Tällä kertaa Kiinnostavat yrittäjänaiset -haastattelussa vuoronsa saa äitiysfysioterapeutti Maria Jokela. Maria tarjoaa äideille ja vauvoille palveluita, kuten äitiysfysioterapiaa, vyöhyketerapiaa, ravintoneuvontaa sekä rentouttavia hoitoja. Näin jo haastattelun alussa iloitsen sitä, että meillä on Suomessakin äitiyteen perehtyneitä fysioterapeutteja ja asiantuntijoita. Heitä tarvitaan! :)

Olet perustanut oman Äitiysfysioterapeutti Maria -palvelun sekä laajemman Yhdessä Äitiys- ja perhepalveluihin erikoistuneen yrityksen. Milloin ja mistä sait idean perustaa yrityksen?

Tie yrittäjäksi alkoi äitiyslomallani

Aloitin oman yritykseni vuosi sitten tammikuussa oltuani lapsen kanssa 2,5 vuotta kotona. Yrittäjäksi ryhtyminen tuntui ainoalta oikealta tavalta tehdä sellaista työtä, jota todella haluan tehdä. Kun siis vihdoin olin löytänyt jotain itselle merkityksellistä tekemistä.

Tie yrittäjäksi alkoi äitiyslomallani, sillä sitä ennen olin vannonut, etten lama-ajan lapsena ryhdy ikinä yrittäjäksi. 3,5 vuotta sitten meille syntyikin hurmaava poika, joka kärsi ensin koliikista ja sitten vielä erilaisista vatsavaivoista. Yöt olivat vaikeinta aikaa ja valvoimme 2 vuotta välillä useita tunteja yössä ja katselimme yhdessä tähtiä – se oli silloin ainoa toimiva keino rauhoittaa yötä. Ravasimme läpi kaikki avuntarjoajat niin länsimaisen lääketieteen kuin täydentävien hoitomuotojen puolelta. Koin olevani yksin, koska mistään ei löytynyt apua eikä kukaan ottanut kokonaisvaltaisesti tilannettamme haltuun. Tänä aikana olin unohtanut kokonaan itseni ja olin fyysisesti aivan retuperällä synnytyksen ja valvomisen jäljiltä.

Kun apu vihdoin löytyi, niin koin tärkeäksi sen, että saisin olla tukemassa samanlaisessa tilanteessa olevia perheitä. Lähdin ensin kouluttautumaan vauvahierojaksi, vyöhyketerapeutiksi ja vielä raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten ongelmiin erikoistuvaksi äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutiksi. Samalla aloitin pienimuotoisesti Naantalissa oman yritykseni, enkä oikein vielä tiennyt, mihin soppaan itseni olin laittanut.

Yksin puurtamisessa ongelmana oli se, että yksi ihminen ei aina pysty auttamaan perhettä heidän ongelmissaan. Vaikka kuinka olisin halunnut. Loppuvuodesta 2017 otin riskin ja vuokrasin Turusta ihanan paikan, josta puuttui vielä työyhteisö ympäriltäni. Ihanat työkaverit löytyivät helposti, kun oikea aika oli, ja nyt meitä on kuusi naista tekemässä intohimoisesti työtä äitien, vauvojen ja koko perheiden hyväksi.

Tekemistä riittää, mutta on ihanaa tehdä juuri sitä, mitä rakastaa!

Mikä yrityksesi perusidea on ja mitä palveluita tuotat?

Yhdessä Äitiys- ja perhepalveluiden perusideana on tarjota koko perheelle kehon ja mielen palveluita saman katon alla, yhdistäen länsimaalaista ajattelua täydentäviin hoitomuotoihin. Tärkeintä on, että asiakkaamme saavat apua siihen vaivaan, johon he ovat apua tulleet hakemaan joko meiltä tai tarvittaessa talon ulkopuolelta. Tällä hetkellä meitä on minun lisäkseni perhevalmentaja, äitiyskiropraktikko, seksuaalineuvoja homeopaatti ja perheiden kummiliikuttaja. Nyt toukokuussa aloitamme myös yksityisen perhevalmennuksen, joka tehdään yhteistyössä kätilö-terveydenhoitajan, perhevalmentajan ja äitiysfysioterapeutin kanssa. Lähdimme rakentamaan sellaista valmennusta, jota olisimme itse kaivanneet esikoisiamme odottaessa. Eli tekemistä riittää, mutta on ihanaa tehdä juuri sitä, mitä rakastaa!

