimmiten omista lähtökohdista ja siitä, mikä meidän perheelle on tuttua ja ”normaalia”. Tutuinta ja helpoiten ymmärrettävää on aina se, mihin itse on tottunut.

Tämä lapsiperheen uniasioiden moninaisuus, yksilöllisyys ja toisaalta perheiden erilaiset näkökulmat suhtautua asiaan ovat vaikuttaneet siihen, että olen mieluummin jättänyt uniaiheet blogista pois kuin avannut aihetta sen laajemmin. Vuodet kuitenkin vierii, olen tullut äitinä varmemmaksi, nähnyt niin kaksi erilaista nukkujaa sekä yhtälailla bloggaajana ja sisällöntuottajan tullut varmemmaksi siitä, että tavallisten ihmisten tarinoita halutaan kuulla. Vertaistuellisessa mielessä. Ei ole oikeaa tai väärää, parempaa tai huonompaa. On vain erilaisia tarinoita.

Avarakatseisuutta toisia perheitä, lapsia, vauvoja ja vanhempien valintoja kohtaan

Olen myös erityisesti viimeisen vuoden aikana kuullut – juuri Instagramin yksityisviestien kautta seuraajiltani – miten suorituskeskeiseksi nämä lapsiperheiden uniasiat ovat joiltain osin menneet. Nähdään kenties, että on jokin unen ABC-kirja ja sitä seuraamalla päästään tuloksiin X. Pitäisi sitä tai tuota, pitäisi osata nukahtaa ja rauhoittua itsenäisesti. Saadaan ulkopuolelta painetta unikouluttaa tai olla unikouluttamatta. Kysytään, nukkuuko teillä lapsi vielä vieressä tai siirsittekö jo lapsen omaan huoneeseen noin nuorena, nukutatko vauvan rinnalle edelleen, jne jne. Ihmettelylista ja kyselylista on loputon, jos siitä listan tekisin. Jätän tähän.

Asioista voidaan keskustella ja keskustelu on tärkeää. Mutta voi kunpa se osattaisiin tehdä neutraalisti, avarakatseisesti ja toisten erilaisia tilanteita kunnioittaen. Inhimillisesti, tukevasti ja toista arvostaen.