Yhteistyössä LUV NORTH :in kanssa.

Mennyt äitienpäivä sai jälleen pysähtymään äitiyden äärelle. Pohtimaan äitiyden roolia elämässäni, arvoissani ja arjen touhuissa. Mitä äitiys minulle on? Miltä se minusta tuntuu? Mitä se on minulle opettanut ja antanut?

En ole vain äiti, mutta äitiys on nykyään suuri osa minua.

Meillä ihmisillä on monenlaisia rooleja. Itse olen tytär, sisko, nainen, puoliso, vaimo, ystävä, kaveri, yrittäjä, työntekijä, bloggaaja, juoksija, suunnistaja, mutta syntymän hetkellä minusta tuli myös äiti. Sain uuden roolin, joka on väistämättä muokannut minua, jopa identiteettiäni. Sitä, millaiseksi itseni koen nykyään.

Äitiys on osa minua

Äitiys on luonnollisesti iso uusi rooli. Voisin sanoa, että tuossa roolien listassa se on yksi tärkeimmistä. Varmaan osittain siksikin, että lapsi on vielä pieni ja tarvitsee meitä vanhempiaan paljon. Pienen lapsen tarpeet ovat korkealla. Hänen tarpeensa on tyydytettävä, ja se on asia, mikä vaikuttaa vanhempien elämään suuresti.

Koen esimerkiksi arjen rutiineilla olevan suuri hyöty sekä lapsen tasapainoiseen kasvuun että arjen sujuvuuteen. Emme seuraa rutiineja siksi, että niin vain kuuluisi tehdä, vaan ne helpottavat arkeamme pienen lapsen kanssa ja tekevät elämästä sujuvampaa.

Muistuttelen kuitenkin aika ajoin itseäni siitä, että äitiyden lisäksi olen ja saan olla muutakin.

Olen esimerkiksi ystävä. Ystäville ei aina löydy niin paljoa aikaa kuin haluaisin, mutta aika ajoin on vain otettava aikaa sekä keksittävä uusia tapoja nähdä ystäviä helpommin tai useammin. Ystävät ja kaverit antavat paljon iloa ja energiaa, mikä antaa puolestaan vastapainoa äitiyteen.

Myös äitikavereiden kanssa olen lähentynyt viimeisten vuosien aikana, koska on iso voimavara saada jakaa ajatuksiaan toisen äidin kanssa.