Olet Turun yliopistosta valmistunut KTM sekä myöhemmin sen jälkeen kouluttautunut nykyiselle alallesi fysioterapeutiksi. Millaista hyötyä kaupallisesta koulutuksesta on nykyisessä työssäsi? Ja miten nämä koulutukset täydentävät toisiaan?

Pitkään ajattelin, ettei kaupallisesta koulutuksesta ole mitään hyötyä, harmitti lähinnä ajan tuhlaaminen turhaan koulutukseen. Itselleni jäi opinnoista tunne, että yrittäjyys on aivan hullua. No niin se taitaa olla, mutta hulluus sopii luovalle ja innostuvalle luonteelleni. Kaupallinen koulutus on tuonut jonkinlaista uskoa siihen, että pystyn selviytymään myös kovassa bisnesmaailmassa – omalla pehmeällä tavallani. Ilman kaupallista koulutusta en olisi ehkä uskaltanut lähteä tämän kokonaisuuden pyörittäjäksi vielä tässä vaiheessa elämää.

Millainen työhistoria sinulla oli ennen yrittäjiksi ryhtymistä?

Äitiyslomalle jäin työfysioterapeutin työstä, johon kuvittelin palaavani vanhempainvapaan jälkeen. Ja palasinkin pariksi kuukaudeksi vain todetakseni, että tosi kiva työ, mutta ei ihan sitä omaa kutsumusta sittenkään.

Elämäni aikana olen ehtinyt kokeilemaan työn saralla vaikka mitä. Ensimmäiset kesätyöni olivat näyttelijän hommia ala-asteella ja siitä lähtien olen tehnyt töitä laidasta laitaan lehdenjakajasta laihdutusryhmien ohjaajaan ja myyjästä ravintolan tarjoilijaan. Kauppakorkeasta valmistuttuani työskentelin laitoksella assistenttina ja tuntiopettajana. Sieltä sitten lähdin kuuntelemaan itseäni ja kouluttautumaan ensin ravintoneuvojaksi ja sitten fysioterapeutiksi.

Mikä yrittäjyyden alkutaipaleella on ollut vaikeinta, entä mikä helpointa?

Yrittäjyyden alkutaipaleella on ollut paljon asioita opittavana ja kantapään kautta oppii selvästikin parhaiten. Ehkä vaikeinta on ollut oman itsensä markkinoiminen, koska teen työtä persoonallani. Miten haasteellista onkaan yrittää luoda itsestäni kuvaa, joka kertoisi millainen ihminen oikeasti olen!

Vaikeaa on myös ollut hyväksyä se, että joudun asettamaan tiukat rajat sille, minkälaiseen yhteistyöhön lähden mukaan. En voi tehdä mitään, mikä ei tunnu täysin omalta ja se tarkoittaa sitä, että väistämättä joudun välillä tuottamaan pettymyksiä ihmisille. Rajojen asettamista toki olen saanut harjoitella jo kotona lapsen kanssa ja se onkin treenannut itseäni vielä vaikeampiin rajojen vetoihin yrittäjänä. Paljon on ollut helppojakin asioita – ehkä helpointa on ollut luoda ja ideoita uutta sekä saada olla tukemassa mitä ihanimpia äitejä ja vauvoja!

Mikä nykyisessä yrittäjän työssäsi on parasta?

Parasta on, kun asiakas on tullut vastaanotolleni epävarmana, ehkä pelokkaana siitä, miten hän selviää hyvin noloksi kokemastaan vaivasta kuten virtsankarkailusta. Ja kun hän lähtee suu hymyssä kotiin, takataskussaan hieman enemmän ymmärrystä itsestään ja keinoja auttaa itseään ei voi kuin itsekin hymyillä. Liikuttavinta on puolestaan se, kun itkuisen vauvan oireet ovat selvästi hoitojen jälkeen vähentyneet ja perheeseen on saatu takaisin ilo vauva-ajasta. Se palkitsee ja on tämän työn suola!

Millainen tavallinen työpäiväsi voi olla?

Olen varannut itselleni päiviä, jolloin otan asiakkaita vastaan ja yhden päivän, jolloin teen kirjallisia töitä, markkinointia ja valmistelua kursseille. Päiväni alkaa sillä, että tarkistan, että paikat ovat siistit ja asiakkaiden on mukava tulla toimitilaamme. Pystyn ottamaan päivääni yleensä korkeintaan neljä asiakasta. Päivän aikana saatan tehdä koliikkivauvalle hoidon, tutkia ja ohjata suorien vatsalihasten erkaumasta kärsivää äitiä, tutkia lantionpohjan aktivoitumista sekä tehdä viimeisimmillään raskaana olevalle äidille raskausajan hieronnan. Tässä välissä yritän nykyään myös itse vähän liikkua sekä käydä lounaalla tuulettumassa välillä yksin ja parhaassa tapauksessa mieheni tai työkaverini kanssa. Illat pyrin rauhoittamaan perhe-elämälle ja viesteihin vastailen pääsääntöisesti vain työaikanani.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on yrityksenne osalta?

Uskallanko sanoa ääneen…? Suuruudenhulluissa visiossani meillä olisi yksityinen äitiys- ja lastenneuvola, joka tarkoittaisi kätilö-terveydenhoitajan ja lääkärin löytämistä meidän porukkaan. Tulevaisuudessa näen, että yhteisömme vielä kasvaa ja pystymme tarjoamaan entistä kokonaisvaltaisempia palveluita perheille. Tähän on kuitenkin vielä matkaa ja rakennamme hyvää perustaa ensin. Katsotaan, mitä tulevat vuodet tuovat mukanaan!

Mikä yrityksen kasvun aikana on ollut haasteellisinta?

Vuosi sitten aloittaessani yrittäjänä haasteellisinta oli ajan löytäminen työnteolle. En raaskinut vielä laittaa lastani hoitoon ja isovanhemmat lupasivat hoitaa häntä 2-3 päivää viikossa, joten työaikaa oli todella vähän. Aloitettuani yrittäjyyden huomasin, että ajatukset lipsahtivat ja lipsahtavat edelleen hyvin usein työhön. Ja silloin on vaikea olla läsnä lapsen kanssa.

Välillä on ollut todella ikävää, kun on ollut pakko istuttaa lapsi tabletin ääreen, jotta pystyn hoitamaan jonkun olevinaan tärkeän asian. Tällä hetkellä läsnäoleminen on jo helpompaa, kun uuden luomista ei ole niin paljoa. Pyrin siihen, että kotiin päästyäni annan täyden huomion lapselleni ja sitten vasta valmistelen ruokaa. Tämä oli perhevalmentajamme ehdotus, kun valittelin päivähoidosta kotiintulon olevan yhtä kaaosta ja huomion hakua. Ja se toimii meillä!

Olet myös itse äiti, millaista on olla yrittäjä pienten lasten kanssa?

Ensinnäkin olen ollut äärimmäisen kiitollinen siitä, että lapselleni löytyi loppuvuodesta ihana perhepäivähoitaja, jolle uskoin poikani päivien ajaksi. Toiseksi olen ollut kiitollinen, että sairasteluita ei ole juurikaan ollut, vaan esimerkiksi tänä vuonna olemme olleet viimeksi tammikuussa kipeinä. Jos sairastelua olisi usein, ei työstäni tulisi mitään, koska en voi sairaana hoitaa vauvoja ja äitejä, ja toisaalta sairaan lapsen kanssa kotona ollessa asiakkaat pitäisi perua. Ja kukaan ei ole tekemässä työtä puolestani. Siksi matkan varrella työkalupakkiin on kertynyt liuta keinoja, joilla saa tehokkaasti tuettua koko perheemme kehoja voimaan paremmin. Itselläni on patentoitu flunssankarkoitusproseduuri, joka on aika tuju kuuri, mutta toimii 90 %:sti aikuisilla.

Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää blogini lukijoille?

Yksi viesti, jota haluan viedä eteenpäin liittyy arkaluontoiseksi ja häpeälliseksi koettuun lantionpohjaan. Mistäköhän sana häpy muuten juontaa juurensa…? Naisilla on jäänyt elämään käsitys, että se nyt on ihan normaalia, jos pissaa lirahtaa housuun nauraessa tai pomppiessa. Ei ole. Uskalla hakea apua. Virtsankarkailua ei tarvitse hävetä, vaan sitä voi ja kannattaa hoitaa. Ja kun siitä puhuu päivittäin, ei se tunnu enää missään ;)

Suurkiitokset Maria, että sain haastatella sinua ja saimme kuulla yrittäjätarinasi! Kaikkea hyvää jatkoon, jään innolla seuraamaan, minne tiesi vie tulevaisuudessa. :)

-Hilla

Lue myös muut Kiinnostavat yrittäjänaiset -haastattelut:

Hanna Lilja keksi Momzie-sovelluksen